Että mä oon ääliö! Itken, kun exä olikin lähtenyt juhlimaan eikä voinut tulla mun luokseni leffoja katsomaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kamala eukko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kamala eukko

Vieras
Niin. Siis ensinnäkin: hän on EX. Minkä helvetin takia mä sit hänen peräänsä pillitän?! Minähän se olin, joka halusin erota.

Mutta olen kai vain niin tottunut siihen, että ex tekee kuten haluan, ja että hän palvoo minua. Nyt kun hän on juhlimassa, PITÄMÄSSÄ HAUSKAA, elämässä eron jälkeen, tuntuu niin surkealta.

Olen kamala ihminen, tiedän. Mutta oletan, että jopa tällaiset tuntemukset ovat normaaleja ja sallittujakin.

Oikeastaan olen tyytyväinen, että hän on lähtenyt kavereidensa kanssa liikkeelle, eikä pommita minua viesteillä tai soitoilla (tätähän mä olen toivonut). Mutta kyllä tää lujille ottaa, huomata, että nyt se sitten elää omaa elämäänsä. :|
 
Uh, että mä inhoan sun kaltaisia naisia. Eikö vaan että jätitkin exäs "puolitosissas" koska se jättäminen saa toisen matelemaan vielä enemmän, ja nyt vituttaa kun erosittekin oikeasti ja mies ei ruinaakaan sua enää takaisin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemsk:
Uh, että mä inhoan sun kaltaisia naisia. Eikö vaan että jätitkin exäs "puolitosissas" koska se jättäminen saa toisen matelemaan vielä enemmän, ja nyt vituttaa kun erosittekin oikeasti ja mies ei ruinaakaan sua enää takaisin?

Jätin mieheni, koska hän petti minua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala eukko:
Niin. Siis ensinnäkin: hän on EX. Minkä helvetin takia mä sit hänen peräänsä pillitän?! Minähän se olin, joka halusin erota.

Mutta olen kai vain niin tottunut siihen, että ex tekee kuten haluan, ja että hän palvoo minua. Nyt kun hän on juhlimassa, PITÄMÄSSÄ HAUSKAA, elämässä eron jälkeen, tuntuu niin surkealta.

Olen kamala ihminen, tiedän. Mutta oletan, että jopa tällaiset tuntemukset ovat normaaleja ja sallittujakin.

Oikeastaan olen tyytyväinen, että hän on lähtenyt kavereidensa kanssa liikkeelle, eikä pommita minua viesteillä tai soitoilla (tätähän mä olen toivonut). Mutta kyllä tää lujille ottaa, huomata, että nyt se sitten elää omaa elämäänsä. :|

Ainakin olet selvillä vesillä itsesi suhteen , se on jo hyvä että tunnustat tosiasiat itsellesi. Vuoden päästä jo naurat sille että nyt pillitit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemsk:
Uh, että mä inhoan sun kaltaisia naisia. Eikö vaan että jätitkin exäs "puolitosissas" koska se jättäminen saa toisen matelemaan vielä enemmän, ja nyt vituttaa kun erosittekin oikeasti ja mies ei ruinaakaan sua enää takaisin?

No jaa, kuka oikeasti ei kadu päätöksiään joskus ? Kuka oikeasti on kylmän rauhallinen tällaisissa päätöksissä ? Ai niin, lahnat varmaan.
Tässähän ap just soimaa itseään hölmöksi kun itkee eksänsä perään. Ja tunnistaa oman turhamaisuutensa. Se on itsetuntemuksen alku ja juuri, hyvä "Hemsk", sekö sua inhottaa ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hemsk:
Uh, että mä inhoan sun kaltaisia naisia. Eikö vaan että jätitkin exäs "puolitosissas" koska se jättäminen saa toisen matelemaan vielä enemmän, ja nyt vituttaa kun erosittekin oikeasti ja mies ei ruinaakaan sua enää takaisin?

Jätin mieheni, koska hän petti minua.

eli melko varmasti tänäänkin löytää naisseuraa...
 
Niin munkin mies petti ja mä jätin sen sitten loppuviimeks. Vaikka tunsinkin pitkään olevani se jätetty osapuoli. (No meidän eroon liitty niin monta vaihetta, että roolitkin ehti vaihtua pariin kertaan jättäjä/jätetty akselilla). Mutta kuitenkin teki pirun vaikeeta hyväksyä, että nyt se ei enää soita ja tule. Mutta kyllä siihenkin tottuu ja loppuviimeks käy niin, että ei enää hetkauta pätkääkään kun ei kuulu eikä näy.
 
Ihmismieli on ihmeellinen.
Vaikka eksä olis ollut kuinka kauhea, elämä silkkaa helvettiä, niin kummasti silloinkin joskus kaipaus tai mustasukkasuus saattaa kalvaa. Onneksi se hiljalleen häviää, vuoden päästä et enää jaksa päätäsi vaivata entisen asioilla.
 
Niin, ei tässä olekaan mitään järkeä. :(
Kun ihan tosissani olen joka tapauksessa helpottunut: tämä lienee edistysaskel, mies ei ehkä kyttää enää sit myöskään mun menemisiäni, kun itsekin uskaltautuu pitämään hauskaa.

Mutta se, että tässä nyt luovutaan viimeisestäkin rippeestä, vähän meinaa satuttaa ja kaihertaa. Kun kuitenkin on ikävä ja toisella suuri merkitys kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen.
 

Yhteistyössä