Esikoinen kotiin vai hoitoon

Mä kyllä ymmärrän sen, että viesi isompaa välillä touhuamaan ikäistensä kanssa. Mut ehkä voisi vähän kuunnella sitä lastakin, meillä on joitain alle kouluiän juttuja purettu nyt kun lapsi on jo iso... niin, ja kaksitoistavuotias pelkäsi olevansa tasan ilmaa sen jälkeen kun vauva syntyy, joten teki sitten kaikkensa tehdäkseen kavereille, koulutovereille, sukulaisille ja naapureille että hän Vihaa Sitä Siitiösolua. Siis kaksitoistavuotias oli mustasukkainen siitä että vauva saa enemmän äidin huomiota!

Toisen perheen kenkiin on aika vaikea asettua, vaikka itsellä olisi ihan samanikäiset lapset - lapset kun ovat niin kovin erilaisia.

Jos lapsi ei kaipaa kavereita, niin sitten voisi jäädä kotiin? Mutta kotona on hyväksyttävä se, että äidin on nyt levättävä ja vauvan synnyttyä hoidettava vauvaa? Jos päivät kotona menevät lörinäksi, niin sitten isompi hoitoon?

 

\

En voi muuta kuin päivitellä,ei tulisi mieleenkään viedä omaa vanhempaa lasta hoitoon jos olisin äitiyslomalla. Olen kyllä sitä mieltä,että tuollainen yli 3v tarvitsee jo muiden lasten seuraa,mutta sitä lapsi saa erilaisista kerhoista. Kamala ajatus että olisin nuoremman kanssa kotona ja esikoinen lähtisi "töihin". Käääk.

Mä jaksan ihmetellä, et mikä täs on niin hirveetä?! Tänäänkin hain esikoista puolilta päivin kotiin päiväkodista ja itkun kans lähdettiin kun oli niin kivaa. Että tiedä siitä sitten onko se päiväkoti sille lapselle niin kamala asia...

 

vie ihmeessä vanhempi hoitoon jotta jaksat olla vauvan kanssa. isompi lapsi saa ikäistään seuraa ja itse levänneenä nautit yhdessäolosta uuden tulokkaan kanssa. itselläni ei ollut tarhapaikkaa viedä esikoista hoitoon mutta palkkasin välillä hoitajan kotiin jotta sain tehtyä siivoukset tai vain mahdollisuuden viettää kahdenkeskistä aikaa uuden tulokkaan kanssa. ei se ketään hirveästi haitanut, mutta itse jaksoin touhuta molempien lasten kanssa enemmän kun en ollut uupunut.
jokainen tietää jaksamisensa, iso hurraa niille jotka jaksavat hoitaa lapset ja huushollin itse eivätkä kaipaa apua, mutta jos et jaksa kaikkea itse ota mieluimmin apu vastaan kuin ole hermoraunio tai masentunut äiti.
kokemusta molemmista... B)

 

Vastaanpa nyt mitä teemme syksyllä. Kesä hoitopaikka on kiinni ja esikoinen kotona totuttelemassa pikkuveljeen tai -siskoon.

Ihan byrokration takia haluan pitää esikoisellani hoitopaikan.
Hänelle varataan muutana päivä viikossa hoitopaikka.

Haluan että esikoisella säilyy nyt jo luodut kaverisuhteet ja tuttu hoitopaikka, kun myöhemmin palaa takaisin töihin. Kavereista kun puhutaan joka ilta että mitäköhän he tekevät ja missä asuvat.

Jos olisi mahdollista olla täysin varma että saamme täsmälleen samaan paikkaa esikoisen hoitoon, kun tarve tulee ehkä hän olisi poissa hoidosta.

Vaikka olen pääkaupunkiseudulla, minusta on ollut äärimäisen vaikeaa löytää mitään kerhoja tai paikkoja minne mennä lapsen kanssa. Tieto ei tunnut tavoittavan minua, jolla ei ole omalla asuinalueella perheellisiä tuttavia.
Tämä oli esikoisen kohdalla vanhempainvapaalla.

