Toggle sidebar

eteenpäin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iltatähti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

iltatähti

Vieras
Kysyisin kokemuksia omaavilta ihmisiltä, millaisia mahdollisuuksia on selvitä kipeästä tilanteesta pitkässä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä n. 4 vuotta. Noin vuosi sitten olin uskoton miehelleni ja koko sen jälkeisen ajan taakka selässäni on ollut todella raskas. Kadun tekoani syvästi, enkä kyennyt kertomaan sitä ihanalle miehelleni. Nyt sain vihdoinkin kerrottua sen sydämeltäni. Oli pakko, koska kaikki tuntui niin pahalta.
Mieheni oli tietysti aiitä aivan rikki. Itkimme molemmat useita päiviä ja päätimme erota, siihen kuitenkaa pystymättä. Rakastamme toisiamme edelleen syvästi, mutta vaikeaa on jatkaa matkaa. Mielessä pyörii koko ajan, mitä mies ajattelee ja pääseekö se yli siitä ikinä/voiko antaa anteeksi.
Ja tottakai mietin sitäkin, pettääkö mieheni minua kostoksi, vaikkei olekaan samanlainen, kuin minä.
Pääseekö siitä ikinä yli, vai kannattaako rakkaudesta huolimatta lähteä eri teille?
Vaikeaa on, todella vaikeaa. Tuntuu, että suhteen suloisuus rikkoutui ja koko merkitys meni siinä samalla. Voiko tällaisia asioita koskaan korjata? Kiitos etukäteen kaikille ihanille ihmisille.
 
Miksi ihmeessä menit asian kertomaan? Itse olet mokannut, ja sinun on itse se syyllisyyden taakka kannettava. Nyt vain kippasit sen miehellesi. Ja vain siksi, että sinun olisi helpompi olla. Sen arvoista?

Mitä ei tiedä, se ei satuta.

Voimia ja tsemppiä, aika ehkä parantaa tilanteen tai sitten ei. Luottamus ei hevin palaudu, ja sinun on vain otettava vastaan kaikki paska mitä miehesi keksii niskaasi heittää. Mutta ennalleen ei suhdetta enää ikinä saa. Siitä on särkynyt jotain erityistä peruuttamattomasti.
 
Meillä aikoinaan vähän sama juttu. Päätimme kuitenkin jatkaa liittoa puhtaalta pöydältä. Sovimme, että sitä asiaa ei joka riidan tullen vedetä esiin, eikä niin tapahtunutkaan.

Jotain kuitenkin oli pielessä jo siinä vaiheessa, enhän muuten olisi uskoton ollutkaan. Ei hyvään suhteeseen tule kolmansia osapuolia ja syytä on kummassakin puolisossa.

Erosimme sitten muutaman vuoden päästä, se olisi pitänyt tehdä jo silloin, turhaa pitkitystä.
 
Naisilla tuo on kummallista ! He antavat pillua ja katuvat! Minulle vieras nainen on aina (2) parantanut kaikin tavoin itsetuntoani , ja olen taas jaksanut vaimon kans paremmin. Ei tulisi mieleenkään tunnustaa.
 
Miehesi on siis ihana ja rakas ja nyt kaduttaa? Mikä?? Olenko minä tässä nyt ihan tyhmä?? Ilmeisesti. Voisitko vääntää minulle rautalangasta, että mikä oli se syy, että menit pettämään tätä ihanaa ja rakasta miestäsi??? Saatais joku tolkku tähän juttuun??

Kun tunnustit omantunnontuskissasi, niin ei miehesi sitten mennyt lankaan ja tunnustanut, että hänkin on paneskellut muualla??? Olisi ollut niin sanotusti puntit tasan. Jos haluaa jatkaa kanssasi, niin voit olla varma, että on tosiaan paneskellut muualla kuin ihanan ja rakkaan tyttöystävänsä kanssa. Kun ei ole ihan puhdas omatunto silläkään puolella, niin on helpompi antaa anteeksi.... Silleesti.
 
minä taas tiedän mieheni käyvän uittamassa pientä piliään vieraissa. Eikä tunnusta, vaikka likimain vittu haisee metrin päähän. Mutta tää on nyt tätä, joku päivä jotain muuta.
 
Eivät kaikki ole samanlaisia kuin sinä Laura. Muista se.
Miehissä on sellaisiakin, jotka puhuvat totta ja ovat jopa uskollisia. Jos hän haluaa jatkaa, niin voi se tapahtua rakkaudestakin, eikä huonosta omastatunnosta.
 
