Ex-yksinhuoltaja

  • Viestiketjun aloittaja Ex-yksinhuoltaja
  • Ensimmäinen viesti
Ex-yksinhuoltaja

Koetteko yksinhuoltajina muiden syrjintää tai kateutta.Itse,kun olin yksinhuoltaja sain kuulla ystävättäreltäni,että hän kadehtii vapauttani.
Myös muiden asenne,että yksinhuoltajat ovat jotenkin"sosiaalitapauksia"...kaikki tulee valmiina,kun vähän ruikuttaa,loukkasi minua monesti.
 
En ole kokenut erityisemmin kateellisuutta tms. Mutta olen huomannut, että ydinperheelliset kaverit ovat muuttaneet suhtautumistaan, en osaa oikein sanoa mikä siinä oli tai miten suhtautuminen ihan käytännössä muuttui, mutta sen vaan vaistosi ja kaveritkin sen myönsivät. Ehkä eron jälkeen piti hakea vähän sitä, että miten tuon ihmisen kanssa ollaan ja miten sille puhutaan. Onhan se niin, että yh:na on mahis mennä ja tulla niin kuin haluaa silloin kun lapset on isällä ja toisaalta ydinperhekaverin puuronkeitto jatkuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin eli ymmärrettävääkin :) Minään sosiaalitapauksena mua ei ole kohdeltu ja olisin vetänyt herneen syvälle nenuun jos joku olisi vihjannutkin asiasta... Mulle yksinhuoltajuus on tuonut etuuksia vain lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen. Ex ei maksa elatusmaksuja, asumistukea en saa vaikka vuokra on kova ja mun tulot eivät sairaanhoitajana kovin kummoiset ole. Jotenkin on kuitenkin pärjätty ja pärjätään tästä eteenpäinkin.
 
Itse olen ollut yh alusta asti, kaikki kaverit ja suku (jopa mummoni) oli ja on edelleen iloisia puolestani. En välitä muista ja muiden ajatuksista. Sillä meillä on pojan kanssa aivan ihanaa kahdestaankin. Ja omilla tienisteilläni elellään!
 
hep
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.09.2005 klo 18:21 Lumi kirjoitti:
En ole kokenut erityisemmin kateellisuutta tms. Mutta olen huomannut, että ydinperheelliset kaverit ovat muuttaneet suhtautumistaan, en osaa oikein sanoa mikä siinä oli tai miten suhtautuminen ihan käytännössä muuttui, mutta sen vaan vaistosi ja kaveritkin sen myönsivät. Ehkä eron jälkeen piti hakea vähän sitä, että miten tuon ihmisen kanssa ollaan ja miten sille puhutaan. Onhan se niin, että yh:na on mahis mennä ja tulla niin kuin haluaa silloin kun lapset on isällä ja toisaalta ydinperhekaverin puuronkeitto jatkuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin eli ymmärrettävääkin :)

Minun kaverit ei muuttaneet suhtautumistaan, mutta eipä heillä ole syytä olla kateellisia koska heillä on ukot jotka hoitaa lapsia ja pääsevät enemmän ulos kuin minä.. meillä isä jätti siis myös yhteisen lapsemme erossa..Hmmm :/ No en tiedä onko mua sosiaalitapauksenakaan pidetty, mutta ihmiset aina jaksavat voivotella että eikö sulla ole kauheen rankkaa :eek: No joo ehkä mun pitäis sitte valittaa kauheasti :LOL: Mutta kun tosiasia on se että meillä elämä sujunut lapsen kanssa kahdestaan paremmin kuin hyvin :heart:
 
En ole kohdannut mitään asenteita. Minä olen edelleen sama ihminen vaikkakin ihanan lapsen äiti ja siitä ovat kaikki läheiset iloinneet kanssani. Ystäväni ovat fiksuja ja minusta elämä on kivaa. Jos joku typeriä laukoo, jätän omaan arvoonsa. Ihmisiä ja asioita on niin moneksi, että yleistäminen on turhaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.09.2005 klo 15:48 Nooh kirjoitti:
Nainen tuntuu muuttuvan sosiaalitapaukseksi kun tulee yksinhuoltajaksi...

Tai ainakin suurinosa...


Nii tai ainakin näin luullaan. Itse olen huomannut että vaikka käyn töissä ja elätin itse itseni sekä lapseni, kauhian moni luulee minun elävän soskun rahoilla. Miten se menneepi; älä tuomitse, jos et tunne =).
 
Olin yh myös, ja olen edelleenkin, mutta nyt uusperheellinen yh. Siinä vaiheessa, kun jäin yh:ksi, huomasin kyllä muutoksia. Ei minuakaan minään "sosiaalitapauksena" ole kohdeltu. Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, aloin saada vähemmän kyläkutsuja. Tuntui, että sukulaisetkin alkoivat karttaa, niinkuin olisin saanut jonkin taudin. Se tuntui kauhealta, kun olisin halunnut, että pieni tyttökin tutustuu ihmisiin! Nyt kun olen uusperheellinen ja on uusi mies, taas tippuu kyläkutsuja. Mutta kun muistan tämän kaiken, on vaikeaa enää mennä.... :( Työpaikalla ihmiset ovat suhtautuneet loistavasti. Siellä on kehuttu ja kannustettu, ja pahimåina aikoina sillä olikin merkitystä. Että edes joku jaksoi hyväksyä!
 

Yhteistyössä