Esikoinen kotiin vai hoitoon

Tänä aamuna tunsin taas huonoa omatuntoa, kun pakotin itkuisen esikoisen (2,5 v) hoitoon. Itkut kyllä loppuivat jo kotona, mutta herätessä ensimmäinen lause oli "tänään ei ole hoitopäivä".
Itse olen nyt äityislomalla ja LAhan on vielä jonkin aikaa.

Meidän vain nyt pitäisi päättää miten jatkamme syksyllä. Haluaisin itselleni ja vauvalle omia rauhallisia päiviä, jolloin esikoinen olisi hoidossa muutaman päivän viikosta.
Mutta saankohan enää syksyllä esikoista hoitoon, kun hän tietää äitin jäävän kotiin vauvan kanssa? Vielä kun vietämme kesä-heinäkuun kotosalla.

Kuulisin mielläni kommentteja onko tämmöinen järjestely toiminut?

 

\

Tänä aamuna tunsin taas huonoa omatuntoa, kun pakotin itkuisen esikoisen (2,5 v) hoitoon. Itkut kyllä loppuivat jo kotona, mutta herätessä ensimmäinen lause oli "tänään ei ole hoitopäivä".
Itse olen nyt äityislomalla ja LAhan on vielä jonkin aikaa.

Meidän vain nyt pitäisi päättää miten jatkamme syksyllä. Haluaisin itselleni ja vauvalle omia rauhallisia päiviä, jolloin esikoinen olisi hoidossa muutaman päivän viikosta.
Mutta saankohan enää syksyllä esikoista hoitoon, kun hän tietää äitin jäävän kotiin vauvan kanssa? Vielä kun vietämme kesä-heinäkuun kotosalla.

Kuulisin mielläni kommentteja onko tämmöinen järjestely toiminut?

Meillä ollut tilanne, että isomman lapsen kannalta ajattelin, että hänelle olisi hyvä saada seuraa muista kuin vauvasta, kun pihapiirissä ei ollut yhtään lasta (täällä opiskelijoita ja nuoria pareja enimmäkseen) enkä tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään kun muutimme tänne. Isompi oli tuolloin 4 v, pienempi pari kk.

Nyt ehkä tekisin toisin, koska nyt menee paljon paremmin sisarusten kesken kun isompi jäi kotiin.

Mutta itse varmaan tiedät mikä omalle lapsellesi on parasta. Jos pelkäät että masennnut jos olet liian väsynyt niin ehkä silloin parasta isommalle olla muutama tunti /pv hoidossa.

 

meidän esikoinen käy arkisin pari tuntia puistossa eikä ole muussa hoidossa vaan kotona lopun aikaa ja se käy meille tällä hetkellä ihan hyvin ja neiti nyt vajaa 4v

 

Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen viedä esikoista hoitoon äitiysloman tai hoitovapaan aikana!!! Heitä on kyllä paljon jotka näin tekevät, minusta se on todella kummallista. On kyllä varmasti hienoa kun saa/voi olla vauvan kanssa kaksin kotona, mutta miksi sulkea esikoinen ulkopuolelle???? Toivoisin päivähoitolakiin muutosta.

 

\

Tänä aamuna tunsin taas huonoa omatuntoa, kun pakotin itkuisen esikoisen (2,5 v) hoitoon. Itkut kyllä loppuivat jo kotona, mutta herätessä ensimmäinen lause oli "tänään ei ole hoitopäivä".
Itse olen nyt äityislomalla ja LAhan on vielä jonkin aikaa.

Meidän vain nyt pitäisi päättää miten jatkamme syksyllä. Haluaisin itselleni ja vauvalle omia rauhallisia päiviä, jolloin esikoinen olisi hoidossa muutaman päivän viikosta.
Mutta saankohan enää syksyllä esikoista hoitoon, kun hän tietää äitin jäävän kotiin vauvan kanssa? Vielä kun vietämme kesä-heinäkuun kotosalla.

Kuulisin mielläni kommentteja onko tämmöinen järjestely toiminut?