Mitä saavutit sillä, että kerroit? En tarkoita, että asioita pitää salata, mutta miksi haavoittaa toista, se oli sinun taakkasi, sinä olit uskoton. Minä olen ollut pitkässä parisuhteessa, 28 vuotta, suhteessa oli uskottomuutta, juomista ,henkistä väkivaltaa ym, joten tiedän mistä puhun. Siksi olenkin sitä mieltä, että ns kaiken kertominen oman olon helpottamiseksi on julmuutta toista kohtaan. Jos tuli tehtyä väärin ja sitä katuu, eikä toinen tiedä, voi päättää, ettei se toistu, joskus elämässä vain joutuu sietämään omien tekojensa seuraukset ja jos seuraus on ""vain"" oma paha olo, on päässyt vähällä. Oma suhteeni päättyi eroon, olin antanut anteeksi uskottomuudet ja muut jutut, mutta ei sekään aina auta, ja voin sanoa kokemuksesta, että olisin usein toivonut, ettei olisi tarvinnut tietää. Ei valheessa kannata elää, mutta turhaa tuskaa ei haluaisi tuntea.
 
Vai pääsit taakastasi ja uhrasit miehesi. kamala juttu. Miksi ihmiset jotka tekevät tuollaista haluavat vielä senkin, että näkevät tuskan rakkaansa silmissä? Hämmentävää narsismia. Siitähän on kysymys, julmuudesta. Vastenmielistä, mutta tehty mikä tehty.
 
Minun mielestäni teit oikein. Olet herkkä ihminen ja asia olisi ollut välillänne aina. Nyt on kaikki hajalla, mutta on myös mahdollisuus päästä uudelle tasolle suhteessanne.

Voi olla, että miehesi tekee saman ennemmin tai myöhemmin. Muista silloin, miltä tuntui. Joku sanoi, että ei voinut antaa anteeksi kumppanin vieraissa käyntiä. Sitten kävi itse vieraassa vuoteessa ja tajusi, että ei ole mitään anteeksiantamista. Kaksi epätäydellistä ihmistä jatkoi elämäänsä uudelta pohjalta. Asia ei varmasti koskaan unohdu, mutta edessänne voi olla uusi alku.


 
Kyllä naiset ovat tyhmiä.en olisi kertonut,eivät miehetkään kerro ennekuin on pakko.sittenkin sanovat,että ovat olleet vain sen yhden kerran...mitä ihminen ei tiedä,sitä hän ei sure.
Joskus totuus voi särkeä kaiken.Minusta kaikkea ei tarvitse tietää edes parisuhteessa.
 
Mistä, Jere, yleensä tiedät - itsestäsikään - että olet ihan varmasti aina uskollinen? Ehkä ap:sta tietää ainakin, että hän ei pysty valehtelemaan, joten itse luottaisin häneen enemmän kuin niihin, jotka silmä kirkkaana tuomitsevat muita ja vannovat ikuista uskollisuutta.
 
Mini, kyllä ap:n tapauksessa henkinen paine kävi niin sietämättömäksi, että hän joutui kertomaan. Ihminen voi olla rehellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla: hän voi jopa olla niin rehellinen, että kertoo petoksestaan:)
 
Hetkinen!
....millaisia mahdollisuuksia on selvitä kipeästä tilanteesta pitkässä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 4 vuotta.
Pitkä parisuhdekko?
 
Ihmiset ottavat kantaa kertomisen puolesta ja sitä vastaan..koskaan ei tule oikeaa vastausta sinulle että mikä on parasta-ei kellekkään. Elämässä on vaan kannettava jokaisen omat taakkansa..ei auta mikään. ..ja sehän on selvä että virheitä tekee jokainen..itse tunnet virheeksi sen minkä tunnet..toisille ko asia ei tunnu missään..siis pettäminen..jokainen on itse itselleen niin ankara ja periaatteellinen kuin on. Siitä johtuu se miksi jotkut vaan selviävät taakoista noistakin salaisista reissuista..

Koeta jaksaa..valitsit rehellisyyden eikä se mielestäni ole huono tie..se on juuri se minkä tunsit oikeaksi silä hetkellä!Tsemiä
 

Similar threads

N
Olenko moraalisesti paha
Viestiä
9
Luettu
311
Aihe vapaa
Niin
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa