Esikoinen syntynyt sektiolla, vaatisitko seuraavaksikin sektion?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Olen ymmärtänyt, että alatiesynnytys seuraavan vauvan kohdalla on riskialttiimpi kuin normaalisti, jos sektio alla.

Kumman sinä valitsisit / olet valinnut sektion jälkeen? Saako suunnitellun sektion näillä perusteilla?
 
Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi, mutta 2 seuraavaa ehdottomasti alakautta. Pääsee huomattavasti äkempää palautumaan. Ei edes ehdotettu sektiota seuraavissa synnytyksissä, eikä ollut mitään ongelmaa alatiesynnytyksissä.
 
Ite ainakin synnyttäisin alateitse, jos olisi mahdollista. Oon ymmärtänyt enemminkin niin, että alatiesynnytys ku on luonnollisempi ja näin ollen yleensä turvallisempi lapsen kannalta.. Itelläni ei ahtaan lantion vuoksi ole mahdollista muuta kuin sektio. Hmm.. enpä kyllä tiiä riittääkö tuollainen syy sektioon, jos kerran olisi mahdollista alateitsekin synnyttää. Voithan kysellä neuvolasta asiasta? Jos siis olet raskaana..?
 
Sektio aina ja vain jos se on äidin/lapsen terveyden kannalta olennaista. Nimimerkillä sektion jälkeen hengitystiet "lamaantui"... Teholla viikko hengityskoneessa...perään keuhovertitulpat. Leikkaus on aina riski.
 
En ole vielä raskaana, mutta vauva olisi toiveissa. Neuvolassa sanottiin vain, että käynnistystä ei tehdä, koska kohtu ei ehkä kestä keinotekoisia supistuksia. Jos raskaus siis menisi yliajalle. Mietin vain, että eikö oksitosiinin käyttö ole aika yleistä ihan tavallisissa alatiesynnytyksissä, jos supistukset heikkenevät?

Toisaalta tätä on ihan turha etukäteen miettiä, voihan olla että myrkytys iskee taas ja tämä spekulointi on turhaa.
 
No, mulla kyllä käynnistettiin kohtukuoleman yhteydessä. Ja ystävällä käynnistetty 2 sektion jälkeen, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Josko ne on nykyset määräykset sitten erilaisia ja paikkakuntakohtaisia.
 
[QUOTE="aapee";26445257]En ole vielä raskaana, mutta vauva olisi toiveissa. Neuvolassa sanottiin vain, että käynnistystä ei tehdä, koska kohtu ei ehkä kestä keinotekoisia supistuksia. Jos raskaus siis menisi yliajalle. Mietin vain, että eikö oksitosiinin käyttö ole aika yleistä ihan tavallisissa alatiesynnytyksissä, jos supistukset heikkenevät?

Toisaalta tätä on ihan turha etukäteen miettiä, voihan olla että myrkytys iskee taas ja tämä spekulointi on turhaa.[/QUOTE]

Jos supistukset heikkenee, eikä synnytys etene, niin sitten on taas mahdollista tehdä kiireellinen sektio, mikäli oksitosiinia ei voi antaa. Mutta jos ei ole syytä epäillä ettei kaikki sujuisi niin kuin pitää, niin eiköhän alatiesynnytys ole ensimmäinen vaihtoehto. En ole koskaan kuullut että yhden sektion jälkeen ei voisi synnyttää alateitse, jos on tehty kaksi sektiota, niin silloin käsittääkseni kolmannesta eteenpäin sektio tehdään automaattisesti.
 
Itelle tehtiin keskimmäisestä sektio perätilan takia, mutta seuraava syntyi 1v3kk myöhemmin alakautta ja käynnistettynä. Eikä ees seurattu mitenkään suppareitten tehoa tms.
 
Miksi pitäisi vaatia sektio?
Sektio on toki vauvalle turvallisempi, verrattuna aöatie synnytykseen. Sillä vaikka sektioiduilla vauvoilla on enemmän hetkellisiä ongelmia hengityksen kanssa ja eivät välttämättä saa alatiesynnytyksessä tarttuvia bakteereita, niin kaikki alun ongelmat ovat ohi meneviä, eivätkä vaikuta mitenkään lapsen ennusteeseen.
Hapenpuute, murtumat, vammautuminen, ym ovat alatiesynnytyksen riskejä.

Äidille sektio sen sijaan on huomattavasti riskialttiimpi synnytystapa. Riskinä juurikin verenvuodot, tulpat, tulehdukset, ym normaalit leikkauksen riskit.

En näe mitään syytä tapauksessasi vaatia sektiota, ellei synnytys estettä ole todettu / epäillä lääkärien toimesta. Tällainen olisi esim. lantion epäsuhta.

Sektion jälkeen ei mielellään käynnistetä, ainakaan lääkkeellisesti. Lääkäri tekee aina päätöksensä potilaskohtaisesti ja punnitsee riskit käynnistämisen ja uuden sektion välillä.
Kohdun sisään on myös mahdollista asentaa sisäinen paine mittari, jolla kohdun todllista painetta voidaan tarkkailla synnytyksen aikana.

Sektiosta toiuminen on huomattavan rankkaa pienen vauvan kanssa ja jos siinä lisäksi on esikoinen hoidettavana, niin alatiesynnytys on ehdottomasti yrittämisen arvoinen juttu!
 
Eka syntyi sektiolla, en meinannu toipua siitä millään ja toivoin kädet ristissä että kaikki sujuis tokan kohdalla hyvin ja saisin kokea sen "normi" synnytyksen. Onneksi onnistu, toivuin tosi nopeasti ja olin elämäni kunnossa. Eli minä en mielelläni sektiota enää kokis jollei olis pakko....
 
[QUOTE="vieras";26445187]Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Olen ymmärtänyt, että alatiesynnytys seuraavan vauvan kohdalla on riskialttiimpi kuin normaalisti, jos sektio alla.

Kumman sinä valitsisit / olet valinnut sektion jälkeen? Saako suunnitellun sektion näillä perusteilla?[/QUOTE]

En usko, että noilla perusteilla saat sektiota. Kuten yllämainittu niin ei se mikään pikku juttu ole.

Kuuntelisin asiassa lääkäriä, joka varmaan sanoo että alatie synnytys ensisijaisesti, koska tekstisi perusteella ainoa syy sektioon on ollut myrkytys.

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, mulla oli myös myrkytys mutta seuraavassa raskaudessa ei puhettakaan että pitäisi sektio tehdä. Lantio kyllä kuvattiin ja varmistettiin, että ei ole ahdas.

Sen jälkeen 2 alatiesynnytystä ja ehdottomasti alatie on paljon helpompi ja kivuttomampi vaihtoehto!
 
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla (perätila yhdistettynä istukan toimintaongelmiin). Seuraavan oli aika syntyä 14kk myöhemmin ja vaikka sektioa toivoinkin (synnytyspelko, ennen kaikkea isokokoisen vauvan vammautumisesta jne) niin sitä ei nähty alkuun syyksi. Lääkäri laittoi itseasiassa meidät käynnistykseen rv 39+1 kun vauvan kokoarvio oli 4,5kg eikä synnytys lähdössäkään käyntiin.

Käynnistyksessä taas seuraava lääkäri piti tuota vaarallisena ja päätyi suunniteltuun sektioon joka tehtiin pari päivää myöhemmin. Sain tuossa itse valita synnytystavan mutta lääkäri sanoi itse olevansa ehdottomasti sektion kannalla. Syinä tuossa siis se että edellisestä sektiosta oli niin vähän aikaa eikä siksi halunnut käynnistää ja vauvan kokokin oli siinä rajalla (tuolloin ainakin kaikille yli 4,5kg vauvoille tarjottiin sektioa).
 
Meillä esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 2v sitten, syynä huonot sydänäänet yhdistettynä liian hitaasti etenevään synnytykseen (en avautunut tarpeeksi nopeasti eikä sydänäänten vuoksi voitu odotella). Ehdottomasti haluaisin synnyttää seuraavan alakautta, pelottaa jos joutuisinkin uudestaan kokemaan sektion kauhut :/
 
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla (perätila yhdistettynä istukan toimintaongelmiin). Seuraavan oli aika syntyä 14kk myöhemmin ja vaikka sektioa toivoinkin (synnytyspelko, ennen kaikkea isokokoisen vauvan vammautumisesta jne) niin sitä ei nähty alkuun syyksi. Lääkäri laittoi itseasiassa meidät käynnistykseen rv 39+1 kun vauvan kokoarvio oli 4,5kg eikä synnytys lähdössäkään käyntiin.

Käynnistyksessä taas seuraava lääkäri piti tuota vaarallisena ja päätyi suunniteltuun sektioon joka tehtiin pari päivää myöhemmin. Sain tuossa itse valita synnytystavan mutta lääkäri sanoi itse olevansa ehdottomasti sektion kannalla. Syinä tuossa siis se että edellisestä sektiosta oli niin vähän aikaa eikä siksi halunnut käynnistää ja vauvan kokokin oli siinä rajalla (tuolloin ainakin kaikille yli 4,5kg vauvoille tarjottiin sektioa).

Entä sun kolmas lapsi? Syntyikö sektiolla vai alakautta?
 
[QUOTE="vieras";26445738]Entä sun kolmas lapsi? Syntyikö sektiolla vai alakautta?[/QUOTE]

Sektiolla hänkin, ihan jo noiden kahden aiemman sektion vuoksi. Täällä kahden sektion jälkeen voi päästä alateitse synnyttämistä yrittämään vain jos itse sitä tosissaan vaatii eikä mitään riskejä löydy, silloinkin erityisessä tarkkailussa jne. Ei siis yleisesti suositella.
 
Kiitos kokemuksien jaosta!

Ainut syy sektiolle oli siis juurikin paha ja nopeasti edennyt pre-eklampsia. Vauva lakkasi liikkumasta ja sydänäänet olivat liian monotoniset. Itselläni olo oli ihan hyvä koko ajan, vaikka lääkärin mukaan minunkin olisi pitänyt olla jo sekaisin kuin seinäkello. Ilmeisesti myrkytys oli ollut päällä jo pidempään, enkä siksi ollut tajunnut olossani mitään kummempaa, kunnes sitten tilanne huononi nopeasti eikä vauva enää liikkunut.

Jotenkin juurikin tuosta vauvan liikkumattomuudesta on jäänyt pelko. Olen miettinyt, olisiko vauva kuollut kohtuun, ellen olisi ollut jo valmiiksi sairaalassa. Muistan, miten vauva ei liikkunut koko päivänä, mutta silti en tehnyt mitään. Minulla on huono omatunto, että vain odottelin käyrille pääsyä useamman tunnin, vaikka vauva ei liikkunut. Lopulta siis pääsin käyrälle ja tästä vuorokauden kuluttua tehtiin tuo kiireellinen sektio, mutta silti kannan asiasta huonoa omatuntoa. Pelkään, etten osaa synnyttää ja vauvalle käy jotain. Sektio itsessään ei ollut kamala kokemus. Vietin osastolla viikon ja kipulääkkeet pitivät kivut aisoissa. Pääsin nopeasti liikkeelle ja ellei haava olisi tulehtunut pahasti, olisin kotiutunutkin varmasti aika pian. Jouduin kuitenkin viettämään osastolla sen viikon, koska sain antibiootteja suoneen että tulehdus saatiin kuriin.

Huomaan kirjoittavani paljon epäolennaisiakin asioita. Tuntuu, ettei näistä asioista ole puhuttu. Pienet asiat ovat jääneet vaivaamaan, kuten ihan jo sellainen, etten saanut sairaalassa kukkia, kortteja tai yleensäkään onnentoivotuksia, vaikka minusta oli tullut äiti. Koska vauva oli eri osastolla, en päässyt fiilistelemään mitenkään. Ajaudun taas sivuraiteille.

Fyysistä estettä alatiesynnytykseen ei siis tietääkseni ole. Ainoastaan tuo arven kestäminen ja oma "synnytystaotoni" epäilyttää.
 
Olet saanut neuvolasta vanhaa tietoa.

Minun ensimmäinen lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla ja toinen alateitse. Synnytystä jouduttiin käynnistelemään oksitoniinilla koska vesien menosta oli jo kauan eikä synnytys edennyt itsestään. Myös kaikki samat kivunlievitykset olivat tarjolla kuin niillä, joilla sektiota ei ole takana.

Ilman muuta halusin synnyttää alakautta. Toipuminen kuitenkin niin paljon helpompaa. Taaperon ja vauvan kanssa sektioarpi olisi ollut kurja, ja leikkaus on aina riski vaikka kerran olisi ongelmitta ollutkin.
 
Ensimmäinen lapsi otettiin kiireellisellä sektiolla ulos. Synnytys oli siis käynnistetty, vaan sitten hävisi vauvan sydänäänet... : /
Toinen lapsi syntyi 1,5v päästä ja ihan alakautta syntyi.
Ja kolmas sitten muutaman vuoden päästä ja samoin alakautta.

Jos pakottavaa tarvetta ei sektiolle ole, niin en kyllä siihen vapaaehtoisesti suostuisi!!
 
Esikoinen tuli myös maailmaan kiireisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi minullakin. Toista lastamme aloin odottaa kun esikoinen oli reilun vuoden. Aluksi tilannetta seurailtiin, mutta enemmänkin sen edellisen raskausmyrkytyksen vuoksi jostain syystä minulla on raskausmyrkytystä kaikissa kolmessa raskaudessa. Neuvolassa ja äitipolilla rauhoiteltiin, ettei sektion pitäisi vaikuttaa koska siitä oli kuitenkin aikaa. Jos heti perään olisi tullut raskaaksi, olisi se ollut jo riski. Mutta alatiesynnytykseen tähdättiin, ja se tutnui itsestäkin paremmalta pelkäsin enemmänkin että joudutaan tekemään sektio. Ja käynnistysajan sain, kun toinen lapsi meni yli lasketun, ja raskausmyrkytystä tosiaan oli. Mutta poika päättikin tulla sitten ennen sitä, ja synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla, kuin myös kolmatta lastakin saadessani. Molemmat alatiesynnytykset ovat sujuneet ihan hyvin, ja koin olevani henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin sektion jälkeen.
 
Sektiolla hänkin, ihan jo noiden kahden aiemman sektion vuoksi. Täällä kahden sektion jälkeen voi päästä alateitse synnyttämistä yrittämään vain jos itse sitä tosissaan vaatii eikä mitään riskejä löydy, silloinkin erityisessä tarkkailussa jne. Ei siis yleisesti suositella.

Missä on täällä? Itselläni kaksi sectiota takana ja kolmas lapsi harkinnassa. Yksi iso mutta on juurikin tuo, että Oysissa laittavat automaattisesti sectioon, oli tilanne mikä hyvänsä ja myös silloin vaikka synnytys käynnistyisi luonnollisesti eikä mitään riskejä olisi näkyvissä.

Ap:lle minä ollisin ehdottomasti halunnut alatiesynnytyksen toisella kerralla, mutta taivuin lääkäreiden suositukseen sectiosta oman turvallisuuteni vuoksi. En äkkiseltään keksi mitään kamalampaa kuin maata kaulaan asti puudutettuna ja sen jälkeen monta päivää toimintakyvyttömänä.
 
[QUOTE="kolmen äiti";26446052]Esikoinen tuli myös maailmaan kiireisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi minullakin. Toista lastamme aloin odottaa kun esikoinen oli reilun vuoden. Aluksi tilannetta seurailtiin, mutta enemmänkin sen edellisen raskausmyrkytyksen vuoksi jostain syystä minulla on raskausmyrkytystä kaikissa kolmessa raskaudessa. Neuvolassa ja äitipolilla rauhoiteltiin, ettei sektion pitäisi vaikuttaa koska siitä oli kuitenkin aikaa. Jos heti perään olisi tullut raskaaksi, olisi se ollut jo riski. Mutta alatiesynnytykseen tähdättiin, ja se tutnui itsestäkin paremmalta pelkäsin enemmänkin että joudutaan tekemään sektio. Ja käynnistysajan sain, kun toinen lapsi meni yli lasketun, ja raskausmyrkytystä tosiaan oli. Mutta poika päättikin tulla sitten ennen sitä, ja synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla, kuin myös kolmatta lastakin saadessani. Molemmat alatiesynnytykset ovat sujuneet ihan hyvin, ja koin olevani henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin sektion jälkeen.[/QUOTE]

Tuota parempaa oloa vauvan syntymän jälkeen toivoisin itsekin. Oli se olo sektion jälkeen aika kamala, kun vauva oli toisella osastolla ja jäi se lapsen syntymän huuma jotenkin vieraaksi. Kaikki meni niin äkkiä, ettei siihen ollut ollenkaan osannut varautua.

Meillä neuvolassa tosiaan sanottiin, ettei sektion jälkeen käynnistetä vaan sitten mennään sektioon.
 
[QUOTE="aapee";26446076]
Meillä neuvolassa tosiaan sanottiin, ettei sektion jälkeen käynnistetä vaan sitten mennään sektioon.[/QUOTE]

Tämä tuntuu olevan ihan lääkärikohtainen mielipidekysymys. Itse kävin kolmella erikoislääkärillä äitipolilla ja heistä yksi olisi laittanut suoraan sectioon, toinen olisi kokeillut ballongia jos mahdollista, muuten sectioon ja kolmas tuumi että mitä sinä kitiset, ota tapletti vain vaikka siinä onkin suuri kohdunrepeämisriski. En ollut itse edes hakeutunut polille, vaan neuvolan terveydenhoitaja suositteli ylimääräistä ultraa ensimmäisen section syiden vuoksi. Ensimmäinen lääkäri oli sitä mieltä että pitää seurata laskettuun aikaan asti ja kolmas ilmeisesti kuvitteli minun olevan joku kitisevä pelkopoliasiakas.
 

Yhteistyössä