Pisti silmään tuo lausahdus "itselleni ja vauvalle omia rauhallisia päiviä"..Jokainen tietenkin taaplaa tyylillään mut ne rauhalliset päivät on taaksejäänyttä elämää kun lapsia on enemmän kuin yksi Ja minäkään en laittaisi toista hoitoon kun oisin ite äippälomalla, kaverisuhteita lapsi saa muualtakin, äidin täytyy olla siinä hieman kaverina ja viedä isompaa puistoihin kerhoihin yms

 

Meillä poika alotti päiväkodissa kun vauva oli parikuukautinen. Odotusaikana käytiin tutustumassa paikkaan eikä sitä mitenkään "liitetty" vauvan syntymään. Poika käy hoidossa kolmesti viikossa neljän tunnin ajan ja on tykännyt tosi paljon. Kavereita ei pihapiirissä ole joten ikäkaverit on ollu mieleisiä.
Poika täyttää kesällä neljä.

 

Kyllä minä olen sitä mieltä niin ku monet muutkin, että kyllä yli 3v kaipaa jo samanikästä seuraa ja leikkikavereita muistakin ku äidistä ja pikkusisaruksesta! Eli on ihan lapsen kannaltakin hyvä olla hoidossa pari päivää viikossa tai puolipäiväisenä niin ku ap:kin tarkoitti eikä sitä, että esikoinen tuntee olonsa syrjityksi ku äiti vie hänet hoitoon!! Eri asia on jos esikoinen viettää 8-16 päiväkodissa täyspäiväisenä!

 

Meillä syntyi vauva taloon vuosi sitten esikoisen ollessa 3v. Aluksi oltiin kotona 2kk ja sitten tyttö jatkoi päiväkodissa puolipäiväläisenä, ma-pe 8-12. Aluksi oli vähän vastahakoinen, ei itkenyt, mut oli vähän myrtsi. Se loppu kuitenki parissa viikossa ja nyt meillä on iloinen tyttö joka lähtee mielellään päiväkotiin joka aamu leikkimään kavereiden kanssa.

Tää on musta kysymys joka täytyy ratkaista perheen tilanteen mukaan. Meidän tyttö on eläväinen ja olis tylsistynyt kuoliaaksi mun ja vauvan kans kotona. Ap:n tapauksessa kuulostaa siltä et vois olla hyvä miettiä miten jatketaan jos lapsi itkee nytkin päiväkotiin menemistä. Meillä alkutilanteeseen auttoi juuri tämä puolipäiväläisenä oleminen, eli nyt pk:ssa olo on säännöllinen, lyhyehkö aika, pari kolme kertaa viikossa teki lapsen olon turvattomaksi kun ei ollut selkeään rytmiä.

 

Meillä esikoinen oli ikäänkuin omasta halustaan päiväkodissa puolisen vuotta muutamana päivänä viikossa (ei koko päivää), kun keskimmäinen syntyi. Jäi kuitenkin 3-vuotiaana kotiin ja nyt meillä on koko trio ollut kotona 2 vuotta eli keskimmäinen ja kuopus eivät ole olleet päivähoidossa.

En minäkään koskaan voisi viedä "itkevää" lasta hoitoon, jos olisin itse kotona vauvan kanssa!

 

Itse henk.kohtaisesti en voi ymmärtää tuota tapaa, et vanhempi lapsi viedään hoitoon, vaikka vanhemmista toinen olisi syystä tai toisesta kotona. Ja turhaa on vedota siihen , et isompi tarvitsee kavereita ikäisistään. Tätä varten on olemassa esim. seurakuntien päiväkerhotoiminta ja sieltä taatusti saa ikäistään seuraa. Ajatelkaa nyt miltä isommasta tuntuu, kun äiti jää kuitenkin kotiin pienemmän kanssa..ja sit vielä ihmetellään, kun konflikteja syntyy.

Ja tuolla aikaisemmin joku tokaisi hyvin, et kun lapsia on useampi, niin rauhalliset hetket on muisto vain(tai ainakin jotain tonne päin). Se on kyllä totta.

Ei niitä lapsia kannata tehdä, jos ei niitä jaksa hoitaa, ja aina täytyisi vaan päästä helpolla!!!

