Exän kanssa yhteen uudestaan?

Onko kukaan eronnut ja palannut yhteen ex:än kanssa? Onko onnistunut?

 

En itse ole, mutta miesystäväni päätyi lopulta takas exän sänkyyn. Vuoden olivat yhdessä ja erosivat sitten taas. Hitto, että olin tyhmä, kun sekosin ko. mieheen, olisi pitänyt ymmärtää ajoissa...

 

Mä oon sitä mieltä,että jos suhde ei toimi eka kerralla,niin ei se toimi toisellakaan yrittämällä...Eli koskaan en ole ex:n kans palanu yhteen,enkä palaa :kieh: Mut en sitä siis kiellä,etteikö se voisi jonkun kohdalla onnistuakin

 

\

Mä oon sitä mieltä,että jos suhde ei toimi eka kerralla,niin ei se toimi toisellakaan yrittämällä...Eli koskaan en ole ex:n kans palanu yhteen,enkä palaa :kieh: Mut en sitä siis kiellä,etteikö se voisi jonkun kohdalla onnistuakin

Samaa mieltä. Molempien pitäisi muuttua aika paljon ennen kuin takaisin yhteen kannattaa mennä. Eivät ne ongelmat ole mihinkään siitä kadonneet tai muuttuneet.

 

Ei tule toimimaan...olen kokeillut sekä lapsettomassa suhteessa ja myös lapseni isän kanssa...samat, eroon johtaneet ongelmat jossain vaiheessa nousevat esille

 

Niin, näinhän se voi tietty olla. Mut jotenkin me vaan viihdytään yhdessä.Ero oli nopea, mutta tietty takana aika paljon kaikkea.
En sitten tiedä onko se vaan niin vaikea päästää irti vai mitä tämä on?
En tiedä olisko siinä järkeä lyödä taas hynttyyt yhteen jos kohta jo tuntuis ...noh, siltä et ei kannattanutkaan. Lapsille se olis kaikkein ikävintä.
Varmaan täytyy kattella, miten menee... :/

 

palasimme exäni kanssa yhteen kun olin raskaana mutta ero tuli jonkin aikaa lapsen syntymän jälkeen. ei tainnut mies kestää sitä että lapsi ei ollut hänen.. itse olisin kyllä jossakin tapauksessa voinut jatkaakin, mutta tosiaan muuttua täytyy, minä muutuin, hän ei.. valitettavasti..

 

ja vielä voisin lisätä että jonkin näköisissä kaveriväleissä ollaan oltu lähes koko ajan, muutamaa välirikkoa lukuunottamatta ensim. eron jälkeen.

 

Minäkin olen miettinyt tuota. Monet ovat sanoneet samaa, että samat ongelmat saman ihmisen kanssa.
Meillä on ollut paljon "vehtaamista" eli seksiä eron jälkeen ja muutenkin tuntuu että tunneside vaan on ja pysyy vaikka kuinka yrittäisi sitä katkaista. Ystäviä ei voida olla, koska raja ylittyy aina.
Hyvissä väleissä mekin ollaan ja minun ystävät on sanoneet että olemme liian läheiset, jotta voisimme päästä yli. Eli ei saatais käydä kahvilla, syömässä tms. Ja niinhän se onkin.
Voi olla,että se on vain sitä kaipuuta entiseen. Eroprosessi kestää kuitenkin 2-4 vuotta ja se on pitkä aika ja siihen liittyy varmasti monenlaisia vaiheita ja tunteita.
Jos päätätte palata yhteen, kannattaa ehkä aloittaa seurustelemalla ja tunnustella palaako asiat samoihin uomiin kuin aiemmin. Lapsille kertoa vasta sitten kun on ehdottoman varma asiasta.
Toisaalta luulen, että kannattaisi odottaa että pääsee yli ja pystyy tarkkailemaan suhdetta ulkopuolisen silmin. Ehkä sitten huomaa oliko siinä miehessä mitään hyvää. Uudelleen voi sitten yrittää lähentyä, mutta toisaalta elämä vie eteenpäin ja mahdollisuus voi mennä kokonaankin, että kannattaako kuitenkaan jäädä odottelemaan? Vaikeita asioita...

 

Niin.Tässä sitä yrittää vaan ottaa päivän kerrallaan. Sehän tietysti saattaa virkistää suhdetta kun ei asuta saman katon alla, mutta se, että "kuuluummeko yhteen" oieesti, on sitten toinen juttu...
Ei me olla oltu vielä vuottakaan erossa. Asiathan voi kääntyä ihan mihin suuntaan vaan.Ja on totta että meidän pitäis muuttua ihmisinä...minunkin.
Lähinnä meillä oli ongelmana se vanha kunnon sitoutumisen pelko...kai sitten molemmilla, jos oikein tarkasti miettii.

 

me kokeiltiin lasten isän kanssa 3 kertaa..kolmannella mä tein lopullisen lopun..nykyään hyvissä väleillä..enkä usko yhteen paluuseen..jos ei kerralla onnistu ei se onnistu muulloinkaa...ainakaan omalla kohalla...

 

Mä olen koittanu monestikin uudelleen lämmitystä,mutta kyllä se niin on,että ne eroon johtaneet syyt tallaa jossain vaiheessa vastaan.

 

Me ollaan myös exän kans miettinyt samaa, että palattaisko yhteen.. Me erottiin, (minä halusin,mies ei olisi halunnut erota) sen takia, koska minulle tuli jostain syystä heti raskaaksi tultuani sellanen, etten halunnut minkäänlaista läheisyyttä, en seksiä, en mitään. Sitä kesti vuosia synnytyksen jälkeenkin. Siitä tuli hirveitä riitoja, tietysti, kun mies halusi ja minä en. Halusin sen takia erota, kun yksin oli siinä tilanteessa helpompi olla, nyt kun läheisyyden ja seksi haluni on palautumassa, mietin onnistuisiko exän kanssa uudestaan. Lapsenkin takia haluaisin perheen kokoon, ollaan kokoajan oltu tiiviisti yhteydessä, tehty asioita yhdessä ym. Kertokaa mielipiteitänne ja onko muilla ollut sama "ongelma" kuin minulla läheisyyden kanssa?

 

palattiin yhteen ja nyt vuosien jälkeen kaduttaa todenteolla. kaikki samat ongelmat, mutta ei ratkaisuja.....arggh!

 

Exän kanssa yhteen palaaminen on kuvitelma jostain jäänteistä,kun meni hyvin. Seksi luisti ja oltiin niin rakastuneita. Se tunne ei palaa eikä onnistu oikeasti. Se on sama asia,kuin víime kesänä onnistunut etelän matka yritettaisi ottaa tänä kesänä uudestaan samassa maassa,samassa hotellissa. Aito tunne ei palaa. Se,joka sitä yrittää,on säälittävä luuseri,joka ei katso tulevaisuuteen.

 

Minä olen. Homma meni meidän kohdalla näin:
Mies lähti eräs yö reilu vuosi sitten, keskellä yötä ihan mitään sanomatta kävelemään, lapset 3kk ja 1v10kk. Siihen jäin. Tilanne oli kauhea. Aluksi tunsin surullisuutta sekä todella suurta vihaa ja katkeruutta, kun en voinut tajuta, miten voi tollein vaa avioliiton, siis perheen ja kaikki hylätä.. Vihanpidossa meni useita kuukausia.
Sitten kun alkoi yksinäisyys painaa, sitä etsi (ex)miehestään hyviä puolia ja niinhän me päädyttiin vielä yrittämään. Eihän siitä mitään tullut. Hän kävi lasten ja minun luona viikonloppuisin, aluksi oli tietysti hienoa, kun sai kokea "rakkautta" ja hellyyttä, mutta lopuksi jonku ajan kuluttua tajusin, että ei tämä toimi.
Jälkeen päin ajateltuna ex-mieheni äkkinäinen lähtö silloin oli elämäni onnellisin päivä. Ja se, että vielä kerran päästin hänet lähelleni ja yritin, oli minun henkisen hyvinvoinnin edistymisen kulmakivi. Tajusin, että ei kannata turhasta vääntää. Kävin traagisen eron takia ja sen uudelleen yrittämisen takia terapiassa ja sen jälkeen olen todella tajunnut, että näin on paras, ja pystynyt myös jatkamaan elämääni ilman mitää haamuja menneestä avioliitosta ja miehestä.

Nyt menee loistavasti, elämä on ihanaa ja rakkaus on suurta!
Mutta tokihan nämä on tapauskohtaisia ja yksilöllisiä juttuja, mutta näin minulla.

Kaikkea hyvää ja toivottavasti se mitä päätät, on sinulle hyvä.