että on vaikeaa päättää...

Että vieläkö yksi vauva vai ei. Pillerit pitäisi lopettaa viikon päästä jos aiotaan lisääntyä.

Kaksoset ovat 5 v.Olisi ihanaa olla kotona, kun lapset menevät eskariin, eikä sitä vakituisesta työstä voi jäädä pois muuta kun vauvan kanssa. Tällä hetkellä energiaa yli äyräiden, ja miehen kanssa olemme nauraneetkin, että vauva tai väitöskirja.

Epäilyttää oma jaksaminen, oman vartalon katoaminen, oman itsensä katoaminen, rahojen riittäminen. Auto ei ainakaan riitä. Edellinen vauva-aika oli niin raastava ja raskas, ettei hyviä muistoja ole paljon.

Jotain pitäs kuitenkin keksiä, kun tuntuu että kaikki on jo tehty. Lapset, valmistuminen, työ, asunto jne. Eikä ikää ole vielä edes kolmeakymmentä.

Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia?

 

eikö kellään?

 

sehän riippuu ihan siitä et mitä mieltä ite olette. me oltais haluttu toinen mutta ei voida ainakaan vielä saada :'(

Jos olet sitä mieltä että haluatte vielä yhden ja jaksatte ni siitä vain yrittämään

 

tehkää(yrittäkää) ihmeessä jos siltä vähääkään tuntuu, ei tarvi sitten myöhemmin katua
kivahan se olis kotosalla olla ja saattaa vauvan kanssa vaikkapa lapsia kouluun :wave:
ja onhan noista jo apua sitten, ja pystyy erilailla vauvaan keskittymään (ellei tulis taas tupla yllärit)

meillä hiukan eri tilanne, mutta kaksoset meilläkin!
ikää 23 ja oon 9:llä viikolla raskaana, meille on kyllä ollu aina selvää et ainakin 3 tai 4 lasta jos vaan suodaan
nyt onnex kuitenkin on vaan yks asukas masussa, ois voinu olla pikkasen liian rankkaa sit keväällä 4 alle 2,5vuotiaan kanssa

 

Minä olen itse sitä mieltä tai me ollaan päätetty miehen kanssa niin, että kun meille on lapset suotu todella helpolla yrittämisellä (-00, -02, -04 ja la 4.11) tehdään sitten kaikki lapset kerralla. Minusta ei olisi sellaiseksi, joka tekee sitten "iltatähden" kun muut lapset ovat 15-vuotiaita tms. Minulle parhaiten varmasti sopii tälläinen, että lapset saadaan suht pienellä ikäerolla ja sitten kun lapset kasvaa niin on omaa aikaa sekä aikaa miehen kanssa ihan kahdestaan.
Mutta toki jokainen tekee miltä itsestä parhaalta tuntuu.

 

Juteltiin just tästä aiheesta perhekerhossa. Siis siitä että onko sitä koskaan täysin valmis uuteen raskauteen jne. Raskaus- ja vauva-aika kuitenki ravistelee hetken arkea ennen kuin asiat löytävät taas omat uomansa.

Olen sinua pari vuotta vanhempi ja lapset suht samaan syssyyn saanut ja siihen tyytyväinen. Minustakaan ei olisi enää saamaan iltatähteä sitte joskus. Haluan elää tätä vauva- ja pikkulapsiaikaa nyt ja muiden haasteiden aika on sitte kun lapset muutaman vuoden vanhenee

 

Kiitos kaikille rohkaisuista. Jatkan pohtimista, vaikka juuri tällä hetkellä olen kallistumassa sen kolmosen puolelle. Ettei sitten jäisi harmittamaan.

Aina illalla pahimmassa huuto-väsymys-kiukku- sirkuksessa ajattelen että ei ikinä yhtään enää, mutta sitten kun tenavat nukkuvat rauhassa omissa sängyissään, tulee taas se että jos sittenkin.... huvittavaa. Ja niin kuin sukulaiset ovat asiaa kyselleet, että ei taida olla lisää mielessä, olen aina vastannut että vain silloin kun nuo nukkuvat tai sukeltavat.

Pienenä kauhukuvana on mahdollisuus taas tuplista, kun muistan äitiyspolilla kätilöiden varoittaneen, että voivat tulla helpommin. Mutta hartaasti toivomme miehemme kanssa että yksi kiitos tällä kertaa...

mukavaa syyspäivää kaikille. Jatkan töitä. Ja pohtimista.