Että otti taas aivoon miehen lähtö aamulla!!!

[kiitos ja näkemiin]

Miehellä oli aikainen meno tänään, vaikka vapaalla on. Herätyskello soi kuudelta ja siihen heräsi lapsi (1v) ja minä. Ukko itse vain veti peittoa korvilleen. Kysyin, että eikö olekaan kiire... ja esitin pyynnön, että kun kerta aikoo herätä aikaisin, niin voisi ottaa lapsen kanssaan aamiaiselle, että minä saisin nukkua vielä hetken. No, eipä käynyt, kun hänellä on niiiiin kiire. Ei siinä jouda lasta hoitamaan.

Minä laitoin aamiaisen ja ukkokin tuli aamiaispöytään. Kaikessa rauhassa siinä luki sanomalehteä ja siemaili kahviaan. Minä syöttelin lasta ja yritin itsekin saada jotain suuhuni. Mies sitten siinä tuumasi, että hänpä taitaakin tästä lähteä. Pyysin, että odottaisi sen aikaa, että ehtisin rauhassa vessassa aamupaskalla käydä, eli olisi lapsen kanssa sen aikaa. Ei kuulema käy, kun on niiiiiin kiire.

Otinpa siis lapsen vessaan mukaan, ettei yksikseen jää tuhojaan tekemään ja itseään loukkaamaan, kun ukko lähtee. Kun tulin vessasta, ukko ei ollut vieläkään lähtenyt. Ei näyttänyt olevan kiirekään. Tietokoneenkin oli ehtinyt avata!

Mulla kyllä alkoi ottaa niiiiiin hermoon sen käytös!!! Muutenkaan se ei mielellään paljon osallistu lapsen tai kodinhoitoon, mutta ettei voinut sen aikaa lasta pitää silmällä, että saan käydä vessassa!!! Aloin huutaa ukolle ja sitten sillä vasta tuli kiire vetää takkia niskaan ja lähteä.... Tosin pihallakin näytti viivyttelevän vielä jonkin homman parissa...

Tuntuu vaan, että se keksii noita kiireitään ja menojaan ja hommiaan just sillon, kun pyytäisin olemaan lapsen kanssa

Kiitos kun sain purkautua...

 

[just]

enpä tuollaista miestä nurkissa kattelis

 

[myös äiti]

Kuule. Ensi kerralla älä KYSELE ja PYYDÄ että olisitko ja vahtisitko, vaan sanot, että lapsi on nyt SUN vastuulla ja sä menet ja teet sen aamupaskan ihan rauhassa. Huokaus sentään joskus noitten miesten kanssa.....

 

[nibbler]

 

[vieras]

Miehet osaa välillä olla niin itsekkäitä Älä anna periksi vaan anna kuulua, ettet suostu moiseen käytökseen. Aikaa se vie, meillä on havaittavissa vähän kehitystä

 

[anski77]

miehet on persiistä :headwall: :headwall: :headwall: :kieh: !

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Kuten joku sanoi, niin ensi kerralla ei tartte pyytää. Menet paskalle ihan kaikessa rauhassa sun muuta. Itse aloin jossain kohdin miettimään, että miksi ihmeessä kysyn lupaa suihkuun mennessä. Kyllähän se riittää, että ovelta huikkaan, että menen nyt.

 

[vieras]

et ole vissiin antanu miehen ottaa isän rooliaan HETI alusta alkaen? naiset omii lapset ku ne on umpivauvoja ja sitten valittavat, ku miehet ei hoida. jeesus, sanot vaan, että nyt tahti muuttuu

 

[vieras]

Et kysele mitä vaan sanot että "minä MENEN, TEEN, LÄHDEN.." ym ym. Tuskin se mieheskään sulta mitään kyselee.

 

[....]

et ole vissiin antanu miehen ottaa isän rooliaan HETI alusta alkaen? naiset omii lapset ku ne on umpivauvoja ja sitten valittavat, ku miehet ei hoida. jeesus, sanot vaan, että nyt tahti muuttuu

Niin totta!

nimim. itsekkin tein sen virheen

 

[tosiaankin]

Mä oisin vaan lykännyt vauvan miehen syliin ja mennyt kun niinkin suuresta asiasta kuin vessareissu oli kyse

 

[helmerinalle]

