Entinen
Nyt tarvitsen apuanne, sillä olen aivan uudessa ja omituisessa tilanteessa.
Eli lähtökohta on se, että keväällä erosin pitkäaikaisesta avopuolistostani. Tai tarkemmin sanottuna avopuoliso halusi miettiä, mitä elämältään haluaa ja minun muuttavan pois yhteisestä kodistamme. Purimme kihlauksen ja järjestin elämäni uudelleen, vaikka toki se vaikeaa aluksi olikin. Olimme hyvin erilaisia ja mies etenkin on vielä niin lapsellinen, että näin jälkikäteen ihmettelen, että jaksoin hänen toilailujaan (pettämistä, 2 eroa/""miettimistaukoa"" ennen lopullista eroamme, valehtelua, lupausten pettämistä, liiallista alkoholinkäyttöä jne.) niinkin pitkään. Mutta sitoutuminen oli minulle iso päätös ja siksi pinnani kesti niin kauan, mutta loppui sitten, kun mies ei enää tiennytkään, rakastaako vai eikö...
No, tapailimme muutaman kerran käydäksemme suhdettamme läpi. Toivuin erosta, tunteeni häntä kohtaan kuihtuivat pois (oliko niitä koskaan?) ja sain elämäni (ja itseni) järjestykseen. Exä lähti ulkomaille töihin ja minusta tuntui niin ihanalta elää omaa elämääni ilman jatkuvaa epävarmuuutta ja pahaa oloa. Olin onnellinen, olin itsenäinen, kävin läpi mennyttä ja tulevaa, työstin asioita.
Sitten tapasin uuden miehen, joka vei kertaheitolla jalat alta... Tämä uusi mies oli jotakin aivan erilaista ja osoitti, että maailmassa on minulle vielä paljon rakkautta. Että kunnollisiakin miehiä on olemassa. Tapailimme jonkin aikaa, kunnes tapailu muuttui seurusteluksi.
Ja kuinkas kävikään???? Exä yksipuolisesti päätti ulkomailla, että olenkin nyt hänen elämänsä nainen ja koko elämän kiintotähti, peruspilari ja ties mitä! Hän soitti minulle työreissusta pari kertaa kännissä tilittääkseen tuntemuksiaan ja itkeäkseen, kuinka tyhmästi hän tekikään päästäessään minut käsistään... Ja nyt tilanne on se, että hän ei usko järkipuhetta (ei ainakaan kännissä), vaan tunkee elämääni puoliväkisin. Olen selittänyt asiat hänelle kasvotusten ja laitoin lisäksi sähköpostiakin, jossa kerroin etten halua häntä enää elämääni ja voin vain toivoa, että exä ymmärtää sen. Ottaa päähän ja rankasti, kun oikeasti ehdin jo uskoa, että eromme hoitui mutkattomasti.
Eikä tilanne olisi niin v-ttumainen ilman tätä uutta suhdetta. Kun en missään tapauksessa halua sotkujen exäni kanssa pilaavan uutta suhdettani. Miten miehet yleensä suhtautuvat kannoilla roikkuvaan exän, jos tilanne on TÄYSIN minusta riippumaton? En ole exästäni missään määrin kiinnostunut, oli uutta suhdetta tai ei. En halua tavata häntä, en puhua hänen kanssaan, en olla missään tekemisissä (ainakaan viimeaikaisen ""ahdistelun"" jälkeen)! Ahdistaa vain se, että exä tietää missä asun ja hänellä on kännissä tapana tehdä idioottimaisuuksia...
JA kun kysymyshän ei ole siitä, että exä minua rakastaisi. Häntä vain v-tuttaa se, että ei voi saada minua enää. Kyseessä on kypsymätön pikkupoika, jolle toisten elämä on hiekkalaatikko ja ihmiset pikkuautoja, jotka voi nakata menemään ja ottaa takaisin ihan miten itseä sattuu huvittamaan.
Kiitos, jos jaksoitte lukea. Vielä suurempi kiitos, jos jaksatte auttaa... En tiedä, kuinka radikaaleihin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä ja pelkään suuresti uuden suhteeni puolesta.
