Erotako vaiko eikö? Väsynyt ainaiseen riitelyyn..

[Kyy]

Meillä siis nyt sellainen tilanne, että vaikka kuinka paljon rakastetaan toisiamme miehen kanssa, ei osata elää sopuisasti yhdessä. Riitoja syntyy pienistä asioista lähes päivittäin. Ja kaikkien riitojen taustalla on siis pohjimmaisena syynä kaksi hyvin erilaista ihmistä.

"Täydellinen vaimo, on jokainen nainen, jolla on täydellinen aviomies"
Nyt tosiaan ymmärrän tämän aforismin syvimmän merkityksen.

Itse olen yrittänyt olla pitkään hyvä vaimo, mutta kun mies ei yritä olla hyvä puoliso, niin minkäs teet. Ei yksi ihminen voi suhdetta kannatella. Eilen juteltiin tästä paljon, ja mies totesi minun tosiaan yrittäneen parhaani. Kysyin sitten, että miksi ei itse ole yrittänyt sitten, niin vastaus oli ettei tiedä, ei ole nähnyt kaiketi tarpeelliseksi.

Nyt mies sitten olisi valmis (ainakin sanoo olevansa) yrittämään tosissaan. Minulla ei tahdo usko riittää, sillä niin monesti ollaan ennenkin puhuttu ja on luvannut parantaa tapansa, mutta parin viikon päästä saan huomata kaiken olevan taas ennallaan.

Rakastamme toisiamme, kumpikaan ei haluaisi erota, mutta mitä muuta tässä voisi enää tehdä? En halua lasteni kasvavan kodissa, jossa riidellään aina. Miksi tämä yhteiselo on niin kovin vaikeaa? Eihän sen pitäisi olla, eihän? Onko kaikkien muidenkin suhteet ole näin vaikeita?

Kumpi teidän mielestänne on pahempaa lapsille, ero vai ainainen riitely? Miehen mielestä ero, itse pidän tuota riitelyä pahempana.

Ja nämä ei ole mitään äkkinäisiä, riidanjälkeisiä ajatuksia. Yhtä vaikeaa meillä on ollut koko 3 vuotta, jonka yhdessä olemme olleet.

 

[mutzi81]

Mites jos kävisitte perheneuvolassa tai parisuhdejutuissa?

 

[Honostooppari]

Meillä ei varsinaisesti riidelty, mutta muuten samanlaista. Terapia kokeiltu ja monet vakavat keskustelut käyty.

Nyt ollaan asuttu reilu 2kk erillään ja harkinta-aika menossa. Mä olen tilanteeseen tyytyväinen vaikka rakastankin miestäni, en vaan kyennyt enää elämään "kynnysmattona" jonka ajatuksilla ja teoilla ei ollut mitään merkitystä.

Kauan minäkin asiaa pohdin, yli 2 vuotta, enkä lopullista tilannetta tiedä, elän päivän kerrallaan. Mies ei halua erota, mutta ei ole kyllä pahemmin asian eteen mitään tehnytkään, ainakaan positiivista.

Aina ei vaan ymmärrys ja rakkaus riitä :/

 

[Kyy]

HONOSTOOPPARI: "Kiva" tietää, että ei ole ainoa näiden tunteiden kanssa. Meillä on hyvin samankaltaiset tilanteet, olen samaa mieltä, ettei se pelkkä rakkaus aina riitä.

MUTZI81: Ei täällä maalla ole mitään parisuhdejuttuja, ei ainakaan mitenkään helposti saatavilla. Lisäksi vaikeaa järjestää aikaa, kun molemmat on yrittäjiä ja yhteinen aika keskenään ja lasten kanssa muutenkin kortilla.

 

[tulikellukka]

Mistä te riitelette? Mietin vaan,ja jatkan tätä keskustelua....syötän täs muksua samal...
Kerro jotain esimerkkejä mistä on tullut riitoja...

 

[Eme]

Täälläkin samantapainen tilanne. Hellyyttä ei ole enää,mies on aina pahalla tuulella kun tulee töistä kotiin. Erota ei halua. Olimme äsken risteilyllä ja katsoimme rakastuneita pareja jotka halailivat ja kävelivät käsikädessä.. Yritin lähestyä miestä ja hän vain katsoi hölmistyneenä minua. Kun puhuimme asiasta hän sanoi että on jo liian vanha tuollaiseen pussailuun julkisilla paikoilla (ei edes kotona halaile). Kysyin mitä hän minulla tekee kun ei edes koske,niin hän vastasi "sä olet".

