Esikoishaaveiden taaperot
- Viestiketjun aloittaja ElinaMaria
- Ensimmäinen viesti
Jaahas...ensimmäinen päivä kun mies on loman jälkeen taas töissä. Outoa! Neljässä viikossa sitä ehti jo tottua, että toinen on läsnä miltein kokoajan. Toisaalta ihanaa kun ei tarvi kysellä mitäs tehdään vaan saan tehdä mitä itse haluan tai olla tekemättä mitään, hih!....ja tietokone on nyt minun käytössäni 
Toisaalta aikas yksinäistä...pitää siis lähteä mummolaan, kauppaa...ei me ainakaan kotona jakseta olla koko päivää.
Toisaalta aikas yksinäistä...pitää siis lähteä mummolaan, kauppaa...ei me ainakaan kotona jakseta olla koko päivää.TA täällä vielä!!! :wave: :wave: Isot numerot poksuu tänään No, perjantaina mahollisesti käynnistykseen jos ei oo sitä ennen tullu, et ei tässä enää montaa päivää oo
vauvis 40+0 ja Miia :heart:
Isot numerot poksuu tänään No, perjantaina mahollisesti käynnistykseen jos ei oo sitä ennen tullu, et ei tässä enää montaa päivää oo vauvis 40+0 ja Miia :heart:
vauvis jaksuja viime metreille ja onnea koitokseen! :heart:
En oo ehtinyt täällä käymään juurikaan. Myy pääsi ihanaan päiväkotiin jonka aloitus oli siis viikko sitten. Ekat kolme päivää oli aikamoisia itkupäiviä ja oli äitille ihan k-a-m-a-l-a-a!!! :ashamed: :ashamed: Mut sit alkoi helpottaa ja perjantai meni ihan hyvin. No eikös sitten Myy napannut jonkun flunssan sieltä heti ja eilen nousi kuume 38,8. ELi nyt ollaankin tämä ja ainakin huominen päivä kotona. Ehkä keskiviikkokin vielä. Siinä meni se hyvä hoidon aloitus, varmasti alkaa itkuruljanssit alusta... :x No, minkäs sille voi.
Mut töissä ( tai harjottelussa ) on IHANAA! =) Aikuisia ihmisiä, lounastauko jolloin saa rauhassa syödä ilman että kukaan nitisee tai kiskoo lahkeesta! Hehee. Ja illalla on ihanaa touhuta lapsen kanssa kun sitä ehtii jo tulla kova ikävä päivän mittaan.
Nyt vaan odotellaan että pieni paranee ja päästään takaisin arkeen kiinni...
Tänne ei sen kummempaa.
:wave: :wave:
En oo ehtinyt täällä käymään juurikaan. Myy pääsi ihanaan päiväkotiin jonka aloitus oli siis viikko sitten. Ekat kolme päivää oli aikamoisia itkupäiviä ja oli äitille ihan k-a-m-a-l-a-a!!! :ashamed: :ashamed: Mut sit alkoi helpottaa ja perjantai meni ihan hyvin. No eikös sitten Myy napannut jonkun flunssan sieltä heti ja eilen nousi kuume 38,8. ELi nyt ollaankin tämä ja ainakin huominen päivä kotona. Ehkä keskiviikkokin vielä. Siinä meni se hyvä hoidon aloitus, varmasti alkaa itkuruljanssit alusta... :x No, minkäs sille voi.
Mut töissä ( tai harjottelussa ) on IHANAA!
=) Aikuisia ihmisiä, lounastauko jolloin saa rauhassa syödä ilman että kukaan nitisee tai kiskoo lahkeesta! Hehee. Ja illalla on ihanaa touhuta lapsen kanssa kun sitä ehtii jo tulla kova ikävä päivän mittaan. Nyt vaan odotellaan että pieni paranee ja päästään takaisin arkeen kiinni...
Tänne ei sen kummempaa.
:wave: :wave:
tyty86 toivottavasti miehesikin pian lämpenee vauva ajatukselle...:heart:Mukavia vauvakuumeilu aikoja sinulle.
Kyllä mäkin niin tykkäsin jos saisin vielä joskus toisenkin pienokaisen. Kumpa vaan oisin semmoinen synnyttäjä nainen, jonka synnytykset menis normaalisti, eikä kroppaankaan tulis niin paljon äitiyden kunniamerkkejä.