Tuli tosta mieleen exän käytös. Kun lapsemme oli pienenä kipeä ja olin valvonu sen kanssa yön (exä oli tietysti baarissa illan) ja vihdoin aamupäiväunille sain sen nukkumaan niin sanoin exälle et nyt sinä vahdit sitä pari tuntia että MÄ saan nukkua vähän aikaa niin eikös se viiden min. päästä tullu makkariin ja sano että käyn äkkiä "parilla" tossa baarissa ja tuun sit takas! Voi vittu että palo kiinni! Joo, tulihan se takas sitte parin tunnin päästä täydessä kännissä ja sano että nyt voin olla lapsen kans, mee vaan nukkuun!! Arvatkaa ollaanko enää yhdessä?! :kieh:

 

[ap]

no en koe omineen lasta pikkuvauva-aikana... mutta on ollut sen verran haastava tapaus (koliikki), että mies ei mielellään ole hoitanut häntä... tai ei ole kuulemma kokenut osaavansa. Ja kun jossain vaiheessa väsyin aina patistelemaan hoitamaan lasta, niin koin sitten helpommaksi itse hoitaa. Mutta edes tuollaisissa pikkuasioissa (paskalla käymisen ajan) luulisin miehenkin pärjäävän lapsen kanssa...

Ja olen juu kokeillut sitäkin, että sanon, että nyt lähden (esim. kauppaan) ja yritän mennä eteiseen, kun mies jo saa minut kiinni ja syöksyy itse ovesta ulos sanoen "minä en ainakaan hoida lasta!"... eikö ole naurettavaa!!?? Tai sitten lapsi sylissään seisoo vieressäni ja hokee lapselle "ei se äiti sinusta välitä"... että tuntuu mukavalta siitä sitten lähteä... Omat menot onkin mulla ihan minimissä ja vissiin paskalla käyntikin pitää lopettaa...

 

[että mitä]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

 

[NeitiNasu]

no en koe omineen lasta pikkuvauva-aikana... mutta on ollut sen verran haastava tapaus (koliikki), että mies ei mielellään ole hoitanut häntä... tai ei ole kuulemma kokenut osaavansa. Ja kun jossain vaiheessa väsyin aina patistelemaan hoitamaan lasta, niin koin sitten helpommaksi itse hoitaa. Mutta edes tuollaisissa pikkuasioissa (paskalla käymisen ajan) luulisin miehenkin pärjäävän lapsen kanssa...

Ja olen juu kokeillut sitäkin, että sanon, että nyt lähden (esim. kauppaan) ja yritän mennä eteiseen, kun mies jo saa minut kiinni ja syöksyy itse ovesta ulos sanoen "minä en ainakaan hoida lasta!"... eikö ole naurettavaa!!?? Tai sitten lapsi sylissään seisoo vieressäni ja hokee lapselle "ei se äiti sinusta välitä"... että tuntuu mukavalta siitä sitten lähteä... Omat menot onkin mulla ihan minimissä ja vissiin paskalla käyntikin pitää lopettaa...

No et sä nyt tolleen voi ajatella: meillä on vähän sellanen meininki, että jos meinaan vessaan päästä se on päästävä sinne ihan itsenäisesti asia järjestäen, koska mun mies ei ole paikalla. Mutta: jos olisi, mä vaatisin kyllä enemmän osallistumista. Siis todella. En hetkeäkään katseli tollasta "äiti ei välitä susta" ja ovesta ulos karkaamista: mulla on kaksi lasta, ja kaksi koiraa, en todellakaan tarvitse ainuttakaan kesken kasvuista miestä tänne riesoikseni, vaan tasavertaisen kumppanin joka ottaa vastuuta. Ja sen sä voisit sanoa omalle miehellesikin, vaikka teidän lapsiluku onkin puolessa ja vaikkei talosta löytyisi edes lemmikki gerbiiliä. Mitä tekee miehelle, ellei siitä saa muuta kuin mielipahaa?? :headwall:

 

[ap]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

 

[ap]

En hetkeäkään katseli tollasta "äiti ei välitä susta" ja ovesta ulos karkaamista

Lapsellistahan tuo on... mutta välillä sitten muka pyytelee anteeksi ja on olevinaan niiiiin hyvä isä... Ja kuitenkin taas, kun epämiellyttävämpi homma pitäisi tehdä, kakkavaipan vaihto, nukuttaminen tms... niiin silloin ei varmaan ehdi, jaksa tai ei vaan huvita...

 

[NeitiNasu]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

Kai sä itsekin tajuat kuinka sairasta tämä jo on?