Mies on 26v ja käyttäytyy kuin vanhus. Hänen kavereiden kanssa vitseilee ja on hauska mutta mina käyttää kynnysmattona,en tiedä mistään mitään ikä minun kanssa vpoi puhua muusta kuin valittaa töistä. Lapsetkin ovat vain tiellä ja metelöivät.

Pitääkö vain kestää tätä paskaa koska täälläpäin ei ole asuntoja vapaana (lapsi koulussa jo) vai aiheuttaa lapselle traumoja ja muutta pois?

 

[LisaMarie]

MUTZI81: Ei täällä maalla ole mitään parisuhdejuttuja, ei ainakaan mitenkään helposti saatavilla. Lisäksi vaikeaa järjestää aikaa, kun molemmat on yrittäjiä ja yhteinen aika keskenään ja lasten kanssa muutenkin kortilla.

Toisaalta siihen mitä pitää tärkeänä löytyy aika. Mä en tieä, mikä on sun malla, mutta itellä on tunnin matka kaupunkiin ja olen valmis maksaman vaikka yksityiselle avusta, jos sitä tunnen tarvitsevani. Se ajomatka sinne kaupunkiin on tavallaan "yhteistä laatuaikaa" samoin kuin se terapiassa käytetty aika. Ja sairausvakuutus maksaa, jos jommallakummalla sattu oleman sellainen.

Mä olen tyyppi, joka pitää välinpitämättömyyttä pahimpana. Kestän kyllä riitelyä, mutta en etäisyyttä ja teen riidan vaikka tyhkästä -ja riitelen vaikka yksin- jos koen, että toinen on hylänny mut. Jospa miehessäsi on samaa vikaa??

 

[harmailen]

Meillä ei varsinaisesti riidelty, mutta muuten samanlaista. Terapia kokeiltu ja monet vakavat keskustelut käyty.

Nyt ollaan asuttu reilu 2kk erillään ja harkinta-aika menossa. Mä olen tilanteeseen tyytyväinen vaikka rakastankin miestäni, en vaan kyennyt enää elämään "kynnysmattona" jonka ajatuksilla ja teoilla ei ollut mitään merkitystä.

Kauan minäkin asiaa pohdin, yli 2 vuotta, enkä lopullista tilannetta tiedä, elän päivän kerrallaan. Mies ei halua erota, mutta ei ole kyllä pahemmin asian eteen mitään tehnytkään, ainakaan positiivista.

Aina ei vaan ymmärrys ja rakkaus riitä :/

Täysin sama tilanne meillä, tosin paljon riitaakin..erottu ollaan yli kk sitten.

 

[Aniida]

saako kysyä että miten se ilmenee että sä olet yrittänyt ja mies ei?

koska meillä vaikka kummatkin on yrittäneet riideltiin tossa koko viime kevät ja kesäkin. Sitten tuli yks iso riita jonka jälkeen oltiin jo eromassa oikeesti, mutta sitten siinä eromisajatuksessa kumpikin sai sanottua ne oikeasti vaivaavat asiat ja nyt eletään taas ihanan sopuisasti ja kummallakin on sellainen olo niinku iso taakka olis pudonnut harteilta.

 

[Justagirl]

Johtuuko riidat väsymyksestä? Stressistä? Yhteisen ajanpuutteesta?

Yksinkertaisesti, mun mielestä on turha enää yrittää jos mies ei ole valmis panostamaan suhteeseen. Jos mies oikeasti, ihan oikeasti, haluaa olla yhdessä ja yrittää, niin kyllä hän sitten tekee kaikkensa sen eteen! Sä olet jo yrittänyt mutta et sä yksin pysty pitämään suhdetta kasassa. :hug: Tekisin niin, että antaisin miehelle vielä yhden mahdollisuuden näyttää että on valmis panostamaan teihin ja perheeseenne, mutta tekisin selväksi että kerta on viimeinen. Enää ei tule mahdollisuuksia. Kerro selvästi mitä kaipaat, älä oleta että mies tietää.

