Eihän tällaisesta aiheesta saa puhua, etenkään jos omaa henkilökohtaista kokemusta asiasta. Mulla sitä tosiaan on. Ja toki harmaat saa tulla tähän nyt aukomaan päätään, niin paljon kuin sielu sietää, kun se joitakin suututtaa että jotkut ihmiset saavat ihan säännöllisesti lähestymis ja iskuyrityksiä
Peruskouluajan olin se haukuttu ja hyljeksitty, jopa syljeksitty rumilus jota ei tosiaan haluttu. Aloin meikata vasta 18-vuotiaana. Aikuisiällä kropan muodotkin jotenkin muokkaantuivat kohdalleen tai sitten ehkä vasta tuli ne huomattua kun muutenkin rohkaistui, esim. kapea vyötärö, josta moni mies on sanonut ja peppukin on kumman hyvän mallinen, vaikka olen ollut viimeisen vuoden ajan melko rampa ja treenaus on ollut lähes olematonta, saa kuulla kommentteja että "susta kyllä näkee että urheilet" Öö? Ehkä ne on sitten ne kuuluisat hyvät geenit kropan suhteen plus meikki, en todellakaan olisi haluttu jos menisin ilman meikkiä baariin
Mutta kun ehostautuu ja pukeutuu kauniisti, kyllähän sen moni mies huomaa. En ole ikinä uskonut olevan totta, että joku mies ei tulisi jonkun naisen luokse juttelemaan siksi että tämä on hänen mielestään ns. liian kaunis, käytännössä ilmeisesti ajatuksena että miehellä ei olisi tähän saumaa, mutta eräs miespuolinen ystävä sanoi, että hän ei olisi tullut luokseni juttelemaan tästä syystä. En todellakaan itse pidä itseäni minään ilmestyksenä, koska lähes kuka tahansa pystyy olemaan viehättävä, koska siihen vaikuttaa moni muuttuva tekijä ja sisältä tulevat asiatkin esim. katseessa. Itsestäni on pikemminkin erittäin koomista, että kun on nähnyt sen puolen miten ulkonäöllisesti hyljeksitään, niin tänä päivänä ei tosiaan ole seurasta pulaa kun ulkona liikkuu, se on ihan mukava piriste mutta kun tietää että miehiä ei noin 99% tapauksista kiinnosta henkinen puoleni, en siitä ole mitenkään "ooh aah" fiiliksin kuten ap. Lähinnä iloitsen, että edes ulkoiset asiat on yleisellä tasolla kohdillaan ja jotain iloa löytyy jostain, vaikka sitten kauniista kampauksesta, kun elimistö on sairas ja että sairaus ei näy päälle päin. Sitä suuremmalla syyllä sitä miettii jos joku mies tulee juttusille todeten jossain kohtaa, että olet mielettömän kaunis, että näkisitpä sisuskaluni miten rumat ne on tai tietäisitpä miten nätti olen maatessani sairaalassa tippaletku suonessa.
Halusin jakaa tämän iloisen hetken teidän kanssanne.
Eipä ole miestä, ketä en olisi saanut. On aika hurjaa huomata, että saan kenet haluan. Tosin todellisuudessa en olekaan tällainen jossain mammapalstalla itseäni kehuva itse omahyväisyys.
Eikö elämän pieniä iloja saisi jakaa? 
