(ex)Päihdeongelmaisia vanhempia?

[a.p.]

Odotan esikoista ja unet vaivaavat. Unissa olen narkkaamassa, juomassa, pyörittelen pillereitä jne. Tiedän että ne ovat vaan unia mutta hirvittää että mitä ne tarkoittaa ja ahdistaa aamuisin kun on yön aikana palannut entiseen elämään..

onkohan tällainen normaalia? kai sitä jotenkin mieli yrittää jäsennellä asioita. Missään nimessä mun ei tee mieli käyttää päihteitä ja selvä elämä on paljon parempaa..

 

[exnarkki]

Tuttua.. huumeet ja niiden käyttö olivat monesti unissa raskausaikana ja myöhemminkin. Mieli irtaantuu entisestä elämästä. Olin ollut vasta vähän aikaa kuivilla kun tulin raskaaksi ja aineet olivat monesti mielessä. Nyt esikoinen on jo 10v ja saman ajan minäkin olen raittiina ollut. Silti joskus tekee mieli niin paljon että pää meinaa räjähtää mutta tiedän etten tule käyttämään enää ikinä.

Jos sua mietityttää niin kannattaa puhua neuvolassa. Ei ole häpeä käydä a-klinikalla raskausaikana, se kertoo vain siitä että haluaa asioihin muutosta!

 

[hyytikyppynen]

Todella tuttua. Ja ihan normaalia. Kuitenki iso muutos elämässä se että lopettaa, näen unia vieläki vaikka aktiivikäytön olen lopettanu jo kai puolitoista vuotta sitte. Ja mulla on niitä halujaki, en vaan taho antaa niille periksi.
Älä puhu neuvolassa vaan hanki mielummin yksityinen terapeutti jos on rahaa. Neuvolassa saa ikuisen leiman ja kyttäyksen vaikka olis kuinka lopettanu. Toki jos ei yksityiseen ole rahaa, on se neuvolassa puhuminenki parempi kuin ei mittään. Yksin tuskin jaksaa ja pärjää.

 

[exnarkki]

No joo, täällä neuvolassa suhtauduttiin ihan ok mutta tosiaan jossakin voidaan suhtautua huonosti. Silloin 10 vuotta sitten asiat muutenkin olivat erilaisia.

Halut on ihan hirveitä joskus. Mulla kyllä tosi harvoin enää, mutta aluksi.. masensi se kun tiesi ettei ikinä enää. Osa elämästä jota oli elänyt kauan aikaa, katosi. Tuttavapiiri muuttui, koko elämä muuttui. Piti opetella elämään kuten ihmisen kuuluu. Muistan kun tuntui että käsiä olisi ihan särkenyt piikin puutteessa.. huh huh.

Tsemppiä ja tosiaan hae rohkeasti apua!!

 

[a.p.]

Kiitos vastauksista Hyvä tietää etten ole ainoa. A-klinellä en enää käy. Kuivilla olen ollut kaksi vuotta ja neuvolassa en ole asiasta maininnut kun olen kuullut että saattavat ottaa silmätikuksi. Mulla ei nyt ole raskausaikana ollut edes mielihaluja, muuta kuin noita unia.
Tutulta kuulostavat nuot jotkut tuntemukset. tsemppiä teillekin!!

 

[diuu]

Juu tuttua on. Oudointa oli se, kun näin unia joissa itkin, pyysin ja rukoilin vetoja, ja sitten kiskoin niitä hihaan ihan onnessani, vaikka mun ei hereillä ollessa edes tehnyt mieli vetää, vaan olin iloinen selväpäisyydestäni! Olin ihan hämmentynyt. Puhuin asiasta erään hoitsun kanssa ja hänkin sanoi sen olevan ihan normaalia. Jos sua alkaa vaivaamaan asia enemmän, niin hakeudu puhumaan jollekulle (jos sulla ei jo ole hoitosuhdetta johonkin)

 

[a.p.]

diuu: Joo mulla kans on tuo, että olen onnellinen unissa kun saan aineita. Pari yötä sitten unessa nautin siitä kun sain väsätä vedot alusta saakka. Herätessäni olin ihan kauhuissani! Tai sellasia unia missä pyörittelen pilleriliuskaa käsissäni ja mietin että otanko vai enkä ja lopulta olen ottanut..

