Etäiset välit äitiin

[Harmittaa]

Mulla on aika etäiset välit äitiini verrattuna moniin ystävieni äiti-tytär-suhteeseen ja tämä vaivaa mua välillä aika paljon. Ystäväni ovat äitiensä kanssa tekemisissä monta kertaa viikossa, vähintään puhelimitse, mutta itse en ole nyt esimerkiksi kuullut äidistäni mitään muutamaan viikkoon. Äitini on ollut aina läheisempi siskoni kanssa ja aina minullekkin hän puhuu siskostani eikä ole kovin kiinnostunut lapsistamme ja elämästämme muutenkaan. En edes itse viitsi soitella hänelle, kun hän puhuu vain itsestään tai siskoni elämästä tai muista lapsen lapsistaan. Hän ei useimmiten muista mitään meidän lasten menoista tms., jos olen niistä hänelle maininnut, eikä hän edes oikeastaan kysele mitään meidän elämästämme. Tällä hetkellä meidän nuorin lapsi on 3kk, eikä hän ole kovinkaan innokaasti häntä käynyt katsomassa kuten ei meidän esikoistakaan vauva aikana, mutta toisia lapsenlapsiaan hän kyllä hössöttää. Tämä on aika outoa ja tuntuu välillä aika kurjaltakin minusta, mutta äitini on aina jotenkin syrjinyt minua ja olen siihen jotenkin tottunut. Taloudellisesti pärjäämme paremmin, kuin vanhempani, joten se voi myös olla yksi syy äitini käytökseen ja olenkin huomannut hänessä kateutta... Onko teillä muilla äitiine hyvät/huonot välit? Jotenkin mua aina nolottaa sanoa kavereille, että en ole äidistä kuullut mitään vähään aikaan, vaikka asutaan samalla paikkakunnallakin...

 

[kohtis]

Mulla on vähän samantapainen tilanne. Eroa on siinä että äitini yrittää olla tasapuolinen jossain määrin, kuitenkin kovin läpinäkyvästi... Harmittaa ja ärsyttää todella paljon, mutta minkäs teet??? Saan myös kuunnella siskostani aina kuulumiset ja hänellä on aina niin raskasta, voi, voi. Vaikka heillä on hyvä rahatilanne ja meillä työttömyyttä ym. Kaiken lisäksi isäni on myös jonkinlaisessa ikäkriisissä ja todella rasittava nykyään! Hah, tulipas valitettua!

 

[Mankuksi]

Voisi sanoa, että minulla on äitiini etäiset välit. Isä soittaa noin kerran viikossa, äiti ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin (asuvat siis kuitenkin yhdessä, joten tieto meidän tekemisistä kulkee äidinkin korviin sitä kautta). Olen äitini kanssa kovasti eri näköinen ja kokoinen sekä mieleltämme ja ajatuksiltamme kuin eri puusta veistetyt. Joskus se taisi jossain määrin harmittaakin, mutta nyt olen jo sinut asian kanssa. Olen varsinkin lapsuudessa tuntenut, että en ole ollut sellainen tytär kuin äiti olisi itselleen halunnut. Minun lapsestani hän kyllä on melko kiinnostunut (ensimmäinen lapsenlapsi kun on) ja minä itse taas jään entistä vähemmälle huomiolle... Keskustelunaiheet ovat aina liikkuneet hyvin yleisellä tasolla. Miltei kenen tahansa muun kanssa juttelen paljon henkilökohtaisemmista asioista kuin äitini kanssa. Välimme ovat oikeastaan viileän kohteliaat. Tiedän äitinikin kirjoittavan omille ystävilleen pitkiä sähköposteja, mutta minulle vain parin sanan mittaisia silloin kun on asiaa. Onhan se sääli, että on jääty niin etäisiksi. Ehkä lähennymme hiukan vielä joskus. Anoppini sen sijaan on minua kuten omaakin tytärtään kohtaan hyvin lämmin ja kiinnostunut, joten se osaltaan hiukan korvaa tuota äitisuhdetta. Kuvittelin meidän lähentyvän, kun tulin raskaaksi, mutta niin ei suinkaan käynyt. Isäni kertoi äitini olevan aivan mahdottoman innoissaan tulevasta vauvasta, mutta minulle äiti ei näitä tunteitaan näyttänyt eikä soitellutkaan useammin kuin ennenkään. Ei tuo asia minua ahdista, toivottavasti ei äitiäkään.

 

[sekopään lapsi]

Meillä taas niin että äiti puhuu ITSESTÄÄN vaan.Jos kerron jotain omia juttujani puhuu päälle vaan.Valehtelee,liioittelee, kieroilee ym..
Eipä mekään koskaan soitella.Kuopusta hän on nähnyt alle 10 kertaa ja ikää neidillä kohta 9kk.
Olenkin sitten tahalteen alkanut kehuskella anoppini tekemisillä äidilleni Tiedän että on lapsellista , mutta saan siitä paremman mielen
En voisi kuvitella että äitini kanssa käytäisiin ostoksilla tai kahvilla.Olisinpa kiitollinen sellaisesta äidistä joka oikeasti välittäisi ja tukisi.Olisi läsnä.Onneksi mulla ihana anoppi.