Tämä nyt oli vain oma mielipiteeni, taatusti on niitäkin, jotka ajattelevat toisin, mutta aihe on sellainen, et se saa minut kiukkuiseksi :kieh:

 

Ja myös siksi olen tätä esikoinenhoitoonvauvankaakotona systeemiä vastaan koska silloinhan sellainen lapsi joka tarvitsee todellisista syistä hoitopaikkaa niin hän ei välttämättä saa.Minä esim en voi mennä keikkatöihin koska en saa lapsille kuin aikaisintaan syksyllä hoitopaikan, näin mulle kerrottiin. Raivostuttavaa kun tietää et lähellä asuu perheitä joista kumpikin vanhempi on kotona ja kolme lasta hoidossa ja vauva kotona :kieh: :kieh:

 

\

Itse henk.kohtaisesti en voi ymmärtää tuota tapaa, et vanhempi lapsi viedään hoitoon, vaikka vanhemmista toinen olisi syystä tai toisesta kotona. Ja turhaa on vedota siihen , et isompi tarvitsee kavereita ikäisistään. Tätä varten on olemassa esim. seurakuntien päiväkerhotoiminta ja sieltä taatusti saa ikäistään seuraa. Ajatelkaa nyt miltä isommasta tuntuu, kun äiti jää kuitenkin kotiin pienemmän kanssa..ja sit vielä ihmetellään, kun konflikteja syntyy.

Ja tuolla aikaisemmin joku tokaisi hyvin, et kun lapsia on useampi, niin rauhalliset hetket on muisto vain(tai ainakin jotain tonne päin). Se on kyllä totta.

Ei niitä lapsia kannata tehdä, jos ei niitä jaksa hoitaa, ja aina täytyisi vaan päästä helpolla!!!

Tämä nyt oli vain oma mielipiteeni, taatusti on niitäkin, jotka ajattelevat toisin, mutta aihe on sellainen, et se saa minut kiukkuiseksi :kieh:

samaa mieltä olen tosi tyhmää viedä esikko hoitoon

 

Meillä ainakin vanhemmat lapset jäävät heti kotiin, kun vauva syntyy. Nytkin jo tuntuu niin pahalta kun lapset joutuvat olemaan hoidossa, vaikka minä olen kotona(vuodelevossa). Lapset ovat tämän onneksi ymmärtäneet hyvin. Lapset ovat nyt 3 ja 5. Silloin kun kuopus syntyi, niin olisi tuntunut julmalta viedä esikoinen hoitoon, koska pikkusisko oli hänelle kaikki kaikessa ja ovat todella läheiset. Ja mielestäni esikoinen tarvitsi silloin enemmän huomiota esim. jos kummallakin oli nälkä, sai esikoinen aina ensin ruuan. Ja uskon, että tämän tähden esikoinen luopui vapaaehtoisesti iltanukuttamisestaan yms. Koska tiesi, että ei se maailma kokonaan vauvan ympärillä pyöri vaan hän on yhtä tärkeä. Asumme maalla ja syksyllä kun vauva toivottavasti tulee taloon, niin vanhemmat lapset käyvät seurakunnan kerhoissa ja harrastuksissaan, joten tapaavat useasti viikossa ikätovereitaan ja pääsehän sitä aina myös kavereille leikkimään.Joten mielestäni olisi erittäin huono selitys itseltäni viedä lapset hoitoon, jotta saavat seuraan,

 

Hei ihmiset! Ei aina tuomita toisen ajattelutapaa, jooko? Elämässä ei asiat aina mene niinkuin olisi ajatellut. Kaikilla ei ole esim. mummoa tai muita sukulaisia joilta voisi saada apua eim. lastenhoitoon tai esim. siihen että saisi nukkua joskus pienten lasten aih.univelkaa pois.
Jos sinusta tuntuu että, haluat olla uuden vauvasi kanssa ainakin aluksi kahdestaan ja esikoinen menee esim. puolipäiväiseksi päiväkotiin, niin se on sun tilanteessasi aivan oikea ratkaisu.

Se, että joku lapsi otetaan päiväkotiin puolipäiväiseksi on usein hyvin harkittu ratkaisu usealle osapuolelle. He jotka haluavat, jaksavat ym. voivat hoitaa myös esikkonsa kotona ja hyvä niin.Ehkä heillä on myös paremmat taustajoukot apuna vaativassa arkipäivässä, kaikilla ei näin hyvin tilanne ole!
Itse kasvatusalan ihmisenä näen päivittäin niitä onnellisia lapsia ja äitejä jotka ovat saaneet hyvän avun ja tuen esim. päiväkodin puolipäivähoidosta. Isompi lapsi tykkää leikkiä muiden isompien kanssa ja saa samalla kehitystasolleeen sopivaa virikettä.Äidit puolestaan ovat paremmin jaksavia sitten siellä kotona kun esikkokin on saanut leikkiä ym.
Ihmettelen myös kommenttia että, esikko jää ulkopuoliseksi?Mistä jää ulkopuoliseksi? Eiköhän se perheelämä ole sen verran tiivistä kellon ympäri että esikkokin osansa saa!!