Kyllä mäkin niin tykkäsin jos saisin vielä joskus toisenkin pienokaisen. Kumpa vaan oisin semmoinen synnyttäjä nainen, jonka synnytykset menis normaalisti, eikä kroppaankaan tulis niin paljon äitiyden kunniamerkkejä.
Keskiviikkona käytiin taas leikkimässä hoitopaikan pihalla. Poitsu kyllä viihtyy! Tosin äiti onkin ollut aina mukana Ens viikolla ehkäpä jo menee pariksi tunniksi ilman äitiä...katsotaan nyt.
Eilen oltiin heti aamusta kaupoilla ja mentiin poitsun kanssa kylään isomummolle. Illalla oli kaverin lapsen synttärit, huh, huh olipas hulinaa! Paljon oli lapsia ja kyllähän Poitsu tykkäsi siellä temmeltää. Sen jälkeen käytiin vielä pikaisesti moikkamassa Poitsun mummoa ja ukkia.
Tänään mentiin jo ysin pintaan ulos leikkii ja tultiin sisälle vasta lounaalle ja päikkäreille. Nyt poika nukkuupi. Kun herää niin syödään ja lähdetään mun siskoa ja hänen perhettään moikkaamaan.
Huomenna poika meneekin mummolle ja ukille yökylään. Äitee ja iskä menee hunningolle, heh! Mun ystävä täyttää 30-vuotta ja niitä lähdetään juhlistamaan.
Sunnuntaina oiskin miehen suvun sukujuhlat...toivottavasti Poitsu malttais olla siellä ees hetken paikallaan. Ainakin sen ruokailun ajan.
Ens viikolla ehkäpä jo menee pariksi tunniksi ilman äitiä...katsotaan nyt.Eilen oltiin heti aamusta kaupoilla ja mentiin poitsun kanssa kylään isomummolle. Illalla oli kaverin lapsen synttärit, huh, huh olipas hulinaa! Paljon oli lapsia ja kyllähän Poitsu tykkäsi siellä temmeltää.
Sen jälkeen käytiin vielä pikaisesti moikkamassa Poitsun mummoa ja ukkia. Tänään mentiin jo ysin pintaan ulos leikkii ja tultiin sisälle vasta lounaalle ja päikkäreille. Nyt poika nukkuupi. Kun herää niin syödään ja lähdetään mun siskoa ja hänen perhettään moikkaamaan.
Huomenna poika meneekin mummolle ja ukille yökylään. Äitee ja iskä menee hunningolle, heh! Mun ystävä täyttää 30-vuotta ja niitä lähdetään juhlistamaan.
Sunnuntaina oiskin miehen suvun sukujuhlat...toivottavasti Poitsu malttais olla siellä ees hetken paikallaan. Ainakin sen ruokailun ajan.
Viimeksi muokattu:
ompas täällä hiljaista!!
Minäkin enää vajaa kaksi viikkoa hoitovapaaalla ja sitten koittaa arki ja töihin meno. Jää palstailukin varmasti tosi vähälle, mutta yritän silloin tällöin iltaisin ehtiä kurkkimaan tännekkin.
Heräsin tänään jo ennen kuutta. Ihan vaan testailen, että kuiskas sitä sitten jaksaa nousta töihin. Poika nukkuu vielä...pitää Poitsunkin rytmiä nyt siirrellä niin, et menis ajoissa nukkumaan ja nousis viimeistään 6.30. Olen tässä aamusella koneella roikkumisen ohella pessyt pyykkiä ja neulonut Poitsun nukelle villahousuja.
Tänään mennään kaupoilla ja ehkäpä kirpparillekkin. Päikkäreiden jälkeen ehkäpä hoitopaikkaan leikkimään. Pitäis käydä siellä useamminkin, et ois tuttu paikka poitsulle. Jotenkaan ei vaan huvita mennä...paikka on kyllä tosi kiva ja hoitajakin. ollaan käyty nyt syksyllä pari kertaa.Viimeistään ens viikolla otan itseäni niskasta kiinni ja käydään ainakin 3-4 kertaa leikkimässä.
Minäkin enää vajaa kaksi viikkoa hoitovapaaalla ja sitten koittaa arki ja töihin meno. Jää palstailukin varmasti tosi vähälle, mutta yritän silloin tällöin iltaisin ehtiä kurkkimaan tännekkin.