 

[Kyy]

No viimeisin riita oli siitä, että mies ei voinut "vaihtaa vapaalle" ja nauttia meiän etelän matkasta, vaan pilas munkin loman nurisemalla koko ajan jostain. :/

Paljon on riitoja myös siitä, että mies suunnittelee työvuoronsa ja muut menonsa kysymättä ollenkaan multa, että sopiiko sellaiset aikataulut mulle. (ja vuorot/menot ei tosiaan aina oo mitenkään järkeviä)

Siitäkin tulee helposti riittaa, kuka siivoaa. Miehen mielestä kaikki pitäs tehdä yhdessä käsi kädessä, kun mun mielestä on helpompaa että "se siivoaa, kuka kerkee" kuitenkin suurinpiirtein vuorotellen/yhtä paljon.

Mies myös vaatii, että jos lähden vaikka kotipaikkakunnalleni kavereita katsomaan (esim. viihteelle), niin mun ois oltava kuitenkin seuraavana aamuna kotona viim. klo 9 (jotta hän voi kadota omiin menoihinsa tai että nökötetään yhdessä kotona ilman erikoisempaa tekemistä).

Tässä muutama esimerkki, mistä me riidellään.. Kaikkien näiden taustalla on tosiaan se, että me ollaan hyvin erilaisia ihmisiä ja ajatellaan erilailla.

 

[Kyy]

Mies on 26v ja käyttäytyy kuin vanhus. Hänen kavereiden kanssa vitseilee ja on hauska mutta mina käyttää kynnysmattona,en tiedä mistään mitään ikä minun kanssa vpoi puhua muusta kuin valittaa töistä. Lapsetkin ovat vain tiellä ja metelöivät.

Täysin sama tilanne meillä, ikäkin täsmää.

 

[Kyy]

Toisaalta siihen mitä pitää tärkeänä löytyy aika. Mä en tieä, mikä on sun malla, mutta itellä on tunnin matka kaupunkiin ja olen valmis maksaman vaikka yksityiselle avusta, jos sitä tunnen tarvitsevani. Se ajomatka sinne kaupunkiin on tavallaan "yhteistä laatuaikaa" samoin kuin se terapiassa käytetty aika. Ja sairausvakuutus maksaa, jos jommallakummalla sattu oleman sellainen.

Mä olen tyyppi, joka pitää välinpitämättömyyttä pahimpana. Kestän kyllä riitelyä, mutta en etäisyyttä ja teen riidan vaikka tyhkästä -ja riitelen vaikka yksin- jos koen, että toinen on hylänny mut. Jospa miehessäsi on samaa vikaa??

Meillä mä olen samanlainen kuin sä, välinpitämättömyys on pahinta. Mutta lasten takia en halu aina riidelläkään.

Juu, yhteistä laatuaikaa olisi se terapiakin ja matkat sinne. Mutta miehelle on tärkeämpää, että se aika vietetään lasten kanssa (vaikka riidellen) ettei ne vaan joudu oleen liikaa hoidossa/erossa meistä.

Ja raha ei tässä oo se ongelma, vakuutuksetkin löytyy molemmilta. Pitäis vaan saada toisen arvomaailma muutettua, että tilanne helpottais ja päästäis edes hakemaan sitä apua..

 

[Maria79]

Eiköhän sitä kannata aina yrittää. Kummallisesti sitä ihmiset pääsevät "läpi harmaan kiven", jos oikeasti jaksaa yrittää.

Meilläkin on vaikeutemme miehen kanssa ja riidellään lähes päivittäin, mutta uskon ja toivon, että tämä elämä tästä tasoittuu. Rakkautta kuitenkin piisaa, niin miksi sitä heittää hukkaan.

Parisuhdeterapeutti pystyy yllättävän hyvin löytämään ne teidän ongelma kohdat, joten rohkeasti vaan sinne, jos molemmat sitä tosiaan haluaa. Huom. yksinkin voit mennä, vaikka ei mies haluaisi.

 

[Kyy]

saako kysyä että miten se ilmenee että sä olet yrittänyt ja mies ei?

Mä olen sanonut, että nyt yritän tosissani, enkä suostu riitelemään. Ja tosiaan, esim. puoleen vuoteen en yhtäkään riitaa alottainut vaikka kuinka vitutti toisen käytös. Silti riitoja melkein joka päivä. :/

Ja mieskin on myöntänyt, että on huomannut mun todella yrittäneen. Ei vaan itse sit pitänyt tärkeänä yrittää myös. Ei sitä pysty toista mihinkään pakottamaankaan..