 

\

Hei ihmiset! Ei aina tuomita toisen ajattelutapaa, jooko? Elämässä ei asiat aina mene niinkuin olisi ajatellut. Kaikilla ei ole esim. mummoa tai muita sukulaisia joilta voisi saada apua eim. lastenhoitoon tai esim. siihen että saisi nukkua joskus pienten lasten aih.univelkaa pois.
Jos sinusta tuntuu että, haluat olla uuden vauvasi kanssa ainakin aluksi kahdestaan ja esikoinen menee esim. puolipäiväiseksi päiväkotiin, niin se on sun tilanteessasi aivan oikea ratkaisu.

Se, että joku lapsi otetaan päiväkotiin puolipäiväiseksi on usein hyvin harkittu ratkaisu usealle osapuolelle. He jotka haluavat, jaksavat ym. voivat hoitaa myös esikkonsa kotona ja hyvä niin.Ehkä heillä on myös paremmat taustajoukot apuna vaativassa arkipäivässä, kaikilla ei näin hyvin tilanne ole!
Itse kasvatusalan ihmisenä näen päivittäin niitä onnellisia lapsia ja äitejä jotka ovat saaneet hyvän avun ja tuen esim. päiväkodin puolipäivähoidosta. Isompi lapsi tykkää leikkiä muiden isompien kanssa ja saa samalla kehitystasolleeen sopivaa virikettä.Äidit puolestaan ovat paremmin jaksavia sitten siellä kotona kun esikkokin on saanut leikkiä ym.
Ihmettelen myös kommenttia että, esikko jää ulkopuoliseksi?Mistä jää ulkopuoliseksi? Eiköhän se perheelämä ole sen verran tiivistä kellon ympäri että esikkokin osansa saa!!

Kiitos kaunis tellu tästä kirjoituksesta! Osasit sanoa sen paremmin kuin minä koskaan! Meillä on juuri tämä tilanne et vauvan kans oon kotona ja esikko käy puolipäiväläisenä ja elämä on mukavasti tasapainossa: tyttö saa leikkiä kavereiden kans päivittäin mut silti saa olla myös normaalia enemmän kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Mua aina ihmetyttää tuo intomielinen tuomitseminen tällaisissa ratkaisuissa, aika herkästi haukutaan huonoksi äidiksi jos esikoinen käy päiväkodissa. Mua harmittaa sellanen henkeäsalpaava idealismi kotiäitiyden ympärillä: kotona oleva täysin lapsilleen omistautunut äiti on ainoa oikea hyvä äiti ja jos äidillä on mielenkiintoa johonkin kodin ulkopuoliseen elämään niin metsään menee. Sanon suoraan, et mua ainakin tökkii nää kotimaisemat välillä ja lujaa, kyllästyttää lasten hoito ja haluaisin tehdä kaikkea muuta! Silti se ei vähennä rakkautta lapsiani kohtaa, he ovat minulle tärkeintä maailmassa vaikka en koko aikaa jaksaisi heidän kanssaan ollakaan.

 

niin kyllähän se on jokaisen perheen oma ratkaisu, mutta myös minä asettaisin etusijalle ne hoidon tarvitsijat (oli sitten kyse koko- tai osapäivähoidosta) jotka sitä todella tarvitsevat vanhempien työssäkäynnin/opiskelun takia. Eri asia jos noita hoitopaikkoja todella riittää kaikille halukkaille, mutta mitä itse ajattelisitte te joilla esikoinen on hoidossa ja itse olette vauvan kanssa kotona, jos itse olisittekin esim. työelämässä ja tarvitsisitte hoitopaikkaa lapsille ja sitä ei voitaisi järjestää juuri siitä haluamastanne paikasta kun hoidossa on sellaisia lapsia joilla toinen vanhemmista on kotona. Eiköhän niitä virikkeitä/kavereita löytyisi esim. kerhoista ym. paikoista.

 

\

niin kyllähän se on jokaisen perheen oma ratkaisu, mutta myös minä asettaisin etusijalle ne hoidon tarvitsijat (oli sitten kyse koko- tai osapäivähoidosta) jotka sitä todella tarvitsevat vanhempien työssäkäynnin/opiskelun takia. Eri asia jos noita hoitopaikkoja todella riittää kaikille halukkaille, mutta mitä itse ajattelisitte te joilla esikoinen on hoidossa ja itse olette vauvan kanssa kotona, jos itse olisittekin esim. työelämässä ja tarvitsisitte hoitopaikkaa lapsille ja sitä ei voitaisi järjestää juuri siitä haluamastanne paikasta kun hoidossa on sellaisia lapsia joilla toinen vanhemmista on kotona. Eiköhän niitä virikkeitä/kavereita löytyisi esim. kerhoista ym. paikoista.

Olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta jos lakia muutettaisiin, niin menettäisivätkö kaikki lapset subjektiivisen oikeuden hoitopaikkaan?? Töissä käyvät vanhemmat saisivat automaattisesti hoitopaikan ja jos toinen vanhemmista on kotona, niin joutuisi jollekin varasijalle päiväkotiin tai ehkä jos joku töissäkäyvä tarvitsee lapselleen hoitopaikan, niin jonkun toisen lapsen hoitosuhde taas irtisanotaan sen perusteella, että kotoa löytyy hoitaja. Mietinpä vain. Olisiko ratkaisu, että avoimia päiväkoteja olisi enemmän, sillä ainakin pääkaupunkiseudulla ne tuntuvat olevan aikamoinen henkireikä vanhemmille. Myös eripituiset seurakunnan tarjoamat kerhomahdollisuudet tuovat lapsille kaivattua sosiaalista seuraa omalta ikätasolta. Pohdintaa vain :$ :$ :$

 

\

\

niin kyllähän se on jokaisen perheen oma ratkaisu, mutta myös minä asettaisin etusijalle ne hoidon tarvitsijat (oli sitten kyse koko- tai osapäivähoidosta) jotka sitä todella tarvitsevat vanhempien työssäkäynnin/opiskelun takia. Eri asia jos noita hoitopaikkoja todella riittää kaikille halukkaille, mutta mitä itse ajattelisitte te joilla esikoinen on hoidossa ja itse olette vauvan kanssa kotona, jos itse olisittekin esim. työelämässä ja tarvitsisitte hoitopaikkaa lapsille ja sitä ei voitaisi järjestää juuri siitä haluamastanne paikasta kun hoidossa on sellaisia lapsia joilla toinen vanhemmista on kotona. Eiköhän niitä virikkeitä/kavereita löytyisi esim. kerhoista ym. paikoista.

Olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta jos lakia muutettaisiin, niin menettäisivätkö kaikki lapset subjektiivisen oikeuden hoitopaikkaan?? Töissä käyvät vanhemmat saisivat automaattisesti hoitopaikan ja jos toinen vanhemmista on kotona, niin joutuisi jollekin varasijalle päiväkotiin tai ehkä jos joku töissäkäyvä tarvitsee lapselleen hoitopaikan, niin jonkun toisen lapsen hoitosuhde taas irtisanotaan sen perusteella, että kotoa löytyy hoitaja. Mietinpä vain. Olisiko ratkaisu, että avoimia päiväkoteja olisi enemmän, sillä ainakin pääkaupunkiseudulla ne tuntuvat olevan aikamoinen henkireikä vanhemmille. Myös eripituiset seurakunnan tarjoamat kerhomahdollisuudet tuovat lapsille kaivattua sosiaalista seuraa omalta ikätasolta. Pohdintaa vain :$ :$ :$

Tämä pohdiskelu ei kuulostanut kivalta lasten kannalta. Ei hoitopaikkoja voi irtisanoa ja lapsia pitää heittopusseina. Jos paikan saa, on siellä saatava olla niin kauan kuin tarvetta on.

 

Hupsista sohaisimpa taas melkoisen keskustelun

Kuitenkin olen mielenkiinnolla lukenut teidän kaikkien kommentteja.
Uskokaa tai älkää, mutta ne ovat auttaneet mun päätöstä miten meillä jatketaan syksyllä.

:x

 

\

Hupsista sohaisimpa taas melkoisen keskustelun

Kuitenkin olen mielenkiinnolla lukenut teidän kaikkien kommentteja.
Uskokaa tai älkää, mutta ne ovat auttaneet mun päätöstä miten meillä jatketaan syksyllä.

