E
ei kiinnosta!
Vieras
Mä purkaudun nyt tänne kun ottaa niin aivoon. Mun kaveri nimittäin sai jokunen kuukausi sitten vauvan, esikoisensa, ja nyt se on niiiiiin äitiä kerrakseen. Joo ymmärrän toki että kun saa sen ensimmäisen vauvan niin se on elämän suurin ja ihanin asia mutta joku raja sentään. Nyt ei puhuta mistään muusta kun "meidän päikkäreistä" ja "me mennään nyt syömään" ja "meidän pikkukultamussukka" ja kaikkien pitäis vaan jaksaa olla kiinnostuneita ja ihailla vain sitä ihanaa pienokaista. Ennen tää kaveri juoksi ties missä menoissaan ja nyt ei hievahdakkaan kotoaan vauvan kanssa, kun on "meidän päikkäriaika" jne.
Silloin ku tää kaveri oli vielä lapseton niin en koskaan puhunut lapsistani mitään ellei kysytty kun tiesin että ei toisia aina välttämättä kiinnosta kuulla että miten meidän edellis iltainen kylpyhetki oli mennyt tai oliko taas tulossa uusi hampaita jne jne. Miks mun pitäis nyt jaksaa kuunnella sen lässytystä omasta kullannupustaan? Ja mikä ärsyttävintä kun tää kaveri käyttää itsestään nyt koko ajan nimitystä "äiti"... Voi miten lutusta!
Silloin ku tää kaveri oli vielä lapseton niin en koskaan puhunut lapsistani mitään ellei kysytty kun tiesin että ei toisia aina välttämättä kiinnosta kuulla että miten meidän edellis iltainen kylpyhetki oli mennyt tai oliko taas tulossa uusi hampaita jne jne. Miks mun pitäis nyt jaksaa kuunnella sen lässytystä omasta kullannupustaan? Ja mikä ärsyttävintä kun tää kaveri käyttää itsestään nyt koko ajan nimitystä "äiti"... Voi miten lutusta!