Vielä lisäys ainahan ajatus hoidosta voi muuttua kesän aika, kun olemme kaikki kotona ja jos löytäisin vihdoin seuraa toisista äideistä.
Pelkästään lasten kanssa oleminen leikkipuistossa on vietävän tylsää päivästä toiseen kaikille. Esikoinen kyselee joka lauantai/sunnuntai aamu, kun olemme puistossa, eikös tänne tule ketään muita lapsi leikkimään.

 

hankala kysymys mutta itse en noin pientä veisi hoitoon enkä ole koskaan omiani vienyt. Kerhot meillä riittäneet. kyllä se rauhallisuus on joka tapauksessa tipotiessään kun lisää lapsia tulee. Vauvan syntymäähän varrataan siihen että jos aviomies toisi uuden naisen taloon siis näin tunne tasolla. Lapsi voi kokea kyllä että hänet siirretään syrjään kun hoitoon viedään vaikka äiti vauvan kanssa kotona. Tässä kyllä ikä vaikuttaa asiaan elikkä kyllä 5v on eri asia kuin 2v. Mutta jokainenhan itse päättää ja lapsensa tuntee. :heart:

 

jatkaen tästä kun en lukenut päätöstäsi niin tuo pari kertaa viikossa kuulosti hyvältä. Toivotaan että myös pihakavereita löytyy :hug:

 

Taas aihe joka jakaa mielipiteitä. Meidän esikko oli2,5 v. kun toinen lapsi syntyi. Olin kotona lasten kanssa käytännössä yksin, mieheni teki 12 tuntisia työpäiviä ja oli usein osan viikonlopustakin töissä. Puolen vuoden päästä esikoisemme(silloin 3-v) aloitti srk:n päiväkerhon, ensin kerran viikossa,myöhemmin kahtena päivänä viikossa. Myöntää täytyy että nämä päivät olivat viikkojen kohokohtia, sillä niinkuin joku jo viisaasti totesi; mikäli lapsia tulee useampi kuin yksi, on rauha mennyttä. Lapsiani rakastan koko sydämmestäni, mutta ei saa lakata rakastamasta myös itseään. Levännyt äit jaksaa taas kestää uhmaiät ym.ym. Ei ole yhtä tiettyä äitiyden mallia jota kaikkien täytyy noudattaa ollakseen hyvä äiti lapsilleen.
Vaihtoehtoja päiväkodillekkin löytyy, on seurakunnan kerhot, perhekerhot ym. ym. Hoitopaikoista on lähes joka paikkakunnalla pula, siksi olisi ehkä syytä miettiä ensin jotain muuta päivätoimintaa ja jättää työssäkäyvien lapsille hoitopaikka. Mikäli muuta paikkaa ei ole saatavilla, on pk tietenkin sitten oikea paikka.

 

\

Meidän esikko oli2,5 v. kun toinen lapsi syntyi.... Puolen vuoden päästä esikoisemme(silloin 3-v) aloitti srk:n päiväkerhon, ensin kerran viikossa,myöhemmin kahtena päivänä viikossa.... Hoitopaikoista on lähes joka paikkakunnalla pula, siksi olisi ehkä syytä miettiä ensin jotain muuta päivätoimintaa ja jättää työssäkäyvien lapsille hoitopaikka. Mikäli muuta paikkaa ei ole saatavilla, on pk tietenkin sitten oikea paikka.

Meillä on menty kutakuinkin samalla tavalla, lapsetkin taitavat olla melkein saman ikäisiä

Nyt on vaan tultu siihen pisteeseen, että on aika kokeilla päiväkotia. Tytössä on "jotain", jonka vuoksi hänelle taitaa olla parempi olla säänöllisesti yhdessä tietyssä paikassa ja samana pysyvässä ryhmässä. On sellainen vauhtineiti ja jääräpäinen kuin mikä, että vaatii paljon huomiota, energiaa ja säännölliset rutiinit ettei ihan kaaokseksi mene. Toivon todella, että saa hakemani paikan liikunta- ja seikkailupainotteisestä päiväkdoista, sopisi tytölle varmaan kuin nenä päähän.

Tää meni nyt ap:n aiheen ohi kovaa ja korkeelta, mutta suonette anteeksi...