 

[Sarkke]

no onneks mä seurustelen vaan naisten kanssa. ei ole ollut tuota ongelmaa vielä ainakaan

 

[ap]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

Kai sä itsekin tajuat kuinka sairasta tämä jo on?

No oikeastaan en osaa ajatella sitä nin

Elämme yleensä ihan tavallista arkea. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä, jonka lisäksi hänellä on paljon muitakin menoja. Minä siis pääasiassa hoidan lasta ja tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kuin mies.

Mies siis koki vauva-aikana, ettei pärjää lapsen kanssa, eikä mielellään hoitanut häntä, ainakaan kokonaan yksin. En siis päässyt juuri minnekään. Suihkussa käyntini ajan päivysti kylpyhuoneen ovella huutava vauva sylissään

Mies hoki koko ajan, että sitten kun lapsi on isompi niin hän on enempi sen kanssa. Lapsi tosiaan jo vuoden ikäinen eikä mies edelleenkään mielellään häntä hoida. Nyt jo joskus pääsen kauppaankin yksin tms. mutta on edelleen noita tilanteita, että mies yrittää keksiä tekosyyn ola hoitamatta lasta.

Mietin vaan, että mitä esim. miedän aamuista tulee syksyllä, kun minunkin pitäisi ehtiä aamulla töihin ja mielellään ennen lähtöä vähän ehostautua -tai ainakin käydä aamupaskalla!!

Meillä on muutenkin nyt parisuhteessa vähän huonompi aika ja se varmaan heijastuu lapsenhoitoonkin... ihan kuin mies käyttäisi lasta riitojemme välikappaleena (esim. minun haukkumiseni lapselle) Ja mies vissiin kokee, että lapsen hoitaminen on "rangaistus" ja sen "joutuu" tekemään... Ja yrittää pakoilla sitä

Surullista

 

[NeitiNasu]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

Kai sä itsekin tajuat kuinka sairasta tämä jo on?

No oikeastaan en osaa ajatella sitä nin

Elämme yleensä ihan tavallista arkea. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä, jonka lisäksi hänellä on paljon muitakin menoja. Minä siis pääasiassa hoidan lasta ja tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kuin mies.

Mies siis koki vauva-aikana, ettei pärjää lapsen kanssa, eikä mielellään hoitanut häntä, ainakaan kokonaan yksin. En siis päässyt juuri minnekään. Suihkussa käyntini ajan päivysti kylpyhuoneen ovella huutava vauva sylissään

Mies hoki koko ajan, että sitten kun lapsi on isompi niin hän on enempi sen kanssa. Lapsi tosiaan jo vuoden ikäinen eikä mies edelleenkään mielellään häntä hoida. Nyt jo joskus pääsen kauppaankin yksin tms. mutta on edelleen noita tilanteita, että mies yrittää keksiä tekosyyn ola hoitamatta lasta.

Mietin vaan, että mitä esim. miedän aamuista tulee syksyllä, kun minunkin pitäisi ehtiä aamulla töihin ja mielellään ennen lähtöä vähän ehostautua -tai ainakin käydä aamupaskalla!!

Meillä on muutenkin nyt parisuhteessa vähän huonompi aika ja se varmaan heijastuu lapsenhoitoonkin... ihan kuin mies käyttäisi lasta riitojemme välikappaleena (esim. minun haukkumiseni lapselle) Ja mies vissiin kokee, että lapsen hoitaminen on "rangaistus" ja sen "joutuu" tekemään... Ja yrittää pakoilla sitä

Surullista

Mä voin sadan prossan varmuudella sanoa, että mun mies ei ikinä sanoisi meidän lapsille, että äiti ei välitä meistä tai susta tai mitään vastaavaa idioottimaista letkauttelua. Ei vaikka olisi mulle kuinka hemmetin vihainen tai loukkaantunut tahansa. Mun edellinen mies sen sijaan teki sitä usein: ja piilotteli auton avaimia ja oli aina menossa ja kieltäytyi hoitamasta lasta, jos koki sen juuri sillä hetkellä tarpeettomaksi tai liian rankaksi itselleen. Ja se on kakaramaista ja älytöntä pelleilyä, ja jokainen nainen ansaitsee taatusti parempaa. Ja jokainen lapsi ansaitsee isän, joka ei hauku eikä nälvi toista vanhempaa lapsen kuullen, vaikka lapsi olisikin vasta 1 vee. Sun kannattaa oikeasti pohtia tätä.

