A
aps
Vieras
Meil siis kolme lasta esikoinen täyttää piakoin 3v, keskimäinen on vastikään täyttäny 1v ja 2vk ikäinen vauva. Kaikki on tyttöjä.
Miten tukea esikoista tässä tilanteessa? Eli esikoisella on voimakas hoivavietti joka kohdistui aikaisemmin 1v:n mutta kohdistuu nyt vauvaan. Haluaisi vauvan syliin + on pettyny ku ei saakkaan hoitaa vauvaa. Oon ottanu esikoisen vauvan hoitoon mukaan mm. avustaa vaipan vaihdossa (avaa ja kiinnittää tarrat ja vie likaisen vaipan roskiin), annan sylitellä vauvaa (aikuisen avustuksella) useita kertoja päivässä (en kuitenkaan aina kun lapsi haluaa). Mut ongelmana on se et vauva tai esikoinen pitää kokoajan olla mun silmien alla koska vaarana on että esikoinen hakee rattaista tai sängystä vauvan syliinsä.
Innostus vauvaa kohtaan on vähän laantunut (tosin nukutan vauvan nykyisin lukitussa huoneesa). Tyttö on todella pettyny ku vauva ei olekkaan hänen. Oon selittäny et vauva menee rikki ja vain aikuiset saa kantaa vauvaa jne. Mut heti kun silmä välttää on esikoinen vauvanluona (siis jos nukkuu rattaissa esim. keittiössä).
Oon ymmärtäny et 3v on muutenki "äidin pikku apulainen" ja sellainen tämä on. Samaistuu hirmuisesti minuun (tai oikeastaan viimeisen vuoden on samaistunu minuun mut nyt erityisen voimakkaasti).
Annan tytön täyttää/tyhjentää astiapesukonetta, viedä puhtaita pyykkejä kaappiin, imuroida jne "isojen tyttöjen töitä".
Vauva on perus tyytyväinen joten aikaa jää isompien kanssa touhuamiseen, mut tekemistä teettää se et saan syötettyä vauvan "rauhassa". Oon yrittäny et isomat syöttäis/hoitais silloin omia nukkejaan, mut vauvan myötä esikoisella on nukkeleikit jääneet ihan tyystin. Keskimäinen kyl leikkii nukkeilla.
Keskimäinen ei hirveästi välitä vauvasta. Muutaman kerran on käyny läpsiin vauvaa kun vauva on ollu mun sylissä tai kurkistelee rattaisiin. On enempiki mustasukkainen sylistä.
Hankaluutena näen sen et en haluais hirveästi esikoiselle pauhatakkaan ku toinen on niin onnellinen pikkusiskosta ja toisaalta ei muista/ymmärrä miks ei saa vauvaa hoitaa. Pelkään et jos alan kovin jyrkästi kieltämään ettei vauvasta saisi olla kiinnostunu ni käy päinvaston. Toki sen olen jyrkästi kieltäny ettei vauvaa saa ottaa yksin syliin tai ettei vauvaan saa koskea sillon ku se nukkuu. Mut valppaana saa olla.
Harmi vauvan puolesta ku ois kiva et se sais "olla mukana" arjen äänissä ja touhuissa, varsinki silloin kun on hereillä. Mut se vaatii sen et keksin jotain erikoista tekemistä isosiskoille et esim. ruuan laitto ei taho onnistua jos vauva on keittiössä rattaissa ni siinä on kaks pikkupäätä roikkumassa rattaissa ja kurkistelemassa vauvaa.
Miten tukea esikoista tässä tilanteessa? Eli esikoisella on voimakas hoivavietti joka kohdistui aikaisemmin 1v:n mutta kohdistuu nyt vauvaan. Haluaisi vauvan syliin + on pettyny ku ei saakkaan hoitaa vauvaa. Oon ottanu esikoisen vauvan hoitoon mukaan mm. avustaa vaipan vaihdossa (avaa ja kiinnittää tarrat ja vie likaisen vaipan roskiin), annan sylitellä vauvaa (aikuisen avustuksella) useita kertoja päivässä (en kuitenkaan aina kun lapsi haluaa). Mut ongelmana on se et vauva tai esikoinen pitää kokoajan olla mun silmien alla koska vaarana on että esikoinen hakee rattaista tai sängystä vauvan syliinsä.
Innostus vauvaa kohtaan on vähän laantunut (tosin nukutan vauvan nykyisin lukitussa huoneesa). Tyttö on todella pettyny ku vauva ei olekkaan hänen. Oon selittäny et vauva menee rikki ja vain aikuiset saa kantaa vauvaa jne. Mut heti kun silmä välttää on esikoinen vauvanluona (siis jos nukkuu rattaissa esim. keittiössä).
Oon ymmärtäny et 3v on muutenki "äidin pikku apulainen" ja sellainen tämä on. Samaistuu hirmuisesti minuun (tai oikeastaan viimeisen vuoden on samaistunu minuun mut nyt erityisen voimakkaasti).
Annan tytön täyttää/tyhjentää astiapesukonetta, viedä puhtaita pyykkejä kaappiin, imuroida jne "isojen tyttöjen töitä".
Vauva on perus tyytyväinen joten aikaa jää isompien kanssa touhuamiseen, mut tekemistä teettää se et saan syötettyä vauvan "rauhassa". Oon yrittäny et isomat syöttäis/hoitais silloin omia nukkejaan, mut vauvan myötä esikoisella on nukkeleikit jääneet ihan tyystin. Keskimäinen kyl leikkii nukkeilla.
Keskimäinen ei hirveästi välitä vauvasta. Muutaman kerran on käyny läpsiin vauvaa kun vauva on ollu mun sylissä tai kurkistelee rattaisiin. On enempiki mustasukkainen sylistä.
Hankaluutena näen sen et en haluais hirveästi esikoiselle pauhatakkaan ku toinen on niin onnellinen pikkusiskosta ja toisaalta ei muista/ymmärrä miks ei saa vauvaa hoitaa. Pelkään et jos alan kovin jyrkästi kieltämään ettei vauvasta saisi olla kiinnostunu ni käy päinvaston. Toki sen olen jyrkästi kieltäny ettei vauvaa saa ottaa yksin syliin tai ettei vauvaan saa koskea sillon ku se nukkuu. Mut valppaana saa olla.
Harmi vauvan puolesta ku ois kiva et se sais "olla mukana" arjen äänissä ja touhuissa, varsinki silloin kun on hereillä. Mut se vaatii sen et keksin jotain erikoista tekemistä isosiskoille et esim. ruuan laitto ei taho onnistua jos vauva on keittiössä rattaissa ni siinä on kaks pikkupäätä roikkumassa rattaissa ja kurkistelemassa vauvaa.