 

[LisaMarie]

No viimeisin riita oli siitä, että mies ei voinut "vaihtaa vapaalle" ja nauttia meiän etelän matkasta, vaan pilas munkin loman nurisemalla koko ajan jostain. :/

Paljon on riitoja myös siitä, että mies suunnittelee työvuoronsa ja muut menonsa kysymättä ollenkaan multa, että sopiiko sellaiset aikataulut mulle. (ja vuorot/menot ei tosiaan aina oo mitenkään järkeviä)

Siitäkin tulee helposti riittaa, kuka siivoaa. Miehen mielestä kaikki pitäs tehdä yhdessä käsi kädessä, kun mun mielestä on helpompaa että "se siivoaa, kuka kerkee" kuitenkin suurinpiirtein vuorotellen/yhtä paljon.

Mies myös vaatii, että jos lähden vaikka kotipaikkakunnalleni kavereita katsomaan (esim. viihteelle), niin mun ois oltava kuitenkin seuraavana aamuna kotona viim. klo 9 (jotta hän voi kadota omiin menoihinsa tai että nökötetään yhdessä kotona ilman erikoisempaa tekemistä).

Tässä muutama esimerkki, mistä me riidellään.. Kaikkien näiden taustalla on tosiaan se, että me ollaan hyvin erilaisia ihmisiä ja ajatellaan erilailla.

Mä uskon, että terapia vois auttaa teitä, jos vaan saisit sen miehen sinne! Edes kerran-pari! Vaikka kävisit muutaman kerran yksin ensin kertomassa taustoja ja kartoittamassa tilannetta lääkärille. Mun mielestä ainakin se on auttanu tuohon erilaisuuden sietämisen, hyväksymiseen ja siihen, että on oppinu kommunikoimaan niin että molemmat puhuu samasta asiasta.

 

[Kyy]

Johtuuko riidat väsymyksestä? Stressistä? Yhteisen ajanpuutteesta?

Yksinkertaisesti, mun mielestä on turha enää yrittää jos mies ei ole valmis panostamaan suhteeseen. Jos mies oikeasti, ihan oikeasti, haluaa olla yhdessä ja yrittää, niin kyllä hän sitten tekee kaikkensa sen eteen! Sä olet jo yrittänyt mutta et sä yksin pysty pitämään suhdetta kasassa. :hug: Tekisin niin, että antaisin miehelle vielä yhden mahdollisuuden näyttää että on valmis panostamaan teihin ja perheeseenne, mutta tekisin selväksi että kerta on viimeinen. Enää ei tule mahdollisuuksia. Kerro selvästi mitä kaipaat, älä oleta että mies tietää.

Väsymystä ja stressiä miehellä kyllä on. Ikävä vaan, että mies ei osaa relata eli on aina väsynyt ja stressaantunut. Mies stressaa töissä, ettei oo vapaata ja vapaalla kun ei oo töissä, ei tuu rahaa.

Ja meillä on mun mielestä raha-asiat ihan hyvin. Se tienaa yksinään 6 kertaa enemmän kun mitä mun lapsuuden kotini (6 henkee) bruttotulot oli yhteensä. Eli oon tottunu tulee toimeen vähällä ja meillä ei tosiaan oo aihetta olla huolissaan niistä raha-asioista. (ovatkin muuten ainoa aihe, mistä meillä ei riidellä, muuta kun sen suhteen että mies stressaa niitä liikaa)

Ja mä oon tainnu jo antaa liian monta "viimeistä mahdollisuutta". Jotenkin en usko, että mies ottais sitä tosissaan ellen tosiaan lähde käveleen.

 

[Kyy]

LISAMARIE ja NIPSULIINA: Täytyy vissiin alkaa kaivaan jotain tietoo lähimmistä pariterapioista. Jotta sais suhteen kuntoon.

Ja Nipsuliina: Eikö sua haittaa, että sun lapset joutuu kestämään teidän riitoja päivittäin? Siis mun mielestä kyllä kaikki tunteet pitää näkyä perhe-elämässä lapsillekin, mutta silti musta päivittäinen riitely on jo liikaa.. (ja puhun nyt siis omasta tilanteestani)