Hei oikeasti, hienoa etten olekaan ainoa.. luulin että oon ihan ainutlaatuinen ja kaikki muut on sellaisia ihmeihmisiä joilla ei koskaan käy tällanen enää mielessäkään varsinkaan sen jälkeen kun on tullut äidiksi/isäksi.

Olen niin onnellinen tästä nykyisestä elämästä, ihanaa että on saanut aloittaa alusta ja saa elää päihteettömänä.

 

["sipuli"]

Mä näin unia pari kuukautta kun lopetin. Sen jälkeen ei oo ollut yhtäkään veto-unta. Alitajunta vaan käsittelee asiat ja sit ne saa pois päästä. Mä kerroin neuvolassa ja mua kohtaan on oltu asiallisia. Mä ajattelen asian näin: Mitä väliä vaikka ne kyttää kun ei kuitenkaan ole mitään salattavaa.Asia liittyy niin läheisesti terveyteen että mun mielestä kannattaa lapsen (ja itsesikin)) takia kertoa siellä.

 

["sipuli"]

Vaikken nää una niin asia pyörii päässä aina välillä. Joskus tulee aivan kamalat vetohimot ja saattaa kestää viikkokaupalla!!!Sillon on kyllä hermo kireellä ja mieskin heti tajuaa mistä on kyse!

 

[diuu]

Niin toi on oikeesti tosi outoa että unessa on ihan innoissaan jne. vaikka oikeasti ei edes tee mieli. Kai sitten alitajunta vaan käsittelee kaikenlaisia asioita kun nukkuu. Kyllähän ne päihteet on lähes päivittäin mielessä, vaikkei siis välttämättä niin että tekis mieli, mut jotain kautta kuitenkin. Siitä ne kai sinne uniinkin kulkeutuu.

On muuten ihan uskomaton tunne, kun SAA ja pystyy olla selvinpäin. Mäkin olin vetänyt viinaa tai kamaa 8 vuotta ilman yhtäkään selvää päivää, sitten oli upeaa kun oli reflat ohi ja sai olla terveenä ja selvinpäin. Mahtava fiilis

 

[hyytikyppynen]

Hei oikeasti, hienoa etten olekaan ainoa.. luulin että oon ihan ainutlaatuinen ja kaikki muut on sellaisia ihmeihmisiä joilla ei koskaan käy tällanen enää mielessäkään varsinkaan sen jälkeen kun on tullut äidiksi/isäksi.

Olen niin onnellinen tästä nykyisestä elämästä, ihanaa että on saanut aloittaa alusta ja saa elää päihteettömänä.

En halua pilata iloa, mutta tulee seki hetki ko et olekkaan onnellinen. Tulee hetkiä jollon mietit "ei yks kerta vielä mittään tee" tai "paskat tälle mitä nyt on, haluan entisen takas". Eri asia on miten niistä selviää. Tukiverkko ja ymmärrys on tärkeä, inhoan ihmisiä jotka hokee ET OTA, ET HALUA, koska sillon mie haluan. Tarvii ihmisen joka kertoo miksen vois olla ilman... En ossaa selittää.

 

[diuu]

En halua pilata iloa, mutta tulee seki hetki ko et olekkaan onnellinen. Tulee hetkiä jollon mietit "ei yks kerta vielä mittään tee" tai "paskat tälle mitä nyt on, haluan entisen takas". Eri asia on miten niistä selviää. Tukiverkko ja ymmärrys on tärkeä, inhoan ihmisiä jotka hokee ET OTA, ET HALUA, koska sillon mie haluan. Tarvii ihmisen joka kertoo miksen vois olla ilman... En ossaa selittää.

Ei pakosti kaikille tule tuota. Useimmille kyllä, muttei kaikille. Jos elämässä on kaikki reilassa ym. voi hyvinkin selvitä ilman retkahduksia tai kamalaa hinkua takaisin entiseen. Kunhan esim. oppii purkamaan turhautumista, ahdistusta ja muita tunteita jotakin muuta kautta. Mitä se nyt kenelläkin on, mikä on ajanut päihteisiin. Ja omaa hyvän tukiverkon ja hoitokontaktit, mutta sen halun olla selvinpäin pitää lähteä loppujen lopuks itsestään eikä siitä, että on joku joka sanoo sitä ja tätä.

 

["sipuli"]

Niin toi on oikeesti tosi outoa että unessa on ihan innoissaan jne. vaikka oikeasti ei edes tee mieli. Kai sitten alitajunta vaan käsittelee kaikenlaisia asioita kun nukkuu. Kyllähän ne päihteet on lähes päivittäin mielessä, vaikkei siis välttämättä niin että tekis mieli, mut jotain kautta kuitenkin. Siitä ne kai sinne uniinkin kulkeutuu.

On muuten ihan uskomaton tunne, kun SAA ja pystyy olla selvinpäin. Mäkin olin vetänyt viinaa tai kamaa 8 vuotta ilman yhtäkään selvää päivää, sitten oli upeaa kun oli reflat ohi ja sai olla terveenä ja selvinpäin. Mahtava fiilis

Muistan varsinkin alussa sen monta kuukautta kestäneen euforian siitä että on vihdoin VAPAA! Ei tarvii enää vetää et olis terve ja normaali! Tottakai olen onnellinen raittiudesta vieläkin mutta erilaisella, arkipäiväisellä tavalla

 

[hyytikyppynen]

Ei pakosti kaikille tule tuota. Useimmille kyllä, muttei kaikille. Jos elämässä on kaikki reilassa ym. voi hyvinkin selvitä ilman retkahduksia tai kamalaa hinkua takaisin entiseen. Kunhan esim. oppii purkamaan turhautumista, ahdistusta ja muita tunteita jotakin muuta kautta. Mitä se nyt kenelläkin on, mikä on ajanut päihteisiin. Ja omaa hyvän tukiverkon ja hoitokontaktit, mutta sen halun olla selvinpäin pitää lähteä loppujen lopuks itsestään eikä siitä, että on joku joka sanoo sitä ja tätä.

Sepä juuri. Se lähtee itsestä. Eli se on sama mitä sanotaan, pittää muistuttaa siitä miksi on ilman niin että ite sen ymmärtää, ettei se ole vain puhetta.
Olen tehny vuosia töitä päihdeongelmaisten joukossa mukaan lukien minun omat ongelmat (joista työnantaja on tietoinen) ja tiän tarkkaan tämän ongelman moninaiset kuviot, niin ystävistä, itestäni kuin niistä jotka on minun työpaikalla vieraillu.

 

[diuu]

[QUOTE="sipuli";22240047]Muistan varsinkin alussa sen monta kuukautta kestäneen euforian siitä että on vihdoin VAPAA! Ei tarvii enää vetää et olis terve ja normaali! Tottakai olen onnellinen raittiudesta vieläkin mutta erilaisella, arkipäiväisellä tavalla [/QUOTE]

Aijuu, nyt vasta hokasin lukea tuon yhden viestin kunnolla missä sanoit ollees jo kaks vuotta kuivilla. Käsitin että olisit vasta pääsemässä irti Hienoa että olet ollut jo noin kauan, tsemppiä jatkoon ja onnea vauvan johdosta!

 

[a.p.]

Retkahdus on tuttua.. olin ollut jonkin aikaa joskus kuivilla kun ajattelin että "yhdet" vielä ja ne yhdet venyi kuukausien mittaisiksi.
On ollut melkoista tappelua oppia elämään oman selväpäisen itsensä kanssa. Kun käytin kamaa, olin (muka) itsevarma, sosiaalinen ja mukava tyyppi. Pakenin sitä omaa tylsää melankolista itseäni mutta nyt mun on ollut pakko hyväksyä se millainen oon, ja oon oppinut huomaamaan että oon kai sittenkin ihan ok ja kunnollinen ihminen.
Pakenin vuosia todellisuutta päihteiden sekaan ja tunsin eläväni. Kaikista pahinta on ollut se kun on joutunut kohtaamaan omat heikkoutensa ja masennuksen lähteet.. Mutta tämä nykyinen elämä on paljon antoisampaa. Ennen elämä oli paljon stressaavampaa ja kama hallitsi sitä kaikin puolin, tiedätte varmaan..

Yritän myös löytää menneisyydestä positiivisiakin puolia. Ainakin nyt osaan katsoa pidemmälle ja laajemmin enkä ajattele niin mustavalkoisesti ja narkkaritkin ovat ihmisiä. Olen suvaitsevaisempi.

 

[a.p.]

Nyt unia ei taas ole vähään aikaan ollut.. niitä tulee aina välillä. Joskus päihteidenkäyttöä muistelee enemmän ja joskus on niitä päiviä ja viikkoja kun ei käy mielessäkään

 

["Minna"]

tsemppiä jatkoon ap!

itse on alkoholisti, nyt 4v ilman ryyppyä

 

["hmmm"]

MIKÄ oli se ajatus, joka sai teidät lopettamaan ja kohtaamaan omat todelliset haasteet?

 

[Nunnunannu]

Tuttua,mä näin aluksi niin todentuntuisia unia,että herätessäni jpuduin oikein miettimään et oonko retkahtanut. Mä kerroin neuvolassa tosin vähätrllen mun käytöstä. Silloin oli just avattu erään perhetukikeskuksen yhteyteen äitiysneuvola,päihde-äideille. Voi että,oli ihanaa,kun olit tuleva äiti kaikkine syyllisyyksenisi. Mä olin raskaudenaikaisessa korvaushoidossa.
Retkahdus,no se saattaa käydä tai sitten ei. Mä retkahdin kerran piriin 2 kertaa käytin omia kotilääkkeitä väärin. Sen verran kiero kuitenkin olin,etten puhunut näistä,enkä siis jäänyt kiinni,näistä aikaa pari vuotta ja painaa vieläkin mieltä.
Se siinä on et jos neuvolassa kerrot menneestä päihdeongelmasta,ne saattaa kuitenkin ottaa soskuun yhteyttä,ja lapsi voi joutua lastensuojelun asikkaaksi. Me ollaan,eikä vaikuta elämään mitenkään,kun ei oo mitään pelättävää. Ls.asiakkaita ollaan enään tukiperheen takia.
2vkoa sitten oli palaveri,jossa avotyö ym lopetettiin,samalla loppu kontrolli,vastuu on nyt mulla itellä. Olin ihan varma et tulee järjettömät vetohalut,mut päinvastoin. Mä ja toi tyty ollaan ja pysytään yhdessä,siihen väliin ei tule mikään päihde.
Tammikuussa tulee vuosi ilman minkäänlaista lääkehoitoa. Empä olisi 4v sitten uskonut kuinka elämä muuttuu. yh olen ja nautin siitä,tytön isä jatkoi vuoden taoun jälkeen entistä elämää. Minä en

TSEMPPIÄ KOVASTI KAIKILLE EX PÄIHDEÄIDEILLE

 

[kurkkasinprofiiliin]

Tuttua,mä näin aluksi niin todentuntuisia unia,että herätessäni jpuduin oikein miettimään et oonko retkahtanut. Mä kerroin neuvolassa tosin vähätrllen mun käytöstä. Silloin oli just avattu erään perhetukikeskuksen yhteyteen äitiysneuvola,päihde-äideille. Voi että,oli ihanaa,kun olit tuleva äiti kaikkine syyllisyyksenisi. Mä olin raskaudenaikaisessa korvaushoidossa.
Retkahdus,no se saattaa käydä tai sitten ei. Mä retkahdin kerran piriin 2 kertaa käytin omia kotilääkkeitä väärin. Sen verran kiero kuitenkin olin,etten puhunut näistä,enkä siis jäänyt kiinni,näistä aikaa pari vuotta ja painaa vieläkin mieltä.
Se siinä on et jos neuvolassa kerrot menneestä päihdeongelmasta,ne saattaa kuitenkin ottaa soskuun yhteyttä,ja lapsi voi joutua lastensuojelun asikkaaksi. Me ollaan,eikä vaikuta elämään mitenkään,kun ei oo mitään pelättävää. Ls.asiakkaita ollaan enään tukiperheen takia.
2vkoa sitten oli palaveri,jossa avotyö ym lopetettiin,samalla loppu kontrolli,vastuu on nyt mulla itellä. Olin ihan varma et tulee järjettömät vetohalut,mut päinvastoin. Mä ja toi tyty ollaan ja pysytään yhdessä,siihen väliin ei tule mikään päihde.
Tammikuussa tulee vuosi ilman minkäänlaista lääkehoitoa. Empä olisi 4v sitten uskonut kuinka elämä muuttuu. yh olen ja nautin siitä,tytön isä jatkoi vuoden taoun jälkeen entistä elämää. Minä en

TSEMPPIÄ KOVASTI KAIKILLE EX PÄIHDEÄIDEILLE

Missä se sun esikoinen on?

 

["diu"]

[QUOTE="hmmm";22274128]MIKÄ oli se ajatus, joka sai teidät lopettamaan ja kohtaamaan omat todelliset haasteet?[/QUOTE]

Mulla ainakin se, ettei enää ollut kivaa olla koukussa. Vitutti kun ei voinut mitään tehdä ilman että oli varmistanut että aineet riittää ja että mistä saa seuraavat etc. eli se, että jokin aine hallitsi mun elämää. Ja monet monet muut syyt, kädet oli paskana pistämisestä, oli paha olo henkisesti & fyysisesti koko ajan, suru jota tuotti läheisille ym.ym. En nyt tiedä haitko tällaista vastausta, mutta....

Luulen, että siihen lopettamiseen tarvitsee myös ns. oikean ajoituksen.

 

[a.p.]

Mut sai lopettamaan just se että en halunnut elää enää niin. Olin ihan suossa ja tiesin että vastassa on kohta hauta jos en lopeta. Unelma oli myös omasta perheestä.

Nunnunannu: Tsemppiä sulle!! Ja kaikille muillekin tietysti. Mietityttää tietysti just tuo että joutuu lastensuojelun asiakkaaksi ja että aletaan pitämään erityisesti silmällä ja tehtäisiin tikusta asiaa.. Hmm :/

Mulla oli pääaineena piri (joillekin pääaine tarkoittanee jotain kouluun liittyvää ) mutta käytin myös kaikenlaisia hitaita ja mitä milloinkin sattui olemaan. Hommasin reseptejä eri lääkäreiltä ja käytin ne lääkkeet ja sitten hommasin muuta kautta lisää. Aineet hallitsi joka päivää ja aina piti miettiä mistä saa ja mistä rahat ja onko tälle päivälle tarpeeksi. Sellasta paskassa rypemistä. Mieli ja keho ihan paskana eikä ystävätkään olleet "oikeita", kaikki vaan samanlaisia epärehellisiä piripäitä nii kuin mäkin olin. Puistattaa ajatuskin..