Eli lähtökohta on se, että keväällä erosin pitkäaikaisesta avopuolistostani. Tai tarkemmin sanottuna avopuoliso halusi miettiä, mitä elämältään haluaa ja minun muuttavan pois yhteisestä kodistamme. Purimme kihlauksen ja järjestin elämäni uudelleen, vaikka toki se vaikeaa aluksi olikin. Olimme hyvin erilaisia ja mies etenkin on vielä niin lapsellinen, että näin jälkikäteen ihmettelen, että jaksoin hänen toilailujaan (pettämistä, 2 eroa/""miettimistaukoa"" ennen lopullista eroamme, valehtelua, lupausten pettämistä, liiallista alkoholinkäyttöä jne.) niinkin pitkään. Mutta sitoutuminen oli minulle iso päätös ja siksi pinnani kesti niin kauan, mutta loppui sitten, kun mies ei enää tiennytkään, rakastaako vai eikö...
No, tapailimme muutaman kerran käydäksemme suhdettamme läpi. Toivuin erosta, tunteeni häntä kohtaan kuihtuivat pois (oliko niitä koskaan?) ja sain elämäni (ja itseni) järjestykseen. Exä lähti ulkomaille töihin ja minusta tuntui niin ihanalta elää omaa elämääni ilman jatkuvaa epävarmuuutta ja pahaa oloa. Olin onnellinen, olin itsenäinen, kävin läpi mennyttä ja tulevaa, työstin asioita.
Sitten tapasin uuden miehen, joka vei kertaheitolla jalat alta... Tämä uusi mies oli jotakin aivan erilaista ja osoitti, että maailmassa on minulle vielä paljon rakkautta. Että kunnollisiakin miehiä on olemassa. Tapailimme jonkin aikaa, kunnes tapailu muuttui seurusteluksi.
Ja kuinkas kävikään???? Exä yksipuolisesti päätti ulkomailla, että olenkin nyt hänen elämänsä nainen ja koko elämän kiintotähti, peruspilari ja ties mitä! Hän soitti minulle työreissusta pari kertaa kännissä tilittääkseen tuntemuksiaan ja itkeäkseen, kuinka tyhmästi hän tekikään päästäessään minut käsistään... Ja nyt tilanne on se, että hän ei usko järkipuhetta (ei ainakaan kännissä), vaan tunkee elämääni puoliväkisin. Olen selittänyt asiat hänelle kasvotusten ja laitoin lisäksi sähköpostiakin, jossa kerroin etten halua häntä enää elämääni ja voin vain toivoa, että exä ymmärtää sen. Ottaa päähän ja rankasti, kun oikeasti ehdin jo uskoa, että eromme hoitui mutkattomasti.
Eikä tilanne olisi niin v-ttumainen ilman tätä uutta suhdetta. Kun en missään tapauksessa halua sotkujen exäni kanssa pilaavan uutta suhdettani. Miten miehet yleensä suhtautuvat kannoilla roikkuvaan exän, jos tilanne on TÄYSIN minusta riippumaton? En ole exästäni missään määrin kiinnostunut, oli uutta suhdetta tai ei. En halua tavata häntä, en puhua hänen kanssaan, en olla missään tekemisissä (ainakaan viimeaikaisen ""ahdistelun"" jälkeen)! Ahdistaa vain se, että exä tietää missä asun ja hänellä on kännissä tapana tehdä idioottimaisuuksia...
JA kun kysymyshän ei ole siitä, että exä minua rakastaisi. Häntä vain v-tuttaa se, että ei voi saada minua enää. Kyseessä on kypsymätön pikkupoika, jolle toisten elämä on hiekkalaatikko ja ihmiset pikkuautoja, jotka voi nakata menemään ja ottaa takaisin ihan miten itseä sattuu huvittamaan.
Kiitos, jos jaksoitte lukea. Vielä suurempi kiitos, jos jaksatte auttaa... En tiedä, kuinka radikaaleihin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä ja pelkään suuresti uuden suhteeni puolesta.