Heräsin tänään jo ennen kuutta. Ihan vaan testailen, että kuiskas sitä sitten jaksaa nousta töihin. Poika nukkuu vielä...pitää Poitsunkin rytmiä nyt siirrellä niin, et menis ajoissa nukkumaan ja nousis viimeistään 6.30. Olen tässä aamusella koneella roikkumisen ohella pessyt pyykkiä ja neulonut Poitsun nukelle villahousuja.
Tänään mennään kaupoilla ja ehkäpä kirpparillekkin. Päikkäreiden jälkeen ehkäpä hoitopaikkaan leikkimään. Pitäis käydä siellä useamminkin, et ois tuttu paikka poitsulle. Jotenkaan ei vaan huvita mennä...paikka on kyllä tosi kiva ja hoitajakin. ollaan käyty nyt syksyllä pari kertaa.Viimeistään ens viikolla otan itseäni niskasta kiinni ja käydään ainakin 3-4 kertaa leikkimässä.
Käytiin tänään aamusel jo leikkimässä hoitopaikan pihalla. Nyt sovittiin et Poitsu menee ens tiistaina ekaa kertaa sinne hoitoon. Menee n.9.30 sinne leikkii ja haen pois ennen lounasta eli siin 11 tienoilla. Sama juttu keskiviikkona ja torstaina oliskin sit vähän pidempään. Menis 9.30 leikkii, söis lounaan, nukkuis päikkärit, söis välipalaa ja sitten äiti tulis hakemaan eli siin 14 tienoilla. Vähän alkoi jo jänskättää...käääk! Oikeesti mun vauva menee kohta hoitoon ja mun pitää ihan aikuisten oikeesti tehdä töitä!! =)
MOIKKA!
Ompas ollut hulinata. en ole ehtinyt ja jaksanut palstailla juurikaan... No, meillä tyttö oli viikon hoidossa ja heti tuli kipeeksi. No, nyt on taas ollut normaalisti hoidossa ja hyvin menee! On sopeutunut hienosti.
Äiskällä on töissä vauhti päällä. Kivaa on ja hyvin hyvin mahdollisesti pääsen ihan palkallliseenkin työhön tämän harjoittelun kautta. jees.
Häitä suunnitellaan ensi kevääksi ja sellaista kaikkea mukavaa täällä!
VAUVIS jaksamista! Ihana masu vaikka varmaan haluaisit siitä jo eroon. <3
Kurkku meinaa kipuilla. Nyt saavillinen hunajateetä, jotkut kutimet käteen ja sohvalle. AH. Kynttilöitä. Se on syksy taasen!!!
-Elina Maria ja Myy 1v 4kk suurinpiirtein.
Ompas ollut hulinata.
en ole ehtinyt ja jaksanut palstailla juurikaan... No, meillä tyttö oli viikon hoidossa ja heti tuli kipeeksi. No, nyt on taas ollut normaalisti hoidossa ja hyvin menee! On sopeutunut hienosti. Äiskällä on töissä vauhti päällä.
Kivaa on ja hyvin hyvin mahdollisesti pääsen ihan palkallliseenkin työhön tämän harjoittelun kautta. jees. Häitä suunnitellaan ensi kevääksi ja sellaista kaikkea mukavaa täällä!
VAUVIS jaksamista! Ihana masu vaikka varmaan haluaisit siitä jo eroon. <3
Kurkku meinaa kipuilla. Nyt saavillinen hunajateetä, jotkut kutimet käteen ja sohvalle.
AH. Kynttilöitä. Se on syksy taasen!!! -Elina Maria ja Myy 1v 4kk suurinpiirtein.
ElinaMaria Kiva juttu, et tyttönen on sopeutunut hoitoon hyvin ja äiteelläkin menee harjoittelussa hyvin. Toivottavasti jatkuupi palkallisena.
Ihanaa suunnittelua häihin! Mä tykkäsin kovasti juurikin siitä suunnittelusta, ihanaa aikaa!!!Ja tietty itse hääjuhla oli niiiiin ihana!Tuleppas sitten kertoilemaan häävalmisteluista...niin mielellään niitä kuulisin (lukisin) Ihanaa fiilistellä hääjuttuja! :heart:
kiitti tsempeistä! Sitä tarvitaan!! Mulle kun jää vastuu hoitoon viemisestä ja hakemisesta. Pitää ruokaakin sit väsätä, siivota, pyykätä ja Poitsullekkin pitäis jäädä aikaa...noo kaippa mie selviin niinhän ne muutkin.Eniten jänskään kuinka osaa enää mitää töitä tehdäkkään!!!