:x

Kertoisitko meillekin?

 

Olen sitä mieltä että lapsia ei kannata edes hankkia jos ei jaksa olla niiden kanssa kotona. Tulee vielä se aika kun menee töihin ja joutuu viemään lapset hoitoon. Kun on äitiyslomalla pitäisi ehdottomasti hoitaa kaikki lapset kotona. Seuraa saa kerhoista yms joita srk ja kaupungit järjestävät.

 

\

niin kyllähän se on jokaisen perheen oma ratkaisu, mutta myös minä asettaisin etusijalle ne hoidon tarvitsijat (oli sitten kyse koko- tai osapäivähoidosta) jotka sitä todella tarvitsevat vanhempien työssäkäynnin/opiskelun takia.

Tähän on ihan pakko kommentoida: Kyllä ne päivähoitopaikat menee ensisijaisesti lapsille, joiden vanhemmat käyvät töissä/opisekelevat. Toiseksi niille, jotka jostain erityisestä syystä tarvitsevat päiväkotipaikan. Erityinen syy voi olla esim. kielenkehitykselliset ongelmat tai peräti vanhemman totaalinen väsymys, masennus jne. - syitä jotka eivät näy ulospäin. Ja joista ei huudella leimaantumisen pelossa....

Kesken vuotta on vaikea saada paikkaa, koska ryhmät täyttyvät heti syksyllä ja ylettömiä määriä ei voi ylipaikoillekaan ottaa!

 

\

Olen sitä mieltä että lapsia ei kannata edes hankkia jos ei jaksa olla niiden kanssa kotona. Tulee vielä se aika kun menee töihin ja joutuu viemään lapset hoitoon. Kun on äitiyslomalla pitäisi ehdottomasti hoitaa kaikki lapset kotona. Seuraa saa kerhoista yms joita srk ja kaupungit järjestävät.

Entäs jos kotihoidossa olevalle 4v:lle on huono ratkaisu käydä äidin kanssa 1krt/vko perhekahvilassa ja 1krt/vko avoimessa päiväkerhossa + 1krt/vko srk:n kerhossa omassa ryhmässään? Viikko on rikkonainen, eikä oikein missään ehdi saada kunnon kaverisuhteita? Kotona/kotipihassa kaverina on vajaa 1,5-vuotias sisarus ja naapurin 2-vuotias, yleisillä leikkipaikoilla ei yleensä muita äitejä tai edes perhepäivähoitajia lapsineen näy kuin satunnaisesti.

Mieluumin vien lapsen puolipäiväisesti päiväkotiin, jos paikan saan, kuin katson pitkästynyttä ja kyllästynyttä lasta kotona. Kun lapsi on hoidossa vain 8/9 - 12 viitenä päivänä viikossa, jää päivään ja viikkoon huikeesti tunteja kotona olemiseenkin!

 

En voi muuta kuin päivitellä,ei tulisi mieleenkään viedä omaa vanhempaa lasta hoitoon jos olisin äitiyslomalla. Olen kyllä sitä mieltä,että tuollainen yli 3v tarvitsee jo muiden lasten seuraa,mutta sitä lapsi saa erilaisista kerhoista. Kamala ajatus että olisin nuoremman kanssa kotona ja esikoinen lähtisi "töihin". Käääk.

 

Meillä tyttö 4v jää elokuussa kotiin, kun aloitan kesäloman ja siitä äitiysloman. Olen kuitenkin ilmoittanut tytön syksyllä alkavaan seurakunnan kerhoon, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. Saa neiti leikkiä ja askarrella kavereidensa kanssa. Käymme nykyäänkin avoimessa perhekerhossa silloin kun mun työvuorot sen sallivat. Tyttö on tällähetkellä vuoropäiväkodissa, johon on kokoajan jonoa, joten ei ole edes mahdollista pitää tyttöä samassa hoitopaikassa äitiysloman aikana. Mutta varmasti saamme mun työhön paluun koettaessa lapset samaan päiväkotiin, koska täällä tämä on ainoa ympärivuorokautista hoitoa tarjoava hoitopaikka.
Mielestäni jokainen äiti tietää itse omien voimiensa ja jaksamisensa rajat, joten en sano ap:lle minkäänlaista mielipidettä asiasta, kerron vain oman ratkaisuni asiaan.