Toggle sidebar

Että voi ärsyttää kun tulee äidiksi ja elämästä katoaa kaikki muu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei kiinnosta!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

ei kiinnosta!

Vieras
Mä purkaudun nyt tänne kun ottaa niin aivoon. Mun kaveri nimittäin sai jokunen kuukausi sitten vauvan, esikoisensa, ja nyt se on niiiiiin äitiä kerrakseen. Joo ymmärrän toki että kun saa sen ensimmäisen vauvan niin se on elämän suurin ja ihanin asia mutta joku raja sentään. Nyt ei puhuta mistään muusta kun "meidän päikkäreistä" ja "me mennään nyt syömään" ja "meidän pikkukultamussukka" ja kaikkien pitäis vaan jaksaa olla kiinnostuneita ja ihailla vain sitä ihanaa pienokaista. Ennen tää kaveri juoksi ties missä menoissaan ja nyt ei hievahdakkaan kotoaan vauvan kanssa, kun on "meidän päikkäriaika" jne.

Silloin ku tää kaveri oli vielä lapseton niin en koskaan puhunut lapsistani mitään ellei kysytty kun tiesin että ei toisia aina välttämättä kiinnosta kuulla että miten meidän edellis iltainen kylpyhetki oli mennyt tai oliko taas tulossa uusi hampaita jne jne. Miks mun pitäis nyt jaksaa kuunnella sen lässytystä omasta kullannupustaan? Ja mikä ärsyttävintä kun tää kaveri käyttää itsestään nyt koko ajan nimitystä "äiti"... Voi miten lutusta!
 
Ehkä tekisi sullekin ihan hyvää puhua lapsistasi, onhan ne varmaan ihanin asia sun elämässä. Kuulostaa siltä, että haluisit mutta et uskalla koska pelkäät että muita se ärsyttää, ja nyt sua ärsyttää kun joku muu uskaltaa!
 
Ärsyttävää ehkä, mutta tiedätkö ettei ole kärsinyt esim. lapsettomuudesta ja siksi on ollut vaikea kysellä teidän lapsista? Voi olla välillä tosi vaikeita asioita nämä ja sitten saattaa mennä vähän yli kun sen oman lapsen vihdoin saa...
 
No varmaan ihan ymmärrettävää että tämä vauva on nyt keskipiste hänen elämässään. Onhan tämä lapsi vasta muutaman kuukauden vanha. Enemmän mä ihmettelisin jos joku edelleen "juoksisi ties missä" ja yrittäisi elää kuten ennekin vauvasta piittaamatta. Mitäpä jos antaisit kaverillesi aikaa sopeutua äitiyteensa ja aloitella rauhassa elämäänsä uuden tulokkaan kanssa,kyllä se ensimmäinen lapsi kuitenkin on melko suuri mullistus elämässä. Eiköhän tää kaveri kerkeä vielä sullekin antaa aikaansa ja kiinnostua sun tekemisistä,aika pässi olet jso et ymmärrä mikä hänen tärkeysjärjestyksensä on tällä hetkellä.
 
Mun kaveri kärsi lapsettomuudesta n. 5v. ja ei halunnut kuulla sanaakaan mun lapsista tai raskaudesta. Puhui pahaa selän takana jne. Mutta nyt kun tulossa äidiksi, niin voi herranjee...
 
[QUOTE="vieras";23409174]No varmaan ihan ymmärrettävää että tämä vauva on nyt keskipiste hänen elämässään. Onhan tämä lapsi vasta muutaman kuukauden vanha. Enemmän mä ihmettelisin jos joku edelleen "juoksisi ties missä" ja yrittäisi elää kuten ennekin vauvasta piittaamatta. Mitäpä jos antaisit kaverillesi aikaa sopeutua äitiyteensa ja aloitella rauhassa elämäänsä uuden tulokkaan kanssa,kyllä se ensimmäinen lapsi kuitenkin on melko suuri mullistus elämässä. Eiköhän tää kaveri kerkeä vielä sullekin antaa aikaansa ja kiinnostua sun tekemisistä,aika pässi olet jso et ymmärrä mikä hänen tärkeysjärjestyksensä on tällä hetkellä.[/QUOTE]

Joo et nyt ymmärtynyt aloitustani oikein. Puhun ääripäistä! En tarkoitakaan että ei saisi noin käyttyä mutta kuten alleviivasin, että joku raja sentään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miiii:
Ehkä tekisi sullekin ihan hyvää puhua lapsistasi, onhan ne varmaan ihanin asia sun elämässä. Kuulostaa siltä, että haluisit mutta et uskalla koska pelkäät että muita se ärsyttää, ja nyt sua ärsyttää kun joku muu uskaltaa!
Click to expand...


Mulla hiukan sama tilanne. Itsellä kolme lasta, joiden tekemisiä en muille hehkuta tai jatkuvasti kerro. Ja tämä siis siksi, että vaikka itselle ovatkin maailman rakkaimpia ja ihmeellisimpiä, en usko, että ketään muuta kiinnostaisi kuunnella heidän touhuistaan. Kaverillani on nyt eka lapsi, 1,5 v ja aina tavatessamme hän kertoo vain ja ainoastaan heidän perheestää, heidän lapsestaan, kuinka lapsi tekee sitätätätota, puhuu niin ihania ja hassuja ja on kaikin puolin maailman kahdeksas ihme. Ja kuitenkin meillä on paljon muitakin yhteisiä asioita, ei siis pelkkä äitiys. En jaksaisi kuunnella loputtomasti hänen perhe/lapsijuttujaan.
 
