Hei vaan.
Olen itäisellä Vantaalla asuva 27 vuotias nuori nainen. Perheeseen kuuluu aviomies, syykuussa 2006 syntynyt tytär sekä kissaneiti.
Olen juuri viettämässä kesälomaa, minkä jälkeen on edessä paluu hoitovapaalta työelämään. Olen töissä opetusalalla, eli ihan säännöllisessä päivätyössä, illat ja viikonloput vapaat. Hieman hirvittää, kuinka aika syksyn tullen riittää työkiireiden ja päiväkotirumban lisäksi ystäville, mutta toivoisin ainakin että riittää! Ehkä löytäisin jonkun, jolla olisi intoa yhdistää kaverin treffaaminen ja vaikkapa liikuntatuokio salilla tai lenkkipolulla toisiinsa? Tai tulla meille kotiin kokkaamaan ja viettämään iltaa kera perheen? Näin ehkä aika riittäisi niin itselle kuin perheellekin arkisten vaatimusten keskellä.
Olen muuttanut pk-seudulle kauempaa. Tästä seuraa se, että mulla asuu paljon ystäviä kaukana ja pidän heihin yhteyttä aktiivisesti sähköpostilla ja puhelimitse. Tapaamme myös aina kun se on mahdollista. Nyt kaipaisin kuitenkin uusia ystäviä ihan arjen keskelle. Että yhteydenpito ei olisi vain postien kirjoittelua, vaan että myös näkisimme. Ja että voisi tavata myös lyhyellä varoitusajalla ilman kuukausien etukäteisaikatauluttamista. Ymmärrän sen, jos aina ei ehdi näkemään yhtä aktiivisesti, mutta tarkoitan tässä nyt sellaista ystävyyttä, ettei se taukokaan haittaa... yhteinen juttu ja puheyhteys ei katoa hetkessä vaan aina löytyy aikaa vaikka sille tekstiviestille ja toisen voinnin tiedustelulle.
Mun mielestä kauhean tärkeää on, ettei ystävyyttä yritä luoda väkisin. Minuun voit kyllä ottaa siis yhteyttä ihan vaan jutellaksesi enemmän. Jos tuntuu mailien perusteella tai kasvostusten siltä, ettei mitään yhteistä löydy, niin en muistele pahalla jos juttu jää siihen
Nyt kuitenkin ajattelin ottaa riskin ja lähteä kokeilemaan, että löytyisikö jostain kuitenkin "sielusisko", jonka kanssa elämä olis taas vähän helpompaa.
Vaikka tää posti nyt onkin kauhean kankean ja vakavan tuntuinen, niin olen kyllä itse helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen nuori nainen. Mulle kaiken maailman asioista jutteleminen on tosi mieleistä, niin vakavista kuin jonninnjoutavistakin! Tykkään elokuvista, ja olis kiva, jos joskus sais seuraa leffoihin jotka ei miestä kiinnosta. Minusta on ihanaa istua kahvikupin äärellä turisemassa, joten toivottavasti sinäkin tykkäisit tällaisesta ihan arkisesta olemisen muodosta. Liikuntaankin olis tosi mukava saada seuraa, varsinkin lenkille. Voisin myös hyvin kuvitella jonkinlaista vastavuoroista lapsenvahtijärjestelyä jatkossa?
Olisi kaikkein mahtavinta, jos kaveri löytyisi läheltä, niin tapaaminen olisi helppoa. Mutta saa toki ottaa yhteyttä kauempaakin, jos tuntuu siltä, että olis kiva vaihtaa ajatuksia enemmän.
yv tavoittaa ja sitä kautta annan mailiosoitteen Kirjoitelkaa, jookos?
Olen itäisellä Vantaalla asuva 27 vuotias nuori nainen. Perheeseen kuuluu aviomies, syykuussa 2006 syntynyt tytär sekä kissaneiti.
Olen juuri viettämässä kesälomaa, minkä jälkeen on edessä paluu hoitovapaalta työelämään. Olen töissä opetusalalla, eli ihan säännöllisessä päivätyössä, illat ja viikonloput vapaat. Hieman hirvittää, kuinka aika syksyn tullen riittää työkiireiden ja päiväkotirumban lisäksi ystäville, mutta toivoisin ainakin että riittää! Ehkä löytäisin jonkun, jolla olisi intoa yhdistää kaverin treffaaminen ja vaikkapa liikuntatuokio salilla tai lenkkipolulla toisiinsa? Tai tulla meille kotiin kokkaamaan ja viettämään iltaa kera perheen? Näin ehkä aika riittäisi niin itselle kuin perheellekin arkisten vaatimusten keskellä.
Olen muuttanut pk-seudulle kauempaa. Tästä seuraa se, että mulla asuu paljon ystäviä kaukana ja pidän heihin yhteyttä aktiivisesti sähköpostilla ja puhelimitse. Tapaamme myös aina kun se on mahdollista. Nyt kaipaisin kuitenkin uusia ystäviä ihan arjen keskelle. Että yhteydenpito ei olisi vain postien kirjoittelua, vaan että myös näkisimme. Ja että voisi tavata myös lyhyellä varoitusajalla ilman kuukausien etukäteisaikatauluttamista. Ymmärrän sen, jos aina ei ehdi näkemään yhtä aktiivisesti, mutta tarkoitan tässä nyt sellaista ystävyyttä, ettei se taukokaan haittaa... yhteinen juttu ja puheyhteys ei katoa hetkessä vaan aina löytyy aikaa vaikka sille tekstiviestille ja toisen voinnin tiedustelulle.
Mun mielestä kauhean tärkeää on, ettei ystävyyttä yritä luoda väkisin. Minuun voit kyllä ottaa siis yhteyttä ihan vaan jutellaksesi enemmän. Jos tuntuu mailien perusteella tai kasvostusten siltä, ettei mitään yhteistä löydy, niin en muistele pahalla jos juttu jää siihen
Nyt kuitenkin ajattelin ottaa riskin ja lähteä kokeilemaan, että löytyisikö jostain kuitenkin "sielusisko", jonka kanssa elämä olis taas vähän helpompaa.Vaikka tää posti nyt onkin kauhean kankean ja vakavan tuntuinen, niin olen kyllä itse helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen nuori nainen. Mulle kaiken maailman asioista jutteleminen on tosi mieleistä, niin vakavista kuin jonninnjoutavistakin! Tykkään elokuvista, ja olis kiva, jos joskus sais seuraa leffoihin jotka ei miestä kiinnosta. Minusta on ihanaa istua kahvikupin äärellä turisemassa, joten toivottavasti sinäkin tykkäisit tällaisesta ihan arkisesta olemisen muodosta. Liikuntaankin olis tosi mukava saada seuraa, varsinkin lenkille. Voisin myös hyvin kuvitella jonkinlaista vastavuoroista lapsenvahtijärjestelyä jatkossa?
Olisi kaikkein mahtavinta, jos kaveri löytyisi läheltä, niin tapaaminen olisi helppoa. Mutta saa toki ottaa yhteyttä kauempaakin, jos tuntuu siltä, että olis kiva vaihtaa ajatuksia enemmän.
yv tavoittaa ja sitä kautta annan mailiosoitteen
Kirjoitelkaa, jookos?