 

[ap]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

Kai sä itsekin tajuat kuinka sairasta tämä jo on?

No oikeastaan en osaa ajatella sitä nin

Elämme yleensä ihan tavallista arkea. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä, jonka lisäksi hänellä on paljon muitakin menoja. Minä siis pääasiassa hoidan lasta ja tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kuin mies.

Mies siis koki vauva-aikana, ettei pärjää lapsen kanssa, eikä mielellään hoitanut häntä, ainakaan kokonaan yksin. En siis päässyt juuri minnekään. Suihkussa käyntini ajan päivysti kylpyhuoneen ovella huutava vauva sylissään

Mies hoki koko ajan, että sitten kun lapsi on isompi niin hän on enempi sen kanssa. Lapsi tosiaan jo vuoden ikäinen eikä mies edelleenkään mielellään häntä hoida. Nyt jo joskus pääsen kauppaankin yksin tms. mutta on edelleen noita tilanteita, että mies yrittää keksiä tekosyyn ola hoitamatta lasta.

Mietin vaan, että mitä esim. miedän aamuista tulee syksyllä, kun minunkin pitäisi ehtiä aamulla töihin ja mielellään ennen lähtöä vähän ehostautua -tai ainakin käydä aamupaskalla!!

Meillä on muutenkin nyt parisuhteessa vähän huonompi aika ja se varmaan heijastuu lapsenhoitoonkin... ihan kuin mies käyttäisi lasta riitojemme välikappaleena (esim. minun haukkumiseni lapselle) Ja mies vissiin kokee, että lapsen hoitaminen on "rangaistus" ja sen "joutuu" tekemään... Ja yrittää pakoilla sitä

Surullista

Mä voin sadan prossan varmuudella sanoa, että mun mies ei ikinä sanoisi meidän lapsille, että äiti ei välitä meistä tai susta tai mitään vastaavaa idioottimaista letkauttelua. Ei vaikka olisi mulle kuinka hemmetin vihainen tai loukkaantunut tahansa. Mun edellinen mies sen sijaan teki sitä usein: ja piilotteli auton avaimia ja oli aina menossa ja kieltäytyi hoitamasta lasta, jos koki sen juuri sillä hetkellä tarpeettomaksi tai liian rankaksi itselleen. Ja se on kakaramaista ja älytöntä pelleilyä, ja jokainen nainen ansaitsee taatusti parempaa. Ja jokainen lapsi ansaitsee isän, joka ei hauku eikä nälvi toista vanhempaa lapsen kuullen, vaikka lapsi olisikin vasta 1 vee. Sun kannattaa oikeasti pohtia tätä.

Kirjoitettuna totuus kuulostaa pahemmalta Pitää TAAS KERRAN yrittää puhua miehen kanssa... Kunhan se sieltä joskus kotiutuu... Joskus vaan koen tämän niin päin, että minun syytähän tämä kaikki on. Miksi valitan jostain vessassa käynnistä... tms... Ja olenko kohtuuton, jos vaadin miestä hoitamaan lasta, kun hänhän käy töissä, minä olen "vaan" kotona...

 

[NeitiNasu]

sanooko oikeesti että " minä en ainakaan hoida lasta!" ? Ei tollanen oo isä ollenkaan. Helppo sanoa, mutta en mä vois tollasen kanssa elää.

sanoo Joskus on piilottanut minulta autonavaimet, etten pääse lähtemään minnekään. Ja hän tietää ja voi luottaa siihen, että jos hänellä on menoja ja yllättäenkin vaan lähtee, niin tottakai minä hoidan lapsen... Mutta minä en voi luottaa miehen apuun ja aina kaikista menoistani on keskusteltava hyvissä ajoin etukäteen...

Kai sä itsekin tajuat kuinka sairasta tämä jo on?

No oikeastaan en osaa ajatella sitä nin

Elämme yleensä ihan tavallista arkea. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä, jonka lisäksi hänellä on paljon muitakin menoja. Minä siis pääasiassa hoidan lasta ja tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kuin mies.