[QUOTE="hupu";23409204]Mulla hiukan sama tilanne. Itsellä kolme lasta, joiden tekemisiä en muille hehkuta tai jatkuvasti kerro. Ja tämä siis siksi, että vaikka itselle ovatkin maailman rakkaimpia ja ihmeellisimpiä, en usko, että ketään muuta kiinnostaisi kuunnella heidän touhuistaan. Kaverillani on nyt eka lapsi, 1,5 v ja aina tavatessamme hän kertoo vain ja ainoastaan heidän perheestää, heidän lapsestaan, kuinka lapsi tekee sitätätätota, puhuu niin ihania ja hassuja ja on kaikin puolin maailman kahdeksas ihme. Ja kuitenkin meillä on paljon muitakin yhteisiä asioita, ei siis pelkkä äitiys. En jaksaisi kuunnella loputtomasti hänen perhe/lapsijuttujaan.[/QUOTE]

Hienoa kuulla että löytyy kohtalotovereita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei kiinnosta!:
Mä purkaudun nyt tänne kun ottaa niin aivoon. Mun kaveri nimittäin sai jokunen kuukausi sitten vauvan, esikoisensa, ja nyt se on niiiiiin äitiä kerrakseen. Joo ymmärrän toki että kun saa sen ensimmäisen vauvan niin se on elämän suurin ja ihanin asia mutta joku raja sentään. Nyt ei puhuta mistään muusta kun "meidän päikkäreistä" ja "me mennään nyt syömään" ja "meidän pikkukultamussukka" ja kaikkien pitäis vaan jaksaa olla kiinnostuneita ja ihailla vain sitä ihanaa pienokaista. Ennen tää kaveri juoksi ties missä menoissaan ja nyt ei hievahdakkaan kotoaan vauvan kanssa, kun on "meidän päikkäriaika" jne.

Silloin ku tää kaveri oli vielä lapseton niin en koskaan puhunut lapsistani mitään ellei kysytty kun tiesin että ei toisia aina välttämättä kiinnosta kuulla että miten meidän edellis iltainen kylpyhetki oli mennyt tai oliko taas tulossa uusi hampaita jne jne. Miks mun pitäis nyt jaksaa kuunnella sen lässytystä omasta kullannupustaan? Ja mikä ärsyttävintä kun tää kaveri käyttää itsestään nyt koko ajan nimitystä "äiti"... Voi miten lutusta!
Click to expand...

Ai ymmärrät?

Kamala valitus, kun nyt(kään) ei mennä sun pillin mukaan. Koita kestää, sellaista se joskus on.
 
[QUOTE="hupu";23409204]Mulla hiukan sama tilanne. Itsellä kolme lasta, joiden tekemisiä en muille hehkuta tai jatkuvasti kerro. Ja tämä siis siksi, että vaikka itselle ovatkin maailman rakkaimpia ja ihmeellisimpiä, en usko, että ketään muuta kiinnostaisi kuunnella heidän touhuistaan. Kaverillani on nyt eka lapsi, 1,5 v ja aina tavatessamme hän kertoo vain ja ainoastaan heidän perheestää, heidän lapsestaan, kuinka lapsi tekee sitätätätota, puhuu niin ihania ja hassuja ja on kaikin puolin maailman kahdeksas ihme. Ja kuitenkin meillä on paljon muitakin yhteisiä asioita, ei siis pelkkä äitiys. En jaksaisi kuunnella loputtomasti hänen perhe/lapsijuttujaan.[/QUOTE]

Sano sille. Sano suoraan että sua ei kiinnosta kuunnella jorinoita hänen lapsestaan ja jos ei tilanne muutu,niin ette tapaa enää. Kukaan tuskin on ajatustenlukija ja jos toinen vaan nyökyttelee ja hymisee,niin ehkä asianomainen ei tajua tekevänsä mitään väärää?
 
Kuuntele ensin, mitä kaveri kertoo lapsestaan ja kysy sitten mitä hänelle itselleen kuuluu. Jos vastauksena tulee pelkkää vauva-asiaa, niin kysy uudestaan että "niin niin, tiedän mitä lapsellesi kuuluu, mutta mitä SINULLE kuuluu?" Saattaa ymmärtää tuosta, että elämää on muutakin kuin se vauva ja että vaikka se oma kultamussukka on tärkeintä maailmassa se ei ole sitä kaikille muille.

Tein tuota kaverilleni, joka jauhoi uuden miehen löydettyään VAIN JA AINOASTAAN miehestään. Lopulta meni jakeluun, että olen toki kiinnostunut hänen uudesta rakkaudestaan, mutta vielä enemmän olen kiinnostunut kaveristani itsestään.
 
Se on todella ärsyttävää, jos puhuu vain lapsistaan. Parhaalla ystävälläni on 5kk ikäinen vauva ja onneksi hän ei menettänyt elämäänsä ja persoonansa äitiydelle, kuten moni muu tuttavani. Se, että en halua hänen puhuvan kaiken aikaa vauvasta, ei tarkoita ettenkö olisi kiinnostunut vauvasta. Kyselen aina mitä vauvalle kuuluu ja olemme puhuneet synnytyksestä ja imetyksestä ja kaikesta vauvaan liittyvästä, mutta voimme puhua myös aikuisten asioista.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa