Erotako?

Jos suhteessa halut eivät kohtaa. Ei ole läheisyyttä ja intohimoa. Yhteiset lapset ja talo. Jatkaako tässä perhe-elämää, vai voinko kenties löytää onnellisen parisuhteen vielä jonkun kanssa? Olen jo 35-v. Haluaisin lisää lapsiakin.

 

Mitä jos onkin vain jokin vaihe suhteessa tuo? Jos muuten on kaikki ok, en luovuttaisi vielä.

 

Ei se vaihtamalla parane yleensä. Ja tuon ikäisenä lisää lapsia ei yleensä kannata tehdä jos vaikka uuden miehen löytääkin. Sellaisesta tulee vain hankaluuksia.

 

Ei ole vaihe. Tätä kestänyt jo 5 vuotta. Eroa miettinyt jo kauan...

 

Ei ole vaihe. Tätä kestänyt jo 5 vuotta. Eroa miettinyt jo kauan...

Voi..
Ootko keskustellut tuosta miehesi kanssa? Varmasti olet kyllä asiaa tarkkaan miettinyt, kun noin kauan on tuota kestänyt. Mä en osaa tuohon eroasiaan kommentoida sen enempää, mutta nimimerkin mieti tarkasti vastaukseen sen verran, että tuo 35 ei todellakaan ole vielä mikään riski-ikä.

Voimia sinulle! :heart:

 

Keskusteltu on. Hän vain on kuulemma sellainen, eikä muutu. Olen valinnut väärin. Muitakin ongelmia on. Mutta isänä ihana. Muita tunteita ei oikein löydy.

 

Meillä vastaava tilanne. Minä tosin olen vasta 31. Ongelmiakin kyllä ja mies pettänyt. Eiköhän tämä eroon päädy lähikuukausina, kun koko ajan menee huonommin.

 

meillä kans vuosia ollut tollasta. seksiä on ku on ja se on ihanaa. mutta me ollaan enempi vaan kavereita. minulla on suhde menossa..ollut jo kesästä asti. emme kysele puolisoni kanssa toistemme menoja. molemmilla omaa aikaa ja omat menot. lasten takia asumme samaa taloa sekä velkojen. toistaiseksi näin.

 

Aika normaaliltahan tuo kuulostaa. Teillä on asiat hyvin, vaikka ei mitään ihkun romanttista olekaan.

Ei se uusperheiden elämäkään herkkua ole: minun, sinun ja meidän lapset sit nelikymppisenä sinulla ja uudella miehelläsi (ja nykyisellä miehelläsi tahollaan samanlainen kuvio!!) - sitäkö haluat enemmän?

Kannattaako rikkoa perhettä tuommosen tunteen takia?

 

Tunteen takia? En siis ole mielestäsi miettinyt asiaa? En ansaitse läheisyyttä ja rakkautta..

 

jatkan vielä. oletko puhunut miehesi kanssa omista tuntemuksistasi? onko hän samaa mieltä liitostanne?

me puhuttiin ja tultiin tulokseen, ettei tämä voi jatkua näin. me yritimme kovasti. yhteistä aikaa, yhteisiä viikonloppuja kahdestaan yms. mutta se ei vain onnistunut. siksi minulla on nyt tämä suhde menossa. tältä mieheltä saan hellyyttä ja sitä mitä en puolisoltani saa.

ei kannata lähteä salasuhteeseen jos ei ensin ole puolison kanssa yrittänyt todella.

 

Olen kertonut monesti (melk.joka päivä) haluni ja tarpeeni. Minusta on puolison velvollisuus tyydyttää ne. Minulle on suuri kynnys alkaa salasuhteeseen, vaikka mieli kyllä tekisi! Miehen mielestä ok, paitsi riidat. Nekin johtuvat siitä että ketuttaa, kun hän pihtailee.

 

minullakin mies joka ei turhia hempeile,ei ota kainaloon,ei silittele,ei halaa vaikka ois paha mieli.vaikka itkeä vollottasin. vaikeaa kun itse haluisin hellyyttä ja tunteista puhumista. meillä tosin tästä on ruvettu puhumaan vasta pari kuukautta sitten..otin kissan pöydälle..

 

Tää voi siis olla yleistä suhteessa. Jos eroan ja sukulaiset kyselee, että miksi, niin siihenpä on kiva vastata, että kun ei pannut tarpeeksi usein!

 

Joo kyllähän tuo yleistä on pitkissä suhteissa. Jos te eroatte ja sukulaiset kyselee, sanot vaan että yksityisasia. Itse olen miettinyt, että mitä sitä sukulaisille ja tutuille sanoisi sitten..varmaan, että meillä vain loppui kipinä väliltä, että kaveripohjaista avioliittoa ei jaksa kukaan...

 

Se joka onnea etsii sen kadottaa. Eli kun on tarpeeksi kauan yhdessä niin tullaan kavereiksi. Kyllä se kiihkeä rakkaus sieltä useimmilta häviää kun on lapset, talot, työt, autot ja lainat. Olen tullut siihen tulokseen että ne jotka eroavat sen takia ettei ole rakkautta, eivät ole realisteja. Fakta on se että joka suhteessa se rakkaus häviää vuosien varrella ja jäljellä jää "vain" ystävyys, joka osalle ihmisistä sopii, nämä parit ovat yleensä elämänsä loppuun asti yhdessä.

 

Ei me olla valitettavasti enää oikein edes kaveri väleissä.

 

Se joka onnea etsii sen kadottaa. Eli kun on tarpeeksi kauan yhdessä niin tullaan kavereiksi. Kyllä se kiihkeä rakkaus sieltä useimmilta häviää kun on lapset, talot, työt, autot ja lainat. Olen tullut siihen tulokseen että ne jotka eroavat sen takia ettei ole rakkautta, eivät ole realisteja. Fakta on se että joka suhteessa se rakkaus häviää vuosien varrella ja jäljellä jää "vain" ystävyys, joka osalle ihmisistä sopii, nämä parit ovat yleensä elämänsä loppuun asti yhdessä.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Tosin siitä olen eri mieltä, että rakkaus katoaisi. Mun mielestä se ei välttämättä katoa mihinkään, vaan muuttaa muotoaan. Ennemminkin intohimo katoaa.

Ap, onko miehesi kertonut syytä haluttomuuteensa?

 

Ei ole vaihe. Tätä kestänyt jo 5 vuotta. Eroa miettinyt jo kauan...

Olet miettinyt neljä vuotta ja 11 kuukautta liian pitkään. Eroa.

 

Ei ole koskaan ollut niin suurta kiinnostusta seksiin. Lisäksi uskon, että huonot elämäntavat ovat huonontaneet mieskuntoa. Kaksi kertaa tehnyt aloitteen ja ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Eiköhän tuo jo puhu puolestaan. Tiedän, että olen haluttava muiden miesten silmissä ja onneksi itsetuntoni ei tuosta niin paljon ole huonontunut. Siksi kai pystyn tässä ollakin yhä.

 

Ap, jos olet onneton ja ollut onneton pitkään, tiedät itsekin mitä tehdä.
Mulla oli samantyylisiä ajatuksia pari vuotta takaperin, mutta siinä mielessä oli eri tilanne, että mulla oli koko ajan usko parempaan.

 

Minä vaihdoin mistä. Ja hyvä on että vaihdoin Sain onnellisen parisuhteen, kun valitsin tällä kertaa oikein.

 

Ajattele lapsia. Etkä sinäkään enää 35-vuotiaana yksinhuoltajana olisi kovaa kamaa sinkkumarkkinoilla, vaikka olisit miten haluttava.

Aluksi mietin, että oletko tosissasi, mutta ketjun myötä selvisi että taidat olla. Erollesi ei olisi mitään hyvää syytä. Aikuiset ihmiset pystyvät saamaan parisuhteen toimimaan, jos molemmilla tahto siihen on. Oletko edes puhunut miehellesi ajatuksistasi? Vai haudotko eron mahdollisuutta itseksesi ja sitten pudotat pommin miehelle ja lapsille?

 

Olen puhunut ja välillä hänkin on sitä mieltä, että erotaan sitten. Et nyt ymmärtänyt, ettei sitä tahtoa oikein tahhdo enää olla.

 

Olen kertonut monesti (melk.joka päivä) haluni ja tarpeeni. Minusta on puolison velvollisuus tyydyttää ne. Minulle on suuri kynnys alkaa salasuhteeseen, vaikka mieli kyllä tekisi! Miehen mielestä ok, paitsi riidat. Nekin johtuvat siitä että ketuttaa, kun hän pihtailee.

Kerrot miehellesi melkein joka päivä haluistasi ja tarpeistasi. Mikset kokeile jotain muuta tapaa ja meneltelmää seksin saamiseksi, kun olet havainnut, ettei käyttämäsi tapa toimi. Jos mieheni toimisi noin, niin minulta ainakin katoaisi seksihalut. Onneksi mieheni hallitsee asiat paremmin ja tekee minulle hyvää syötävää, hieroo minua tms. Se tepsii paremmin.