Mies siis koki vauva-aikana, ettei pärjää lapsen kanssa, eikä mielellään hoitanut häntä, ainakaan kokonaan yksin. En siis päässyt juuri minnekään. Suihkussa käyntini ajan päivysti kylpyhuoneen ovella huutava vauva sylissään

Mies hoki koko ajan, että sitten kun lapsi on isompi niin hän on enempi sen kanssa. Lapsi tosiaan jo vuoden ikäinen eikä mies edelleenkään mielellään häntä hoida. Nyt jo joskus pääsen kauppaankin yksin tms. mutta on edelleen noita tilanteita, että mies yrittää keksiä tekosyyn ola hoitamatta lasta.

Mietin vaan, että mitä esim. miedän aamuista tulee syksyllä, kun minunkin pitäisi ehtiä aamulla töihin ja mielellään ennen lähtöä vähän ehostautua -tai ainakin käydä aamupaskalla!!

Meillä on muutenkin nyt parisuhteessa vähän huonompi aika ja se varmaan heijastuu lapsenhoitoonkin... ihan kuin mies käyttäisi lasta riitojemme välikappaleena (esim. minun haukkumiseni lapselle) Ja mies vissiin kokee, että lapsen hoitaminen on "rangaistus" ja sen "joutuu" tekemään... Ja yrittää pakoilla sitä

Surullista

Mä voin sadan prossan varmuudella sanoa, että mun mies ei ikinä sanoisi meidän lapsille, että äiti ei välitä meistä tai susta tai mitään vastaavaa idioottimaista letkauttelua. Ei vaikka olisi mulle kuinka hemmetin vihainen tai loukkaantunut tahansa. Mun edellinen mies sen sijaan teki sitä usein: ja piilotteli auton avaimia ja oli aina menossa ja kieltäytyi hoitamasta lasta, jos koki sen juuri sillä hetkellä tarpeettomaksi tai liian rankaksi itselleen. Ja se on kakaramaista ja älytöntä pelleilyä, ja jokainen nainen ansaitsee taatusti parempaa. Ja jokainen lapsi ansaitsee isän, joka ei hauku eikä nälvi toista vanhempaa lapsen kuullen, vaikka lapsi olisikin vasta 1 vee. Sun kannattaa oikeasti pohtia tätä.

Kirjoitettuna totuus kuulostaa pahemmalta Pitää TAAS KERRAN yrittää puhua miehen kanssa... Kunhan se sieltä joskus kotiutuu... Joskus vaan koen tämän niin päin, että minun syytähän tämä kaikki on. Miksi valitan jostain vessassa käynnistä... tms... Ja olenko kohtuuton, jos vaadin miestä hoitamaan lasta, kun hänhän käy töissä, minä olen "vaan" kotona...

Mitä "vaan kotona"???? Sä hoidat ehkä päivät teidän lasta, se on sun työsi juuri nyt, mutta ei se sitä pois sulje että sillä lapsella on myös isä ja oikeus isän seuraan ja hoitoon silloin kun isä on paikalla. Mä voin kertoa, että meillä jako on sellainen, että kun mun mies on kotona (vapaapäivinä, muulloin ei lapsia näe) niin hän hoitaa lapset, lähes siis kokonaan: mä saan hetken hengähtää tästä pyörityksestä ja lapset saa nauttia isän seurasta. Niin sen pitäisi olla. Millainen isä se sun miehes haluaa olla? Sellainen, jonka lapset muistaa aikuisena jotenkin niin, että isi oli kyllä kotona, mutta ravasi jatkuvasti autotallissa, tai makasi sohvalla sanomalehden takana? Mä ikävä kyllä muistan isäni sellaisena, silloin kun se oli kotona ylipäätään siis.. Se ei koskaan ollut meidän kanssa. Mä rakastan omaa isääni, mutta meidän välit on vähän vieraat joka tapauksessa, eikä vähiten siksi, että isä ei ollut meidän arjessa mukana.

 

[ZäDäM]

Ihan tosi? Oletkos tainnut tehdä itsestäsi kynnysmaton?

Nyt sitten kun lapsi on päikkäreillä tai muuten vaan viihtyy hetken itsekseen, mieti ja kirjoita ylös kaikki mikä mättää miehen käytöksessä. Ja kunhan se sun ukon puolikas tulee menoiltaan, istutat sen alas ja pidätte perhepoliittisen neuvottelun jossa julistat vääryydet ja haet itselllessi kuuluvia oikeuksia.

Ja se tee selväksi että miehen sanomiset sinusta lapsellenne ovat väärin...

 

[nakkas pihalle]

miehet on persiistä :headwall: :headwall: :headwall: :kieh: !

peesi