Ihanaa suunnittelua häihin! Mä tykkäsin kovasti juurikin siitä suunnittelusta, ihanaa aikaa!!!Ja tietty itse hääjuhla oli niiiiin ihana!Tuleppas sitten kertoilemaan häävalmisteluista...niin mielellään niitä kuulisin (lukisin) Ihanaa fiilistellä hääjuttuja!
:heart:kiitti tsempeistä! Sitä tarvitaan!! Mulle kun jää vastuu hoitoon viemisestä ja hakemisesta. Pitää ruokaakin sit väsätä, siivota, pyykätä ja Poitsullekkin pitäis jäädä aikaa...noo kaippa mie selviin niinhän ne muutkin.Eniten jänskään kuinka osaa enää mitää töitä tehdäkkään!!!
pikaisesti ilmoitan, että meille syntyi poika kiireellisellä sektiolla 2.9.2010. Painoa 3720g ja 52cm!:heart:
Vauvahaaveita, oikein paljon onnea!!!:heart:
Hyvät oli mitatkin, ei mikään pienen pieni mies vaan jo kunnon kokoinen. :heart:Toivottavasti sinä voi hyvin olosuhteisiin nähden. Kiireellinen sektio kuullostaa pahalta korvaani, toivon että kaikki kuitenkin loppujen lopuksi on hyvin. Pikaista paranemista sinulle.Toivottavasti nyt on joku apuna, kun et saa nostella mitään.:heart:
Hyvät oli mitatkin, ei mikään pienen pieni mies vaan jo kunnon kokoinen.
:heart:Toivottavasti sinä voi hyvin olosuhteisiin nähden. Kiireellinen sektio kuullostaa pahalta korvaani, toivon että kaikki kuitenkin loppujen lopuksi on hyvin. Pikaista paranemista sinulle.Toivottavasti nyt on joku apuna, kun et saa nostella mitään.:heart:
Viimeksi muokattu:
Synnytyaskertomusta lyhyesti:
Eli 1.9.. alkoi aamuyöstä pienet kivut ja supistukset, aamulla vessassa käydessä tuli paperiin myös verta.
Supistuksia tuli pitkin päivää enemmän ja vähemmän, mutta kuitenki kipeähkösti.
Illalla vietiin esikoinen mummolaan yöksi siltä varalta jos tulee yöllä lähtö, ja jos ei nii ylikaikaiskontrolli olisi aamulla kuitenki ollu.
Illalla alkoi sitten supistukset tuntumaan jo aika napakoilta ja niitä tuli tiheemmin...
Joskus 22.00 aikaa lähettii ajaa kohti Oyssia, ja käytävällä katottii viel kelloa että ekan kerran tästä kävellään n. klo 22.30 (jos passitetaan takas kotii).
Sisälle mentiin ja tutkittii tilanne, 3cm auki ja kanava hävinny, eikun saliin. Supistuksia tuli mutta, ei viel niin pahoja...ilokaasua hengittelin siinä...siitä ei ollu paljon apua, mutta mukava pöhnä tuli, joten kipu vähän vaimeni.
Kun supistukset alkoi oleen kovempia, aloin pyytämään jotain muuta...kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin seuraavaksi...ei mitään virkaa koko puudutteella!! Täysin turha!
Kalvot puhkaistiin sitten klo 01.00, ja johan alkoi rytinällä tapahtuun...
Supistukset koveni, ja kätilö soitti anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten...no, epiduraali muuttu spinaaliksi, koska olin jo 7cm auki, ja kipu sietämätöntä!!!
Lääkäri yritti, ja yritti laittaa mutta em voinut olla paikalla...sattui niin kamalasti...tais olla 4 kertaa kun yritti ja aikaa vierähti...
Ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä välillä kun vauva teki tietä itselleen.
Kun lääkäri sai sen spinaalin jotenkuten laitettua, nii aaaaaah, mikä tunne!!! Johan helpotti.
Siinä samalla aukenin 10cm, ja odotettii että ponnistuttais...mut ei. Ja vauva oli vielä korkealla...ei laskeutunut ollenkaan...
samalla alkoi vauvan sykkeet laskea supistusten myötä, ja pahimillaa oli useemman minuutin 80 luokkaa.
Ph arvot otettii klo 02.15 ja 02.55 ja laskussa oli....
kiireelliseen sektioon! (imukuppia ei voinut käyttää kun vauvan pää oli liian ylhäällä)
2.9.2010 Klo 3.27 rääkäisi ihana poika, jolla painoa 3720g, ja pituutta 52cm!:heart:
Pikku hetken ehdin poikaa nähdä kun se vietiin pois, ja minä jäin saliin...sieltä heräämöön, ja aamulla osastolle tutustuun poikaan!
Lääkäri oli sanonut miehelle kun oli vauvaa tutkinu leikkauksen jälkeen, että napanuorakin oli ollut aika lyhyt (45cm)
Mahdollinen syy vauvan ahdinkotilaan oli, että napanuora oli jotenki häpyluuta vasten, joten se jäi puristukseen.
Ja kuvaa pienestä:heart:
Eli 1.9.. alkoi aamuyöstä pienet kivut ja supistukset, aamulla vessassa käydessä tuli paperiin myös verta.
Supistuksia tuli pitkin päivää enemmän ja vähemmän, mutta kuitenki kipeähkösti.
Illalla vietiin esikoinen mummolaan yöksi siltä varalta jos tulee yöllä lähtö, ja jos ei nii ylikaikaiskontrolli olisi aamulla kuitenki ollu.
Illalla alkoi sitten supistukset tuntumaan jo aika napakoilta ja niitä tuli tiheemmin...
Joskus 22.00 aikaa lähettii ajaa kohti Oyssia, ja käytävällä katottii viel kelloa että ekan kerran tästä kävellään n. klo 22.30 (jos passitetaan takas kotii).
Sisälle mentiin ja tutkittii tilanne, 3cm auki ja kanava hävinny, eikun saliin. Supistuksia tuli mutta, ei viel niin pahoja...ilokaasua hengittelin siinä...siitä ei ollu paljon apua, mutta mukava pöhnä tuli, joten kipu vähän vaimeni.
Kun supistukset alkoi oleen kovempia, aloin pyytämään jotain muuta...kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin seuraavaksi...ei mitään virkaa koko puudutteella!! Täysin turha!
Kalvot puhkaistiin sitten klo 01.00, ja johan alkoi rytinällä tapahtuun...
Supistukset koveni, ja kätilö soitti anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten...no, epiduraali muuttu spinaaliksi, koska olin jo 7cm auki, ja kipu sietämätöntä!!!
Lääkäri yritti, ja yritti laittaa mutta em voinut olla paikalla...sattui niin kamalasti...tais olla 4 kertaa kun yritti ja aikaa vierähti...
Ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä välillä kun vauva teki tietä itselleen.
Kun lääkäri sai sen spinaalin jotenkuten laitettua, nii aaaaaah, mikä tunne!!! Johan helpotti.
Siinä samalla aukenin 10cm, ja odotettii että ponnistuttais...mut ei. Ja vauva oli vielä korkealla...ei laskeutunut ollenkaan...
samalla alkoi vauvan sykkeet laskea supistusten myötä, ja pahimillaa oli useemman minuutin 80 luokkaa.
Ph arvot otettii klo 02.15 ja 02.55 ja laskussa oli....
kiireelliseen sektioon! (imukuppia ei voinut käyttää kun vauvan pää oli liian ylhäällä)
2.9.2010 Klo 3.27 rääkäisi ihana poika, jolla painoa 3720g, ja pituutta 52cm!:heart:
Pikku hetken ehdin poikaa nähdä kun se vietiin pois, ja minä jäin saliin...sieltä heräämöön, ja aamulla osastolle tutustuun poikaan!
Lääkäri oli sanonut miehelle kun oli vauvaa tutkinu leikkauksen jälkeen, että napanuorakin oli ollut aika lyhyt (45cm)
Mahdollinen syy vauvan ahdinkotilaan oli, että napanuora oli jotenki häpyluuta vasten, joten se jäi puristukseen.
Ja kuvaa pienestä:heart:
