Olin 13-vuotias, kun edellinen koiramme, rodultaan länsiylämaanterrieri kuoli vanhuuteen. Siitä on nyt kulunut pari vuotta ja olemme päässeet tapahtuman yli, olihan koira minulle hyvin rakas, kun parivuotiaasta asti sen kanssa olin kaikkea puuhaillut, ja nyt koirakuume on palannut perheemme keskuuteen. Olemme katselleet netistä vaihtelun vuoksi muita rotuja kuin westie ja päätyneet espanjanvesikoiraan. Toinen vaihtoehto olisi norwichinterrieri. Kysyisin nyt teiltä, kumpi koirarotu sopisi paremmin perheeseemme..
Me asumme omakotitalossa, jossa on aidattu piha. Kotimme sijoitsee myös lähellä rantaa. Perheeseemme kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta. Minä olen 15-vuotias ja eskaria käyvä pikkuveljeni 7. Koulupäiväni kestävät maksimissaan neljään, eikä minulla ole muita harrastuksia kuin ratsastus, joten lenkkeihin ja "seurusteluun" liikenisi varmasti aikaa. Itse emme ole sen paremmin espanjanvesikoiriin perehtyneet, kuin netistä löytyvän tiedon avulla, joten kaipaisin nyt espanjanvesikoirista kokemusta omaavilta ihmisiltä jonkinlaista kommenttia. Äitini on töissä aamupäiväs6tä iltapäivään, joten hädän tullen voisi hän koiran aamulla ulos viedä ja pikkuveljeni, joka menee syksyllä kouluun saisi hänkin olla osallisena ulkoiluttamiseen. Isä on töissä aamusta iltaan, joten häneltä ei ulkoiluttamiseen aikaa liikenisi, muutakuin lomilla, vapaapäivinä ja viikonloppuina.
Edellisen koiran kanssa sujui mainiosti, se oli hyvin lapsiystävällinen ja seurallinen. Lenkkeilimme sen kanssa aktiivisesti myös vähän pidemmän puoleisia lenkkejä, välillä tuli myös hölkkäiltyä ja sellaista. Emme myöskään koskaan syöttäneet häntä liikaa, vaikka joskus saikin ruskeiden nappisilmiensä ansiosta pieniä herkkupaloja. Oppi myös juoksemaan rinnalla ilman hihnaa. Hyväksyi muut kodissamme vierailevat koirat ja lenkeillä tapaamiemme koirien kanssa tuli juttuun. Lisäksi opetimme hänet istumaan, makaamaan ja antamaan tassua käskystä (mikä ei mielestäni kovin välttämätöntä ole). Koira ei myöskään järjestänyt mitään yhtäkkisiä haukkumiskohtauksia vaan vain harvoin päästi suustaan haukkuja.
Me asumme omakotitalossa, jossa on aidattu piha. Kotimme sijoitsee myös lähellä rantaa. Perheeseemme kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta. Minä olen 15-vuotias ja eskaria käyvä pikkuveljeni 7. Koulupäiväni kestävät maksimissaan neljään, eikä minulla ole muita harrastuksia kuin ratsastus, joten lenkkeihin ja "seurusteluun" liikenisi varmasti aikaa. Itse emme ole sen paremmin espanjanvesikoiriin perehtyneet, kuin netistä löytyvän tiedon avulla, joten kaipaisin nyt espanjanvesikoirista kokemusta omaavilta ihmisiltä jonkinlaista kommenttia. Äitini on töissä aamupäiväs6tä iltapäivään, joten hädän tullen voisi hän koiran aamulla ulos viedä ja pikkuveljeni, joka menee syksyllä kouluun saisi hänkin olla osallisena ulkoiluttamiseen. Isä on töissä aamusta iltaan, joten häneltä ei ulkoiluttamiseen aikaa liikenisi, muutakuin lomilla, vapaapäivinä ja viikonloppuina.
Edellisen koiran kanssa sujui mainiosti, se oli hyvin lapsiystävällinen ja seurallinen. Lenkkeilimme sen kanssa aktiivisesti myös vähän pidemmän puoleisia lenkkejä, välillä tuli myös hölkkäiltyä ja sellaista. Emme myöskään koskaan syöttäneet häntä liikaa, vaikka joskus saikin ruskeiden nappisilmiensä ansiosta pieniä herkkupaloja. Oppi myös juoksemaan rinnalla ilman hihnaa. Hyväksyi muut kodissamme vierailevat koirat ja lenkeillä tapaamiemme koirien kanssa tuli juttuun. Lisäksi opetimme hänet istumaan, makaamaan ja antamaan tassua käskystä (mikä ei mielestäni kovin välttämätöntä ole). Koira ei myöskään järjestänyt mitään yhtäkkisiä haukkumiskohtauksia vaan vain harvoin päästi suustaan haukkuja.
<3