Että mä kärsin ihmisten puhuessa toisesta ihmisestä käyttäen sanaa "SE"

mitäs jos teistä itsestänne puhutaan vaan, että se... hmmm mä en ainakaan halua olla mikään se, vaan mua täytyy puhutella nimellä tai puhua hänestä!!??

Ihan vapaasti ja mielellään, seitittely ei siis tosiaan haittaa ei sitten yhtään.

Itse asiassa hieman painotuksella lausuttu "hän" saakin puhekielisessä puheessa vähän saman merkityksen kuin "arvon rouva" - siis hieman ivallisen merkityksen. Puheen kohde on ikäänkuin korostetusti "oman arvonsa tunteva" ja itseään muiden yläpuolelle nostava.

 

Ihmiset on vaan niin moukkia ja juntteja. Eivät tajua että tekevät itsestään pellen toisten silmissä tuolla moukkamaisella käytöksellään.

Käytän joskus silkkaa piruuttani hän-sanoja ja teitittelen myöskin töykeitä/asiakaspalvelutaidottomia myyjiä ja viranomaisia.

 

Puhekielessä se, kirjakielessä hän, näin täällä meidän suunnalla. Ei se sen kummempi juttu ole - paljon oudompaa ja teennäisen kuuloista on, jos muuten puhuu puhekieltä ja sinne sekaan väkisin ymppää hän-sanaa.

Kun tämän sanan käyttö ei ole kiinni, ei murteesta, ei kirjakielestä, vaan ihan puhtaasta kunnioituksesta toisia ihmisiä kohtaan. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää pointtia?

 

mitäs jos teistä itsestänne puhutaan vaan, että se... hmmm mä en ainakaan halua olla mikään se, vaan mua täytyy puhutella nimellä tai puhua hänestä!!??

Mä olen ollut se 34 vuota ja ihan hyvältä tuntuu, jos joku (tuttu) yhtä-äkkiä alkais hännittelemään, niin epäilisin, että sillä (hänellä) on joku taka-ajatus tai kierous mielessä tai sitten ihan vaan vittuilee.

Kyllä mun mielestä esimerkiksi omasta poikaystävästä tai miehestä puhuttaessa, oli hän sitten 20 tai 50, puhutaan televisiossa haastattelussa, että "hän meni parturiin", ei "se meni parturiin". Ei tietenkään "hännitellä", jos ihminen on samassa tilassa, vaan nimenomaan puhuttaessa ihmisestä, joka ei ole paikalla, vaan "hän sanoi tulevansa kohta"

 

Itse puhuin tänään veljeni kanssa puhelimessa, kun hän oli äitiämme sairaalassa katsomassa. Taatusti ei ollut pienintäkään epäkunnioitusta meidän kummankaan puheessamme, kun käytimme "se"-sanaa hänestä, vaan ihan normaalia puhekieltä käytimme. Ja veljeni vieressä ollut äitimme olisi voinut jopa loukkaantua, jos tuon puhelun aikana veljeni olisi käyttänyt hänestä "hän"-sanaa.

Tässä asiassa on erittäin huomattava ero murrealueiden välillä - täällä pääkaupunkiseudulla hän-sanan käyttö on puhekielessä minimissään, niin se vain on.

 

ISK:ssa (Iso suomen kielioppi) sanotaan näin:

"Useimmissa puhutun kielen varianteissa pronominia se käytetään neutraalisti ihmisistä. [...] Hän/he-pronominia käytetään ihmisistä etenkin lounais- ja kaakkoismurteissa sekä norminmukaisessa yleiskielessä. Pronominin valinnassa on paljon yksilöllistä ja tilanteista variaatiota. Yleiskielistä pronominia esiintyy kaikissa puhutun kielen varianteissa mm. asiointiyhteyksissä (c), ja sitä käytetään myös tilanteessa läsnä olevista."

 

Tässä asiassa on erittäin huomattava ero murrealueiden välillä - täällä pääkaupunkiseudulla hän-sanan käyttö on puhekielessä minimissään, niin se vain on.

Vai niin! Mulla alkuperäisenä stadilaisena ei tulisi mieleenkään puhua toisista ihmisistä oli he sitten vauvoja tai vaareja sanalla "se".

 

Puhekielessä se, kirjakielessä hän, näin täällä meidän suunnalla. Ei se sen kummempi juttu ole - paljon oudompaa ja teennäisen kuuloista on, jos muuten puhuu puhekieltä ja sinne sekaan väkisin ymppää hän-sanaa.

Kun tämän sanan käyttö ei ole kiinni, ei murteesta, ei kirjakielestä, vaan ihan puhtaasta kunnioituksesta toisia ihmisiä kohtaan. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää pointtia?

Sinun päässäsi, niin. Ei kuitenkaan automaattisesti ja aina.

 

Kun SE kuuluu meilläpäin murteeseen.

Tämä kun ei ole millään lailla murreriipuvainen ilmaisu! Se on moukkamainen toisten aliarvioiva puhetapa. Suorastaan vulgaaria.

