Eskarin "kertaaminen" /1-2 luokka kolmessa vuodessa

Hei !

Löytyykö ketään jonka lapsi olisi käynyt eskarin "kahteen kertaan", eli koulun aloittamista siirretty vuodella tai joka olisi käynyt 1-2 luokan kolmessa vuodessa.
Kaipailisin tietoja, kokemuksia, etuja, haittoja........

Meillä harkinnassa esikoisen kohdalla eskarin käyminen toistamiseen.
Lapsi menossa kevätpuolella koulukypsyystesteihin yms.

 

Juu löytyy kolmin kappalein Ensimmäinen kävi 1-2 luokkaa 3 vuotta, toinen kävi eskarin jälkeen starttiluokan ja kolmas käy nyt toista esikoululuokkaa pienryhmässä. Minkälaisia kokemuksia haluaisit kuulla?

 

Aika mielenkiintoiselta kuulostaa tuo eskarin käyminen kahteen kertaan. Yleensä ainakin täällä Hesan seudulla lapsi menee ns. startti tai 0-luokalle, jos kypsyystestit eivät mene läpi. Ainakin itse eskariopena suosittelen sitä lämpimästi, koska se on lapsen kannalta parempi kuin mennä tavalliselle ekaluokalle ja sitten pakittaa erityisluokalle. Yleensä starttiluolkalta ja 0-luokalta pääsee normaaliopetukseen, kun lapsen taso alkaa olla sitä luokkaa, että pärjää tavallisessa luokassa, ei siellä erityisopetuksessa turhaan istuteta, koska paikkoja on rajoitetusti ja tulijoita riittää varmasti.

 

Juu meillä on nyt lähinnä kyse siitä, että lapsella ei oikein tahdo vielä mielenkiinto riittää varsinaiseen "opiskeluun" , siis kirjainten/numeroiden yms. oppiminen ei kiinnosta, askartelu, musisointi, leikkiminen yms. kylläkin. Kyseessä erittäin voimakastahtoinen lapsi, ja omien tunteiden hallinta ym. vielä hakusessa, eli kyse ei niinkään oppimisvaikeuksista vaan enemmänkin siitä että olisi tarvetta kasvaa vielä vähäsen ennen varsinaisen koulun aloittamista.
Kyseessä pieni kyläkoulu, ja täällä tosiaan joko käydään eskari uudelleen ( ollaan samassa ryhmässä tulevan vuoden eskarilaisten kanssa) , tai sitten mahdollisesti käydään 1-2 luokka (yhdysluokka) kolmessa vuodessa.

Meillä ei ole mitään vastaan tuota eskarin kertaamista, mutta kiinnostaisi vain kuulla kokemuksia; onko ollut pelkästään hyväksi, vai onko ollut harmeja (kaverit jatkavat ekaluokalle yms.)
Miten lapsi itse on suhtautunut asiaan, miten asiasta on kerrottu lapselle , olisiko jotain erityistä mikä kannattaisi ottaa huomioon jne.

 

Tiedän pari poikaa läheltä jotka aikanaa kertasivat eskarin. Toinen oli "arka" ja toisen syytä en tiedä. Meillä 2. lk poika mitä tod. näköisimmin menee nyt testeihin lukihäiriön takia et onko sitä kun ei kirjoittaminen suju. Muuten kyllä pärjää matikassa ja muissa. Saa nähdä tuplataanko kakkonen.

 

meillä aikanaan käytiin koulukypsyystestit ja jaksaminen mietitytti.
päätimme kuitenkin että poika menee kouluun kaksosveljensä kanssa mutta nyt ollaan tokalla luokalla ja uudestaan psykologin testeissä että vastaako ikätasoa ja mitä mieltä he ovat siirtyykö kolmannelle. Jaksaminen edelleen huonoa ja matikka vaikeaa. Lukeminen hidasta yms...
olen sitä mieltä että mitä varhemmin kertaa niin sitä parempi se lapselle on.
Kyllä lapsi tottuu ajatukseen että kertaa kun tulee uusia kavereita eskariin ja sitte koulussa onki paljon kavereita ku vanhat eskarit ja uudet kaverit eskarista.

 

meillä on molemmat iltatähdet olleet kaksi vuotta eskarissa toinen pienen kyläkoulun yhteydessä ja toinen ensin pväkodissa ja sitte siinä samaisessa koulussa.Molemmat ovat syntyneet joulukuussa eli olisivat olleet 6v kun aloittivat koulun ja molemmilla oli koulukypsyystesteissä taidot vielä hakusessa.
Toinen lapsista on nyt 5 luokkalainen ja moittii vieläkin itse vähän sitä että piti jäädä eskariin kun kaverit meni ekalle. Toki on niiden samojen kaverien kanssa yhdysluokassa edelleen. Ensivuonna he toki lähtevät ylä-asteelle ja meidän neiti-nokkonen jää vielä. Minulla on jo kokemusta siitäkin että kun vanhimmaisemme pääsi 9 luokalta 15 v nä ei hän tiennyt yhtään mitä haluaisi opiskella jne...eli kypsyyttä valintoihin ei oikeen vielä ollut siinäkään vaiheessa. Hänkin on syntynyt loppusyksystä eli kyllä se vuosikin tuo kypsyyttä lapselle ja nuorelle paljon ...suosittelen koulun aloituksen lykkäämistä ei lapsen elämä ole yhdestä vuodesta kiinni, eikä vanhemman tarvitse olla kunnianhimoinen ja turhan ylpeä lapsensa puolesta ja tuuppia häntä pärjäämisputkeen joksi elämä tuppaa kaikilla ei luusereilla nykyään menemään.