Erotarinoita? Onnellisia loppuja..

Kertokaa oma erotarinanne, joka päättyi onnellisesti?

Palasitteko yhteen, mitä se vaati? Oliko kuvioissa lapsia? Uusia kumppaneita?

 

Erosimme. Ja olen onnellinen.

 

Ero oli elämäni paras päätös. Tulin onnelliseksi.

 

Käykö onnelinen erotarina, jossa on palattu yhteen ja erottu uudelleen.
Koska se ero, oli sittenkin se onni.

 

Kaikki käy Onko uusi kumppani löytynyt kivuttomasti? Onko vanha suhde jäänyt kaivelemaan?

 

Erosin ensirakkaudestani 5 vuoden seurustelun jälkeen. Se oli kipeä ero. Rakastin häntä yhä, mutta halusin samalla kokea muutakin elämää.

Toinen merkittävä ero oli ero henkistä ja melkein myös fyysistä välivaltaa käyttävästä narsistimiehestä. Se juttu päättyi onnellisesti ilman vammoja, eikä miehestä jäänyt pysyvää riippakiviä minulle, koska meillä ei ollut lapsia, eikä mies kovin kauaa viitsinyt häiriköidä minua ja perhettäni, sillä aloin seurustelemaan seuraavaksi poliisin kanssa.

Ensirakkauteni kanssa palattiin yhteen monen vuoden jälkeen, kun kumpikin oli hankkinut riittävästi kokemuksia, eikä menojalka vipattanut enää liikaa. Opimme eromme aikana arvostamaan toista ja totesimme kumpikin, ettei kukaan muu vedä vertoja ikinä ensirakkaudelle. Nykyään olemme onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsia.

 

Erosin ensimmäisesta avioliitostani ja elin tosi tiukoilla kuutisen vuotta kahden pienen lapsen kanssa. Kun sitten olin maksellut ensimmäisen liiton velat ja päässyt kunnolla lasten kanssa takaisin työelämään, törmäsin ensirakkauteen ja nyt pian 15 vuotta onnellista vuotta takana. Naimisissa ja yksi iltatähti tässä iloineen ja suruineen vielä jaloissa pyörimässä.
Aika hurjalta tuntuu nyt ajatella sitä mistä olen selvinnyt, mutta osaanpahan sitten arvostaa tätä tavallista kunnollista miestäni sekä perheen isänä että aviomiehenä.
Helpolla ei kannata erota, mutta ei myöskään ikuisesti roikkua toivottomassa suhteessa. Luulen että olen tehnyt ison palveluksen ensimmäisen liiton lapsilleni eroamalla heidän isästään.

 

Uppista

 

Erosin lasteni isästä 9 vuotta sitten, ja se sattui.

Nyt olemme molemmat uusissa parisuhteissa ja ennen kaikkea hengissä. Minusta olis hyvää vauhtia tullut juoppo ja miehestä aina vain hullumpi hakkaaja, jos ero ei olis tapahtunut. Me oltiin väärät toisillemme siinä vaiheessa.

 

Onko kukaan eronnut ns. elämänsä rakkaudesta? Ja erohetkellä tuntunut ettei koskaan löydä vastaavanlaista ihmistä?

Kuinka kävi?

 

[QUOTE="mä vaan";28056494]Onko kukaan eronnut ns. elämänsä rakkaudesta? Ja erohetkellä tuntunut ettei koskaan löydä vastaavanlaista ihmistä?

Kuinka kävi?[/QUOTE]

Kuule kyllä se mun lasten isä oli mun elämän rakkaus. Ja kun 21 vuoden avioliiton, yhteensä 26 vuoden yhdessäolon jälkeen eroon päädyttiin ongelminemme, en kuvitellutkaan että löytäisin mitään sellaista mitä meillä oli parhaimmillaan ollut. Enkä voinut kuvitellakaan että enää selviytyisimme yhdessä eteenpäin...

En löytänyt koskaan samanlaista. Mutta löysin jotain ihan muuta, ja olen mielettömän onnellinen. Sekä nykyisyydestä että siitä mitä se vanha suhde parhaimmillaan oli.

 

pitää vissiin olla onnellinen niistä hyvistä ajoista

 

[QUOTE="mä vaan";28056529] pitää vissiin olla onnellinen niistä hyvistä ajoista[/QUOTE]

Joo, ja elämällä voi olla useampikin rakkaus jonkun varalle. Joku on väittänyt että naisella on oltava kolme rakkautta: ensimmäinen nuoruuden rakkaus, toinen se jonka kanssa tehdään lapset ja rakennetaan arki, ja kolmas kypsän iän vahva kumppani.

En tiedä, mun nuoruuden rakkaus oli siis sama kenen kanssa tein lapset. Arki alkoi olla kauheeta, mutta onneksi sitten erottiin. Ja tämän nykyisen kanssa nyt ollaan sitten kasvatettu lapsia aikuisiksi (eksätkin kyll kuvioissa pyörii, siis lasten). Uskon että tää nyt on kuitenkin myös se kypsän iän ihana kumppani...

Et mulla näyttäs olevan kaksi.

 

Mä jään odottaan sitä kolmatta

 

Onnea loppuun elämääsi. Tähän astinen teki sinusta sen mikä nyt olet. Toivota eksille hvyät jatkot ja elämät mielessäsi, rakasta itseäsi... niin seuraava oikea löytää sinut.

Minutkin löydettiin... kun en itse ollenkaan edes odottanut.