Olkhoon vain vulgaaria, mutta meän murtheessa ei hän sannaa tunneta.

mie
sie
se
met
tet
net

 

Täällä meilläpäin "se" on niin tavallinen sana (ollut ainakin meikäläisen eliniän) että "hän" kuulostaa jo tärkeilyltä. Vaikka onhan "hän" kumminkin jotenkin arvostavampi sana kuin "se"

Näin on täälläkin.

Sama täällä. Mua häiritsee se kun eläimistä puhutaan "hän". Kuulostaa naurettavalta mutta siihenkin tottuu

 

Tässä asiassa on erittäin huomattava ero murrealueiden välillä - täällä pääkaupunkiseudulla hän-sanan käyttö on puhekielessä minimissään, niin se vain on.

Vai niin! Mulla alkuperäisenä stadilaisena ei tulisi mieleenkään puhua toisista ihmisistä oli he sitten vauvoja tai vaareja sanalla "se".

Ok, eroja siis on. Hän-sanaa käyttäviä takakireitä tärkeilijöitä tosin tunnen minäkin, mutta normaalisti ihmisten kesken puhutaan se-sanalla.

 

Voi, miten olet väärässä!
Tervetuloa Turkuun! Kyl tääl vaan sessitellään. Sitten kun sanotaan hän, on kysesssä jotain erityistä.
Se voi olla yhtä hyvin negatiivista kuin positiivista.
"Hän tuli kotio vasta kolmen perästä!" "Hän vei roskatki!"

Myös esineet, vaikka taulu tai vaasi: Kyl hän sit vaa on niin siävä!

Erityisesti tilanne, jos et tiedä pitääkö (ja osaatko) teititellä. Esitetään kysymys kolmannessa persoonassa: Ottak hän kaffet?

Mutta tavallisesti ihmiset on kylläkin SE. Poikkeustilanteessa HÄN.

 

mitä kummaa se ap oikein nipottaa?

 

ISK:ssa (Iso suomen kielioppi) sanotaan näin:

"Useimmissa puhutun kielen varianteissa pronominia se käytetään neutraalisti ihmisistä. [...] Hän/he-pronominia käytetään ihmisistä etenkin lounais- ja kaakkoismurteissa sekä norminmukaisessa yleiskielessä. Pronominin valinnassa on paljon yksilöllistä ja tilanteista variaatiota. Yleiskielistä pronominia esiintyy kaikissa puhutun kielen varianteissa mm. asiointiyhteyksissä (c), ja sitä käytetään myös tilanteessa läsnä olevista."

:attn: :attn: :attn: :attn:

 

Mut mä oonki sellainen KETÄ tykkää jäätelöstä jne... AARGH!

Mikä vitin KETÄ?[/quot

Ketä sanaa nyt taas käytetään mm. Stadin ja Länsirannnikon murteissa.

Keitä -> ketä ( Keitä juhliin on tulossa/ ketä sinne on tulossa)
Kuka ja joka on asiat erikseen.

 

Mut mä oonki sellainen KETÄ tykkää jäätelöstä jne... AARGH!

Mikä vitin KETÄ?[/quot

Ketä sanaa nyt taas käytetään mm. Stadin ja Länsirannnikon murteissa.

Keitä -> ketä ( Keitä juhliin on tulossa/ ketä sinne on tulossa)
Kuka ja joka on asiat erikseen.

Kuka=ketä Turussa

 

Mut mä oonki sellainen KETÄ tykkää jäätelöstä jne... AARGH!

Mikä vitin KETÄ?[/quot

Ketä sanaa nyt taas käytetään mm. Stadin ja Länsirannnikon murteissa.

Keitä -> ketä ( Keitä juhliin on tulossa/ ketä sinne on tulossa)
Kuka ja joka on asiat erikseen.

Kuka=ketä Turussa

Turkkunenki on asia erikseen!

 

mitäs jos teistä itsestänne puhutaan vaan, että se... hmmm mä en ainakaan halua olla mikään se, vaan mua täytyy puhutella nimellä tai puhua hänestä!!??

Ihan vapaasti ja mielellään, seitittely ei siis tosiaan haittaa ei sitten yhtään.

Itse asiassa hieman painotuksella lausuttu "hän" saakin puhekielisessä puheessa vähän saman merkityksen kuin "arvon rouva" - siis hieman ivallisen merkityksen. Puheen kohde on ikäänkuin korostetusti "oman arvonsa tunteva" ja itseään muiden yläpuolelle nostava.

Peesaan!

 

tunnen semmosia jokka sanoo ihmisistä se ja koirista hän. D

 

Enemmän häiritsee että koirista puhutaan "hän".

Samoin

Oli elikko mikä hyvänsä

Mä toisinaan kanssa hämmennyn, varsinkin kun huomaan myös kirjoittavani että 'se'. Meilläpäin se istuu tiukasti murteessa.

 

Kun SE kuuluu meilläpäin murteeseen.

Tämä kun ei ole millään lailla murreriipuvainen ilmaisu! Se on moukkamainen toisten aliarvioiva puhetapa. Suorastaan vulgaaria.

Olkhoon vain vulgaaria, mutta meän murtheessa ei hän sannaa tunneta.

mie
sie
se
met
tet
net

mää, nää, se, me, te, ne