Erotako pitäisi? Olemme umpikujassa, auttakaa!

[milla]

Miehen kanssa ei sukset luista samaan suuntaan, ei sitten millään. Meillä on 2 vuotias lapsi, joka siis pitää meidät "väkisin" yhdessä, koska en lapsen takia haluaisi erota!!

Tilanne kuitenkin se, että mies saa riidan aikaiseksi viikoittain eikä osaa hillitä itseään riitatilanteissa. Lapsi on nykyisin alkanut tekemään niin, että kun meillä on riita menossa hän nostaa unilelunsa kasvojensa suojaksi, se kai häntä jotenkin lohduttaa:'(

Olemme puhuneet,puhuneet ja puhuneet, mutta tilanne ei muutu. Mieheni pn jotenkin todella perusnegatiivinen aina naama norsunvi&%/lla kaikesta ja se saa minutkin huonolle tuulelle.

Tänään alkoi kiukuttelemaan kuin pikkulapsi kun ei saanut viettää vappua haluamallaan tavalla=jäädä mökille ryypiskelemään

En jaksa enää, mutta pelottaa miten lapsi selviää, auttakaa!

 

[Kutistunut]

No paremmin se lapsi selviää kahdestaan äidin kanssa, jos tilanne kerta on tommonen.

 

[Essi-]

lapsen takia et haluaisi erota.. no onko se sitten parempi et lapsi pelkää teiän riitatilanteessa.

 

[mieti]

Mietippäs tuota omaa tekstiäsi, varsinkin tuota 2. kappaletta. -Pitäis kyllä hälyytyskellojen soida ja kovaa vanhemmalla, joka itse on huomannut että lapsi pelkää ja kärsii.

Jos et omasta elämästäs ole kiinnostunut niin ole edes lapsesi. -Lapsi ei ole pelastanut varmaan yhtään liittoa tässä maailmassa siis ihan OIKEASTI!

 

[jadal]

Lapsi on nykyisin alkanut tekemään niin, että kun meillä on riita menossa hän nostaa unilelunsa kasvojensa suojaksi, se kai häntä jotenkin lohduttaa:'(

voi ei, voi pientä raukkaa :hug:

auttaako teillä keskustelu, tai suostutteko johonkin pariterapiaan? Jos vaan rakkautta riittää, niin yrittäkää ihmeessä.
Mutta jos se lapsi on ainoa mikä pitää yhdessä, niin kyllä se ero on siinä vaiheessa parempi vaihtoehto.

 

[Jeps]

Nyt en ymmärrä.
Et halua erota lapsen takia? Siis et halua että lapsella olisi joskus vielä turvallinen olo vai mikä on syynä?
Kirjoitat: Että kun riitelette lapsi nostaa unilelun suojakseen.

Sehän kertoo kuinka paljon lapsi kärsii ja jos eroatte niin hänen elämänsä muuttuu paremmaksi ja sisällä myllertävä tuska menee pois.

Jos rakastat vielä miestäsi etkä halua erota sen takia niin rapiterapiaa voisitte kokeilla, mutta sitten pitäisi yrittää olla niin että ette riitele lapsen paikalla ollessa.
Viekää vaikka mummolaan hoitoon joku viikonloppu ja puhukaa asiat selviksi.

 

[hmmm]

Mutta jos eroat joudut antamaan lapsen tuolle miehelle joka toinen viikonloppu. Pystyykö hän ottamaan vastuun?

 

[ohis]

Sä olet juuri niitä ihmisiä, jotka sälyttää vastuun omasta onnestaan lapsen harteille. Eikö tuo ole aika raskas taakka 2-vuotiaan kanssa? Että hänen takiaan vanhemmat ovat onnettomia ja kaiken sen lisäksi hän joutuu vielä pelkäämään riitojen aikaan. Ja ne vanhemmat, joiden pitäisi nimenomaan ajatella lapsen parasta, kiillottelevat vain omaa sädekehäänsä eivätkä uskalla ottaa vastuuta omasta, saati sitten pienen lapsen elämästä. Olet säälittävä pelle.

 

[poi]

Mutta jos eroat joudut antamaan lapsen tuolle miehelle joka toinen viikonloppu. Pystyykö hän ottamaan vastuun?

Jos vanhempi ei pysty ottamaan vastuuta lapsestaan tapaamisten ajaksi, niin tapaamiset järjestetään valvotuissa olosuhteissa tai niitä ei järjestetä ollenkaan.

 

[milla]

katuu itsekin huutamistaan riitatilanteissa ja halaa aina lasta sen jälkeen että "anteeksi kun isi huusi, ei ole sinun vikasi" jne. antaa paljon huomiota ja rakkautta lapselle, mutta ne riidat.. ne ei vaan kertakaikkiaan näytä loppuvan.

Sitä en epäile etteikö pärjäisi lapsen kanssa kahdestaan, on monesti ollutkin kun itse olen ollut töissä tai vastaavaa, mutta meidän yhteiselo on todella ahdistavaa.

En siksi haluaisi erota koska en haluaisi hajottaa ehjää perhettä, mutten myöskään haluaisi että lapsi kärsii näistä riidoista yhtään enempää kuin nyt on joutunut jo kärsimään.

En tiedä edelleenkään mitä tehdä, ehkä tuo parisuhdeterapia voisi olla se viimeinen oljenkorsi, jotenkin on vaan niin usko loppunut mieheen kun ei edelleenkään ole oppinut olemaan huutamatta lapsen kuullen!

Itsekin säälin valtavasti lastamme ja sydämeni itkee kun edes ajattelen tuota pientä ihanaa aarrettani pelkäämässä meidän riitojen takia!!

Vihaan miestäni!!!!!!!!!

 

[vieras]

"En siksi haluaisi erota koska en haluaisi hajottaa ehjää perhettä, mutten myöskään haluaisi että lapsi kärsii näistä riidoista yhtään enempää kuin nyt on joutunut jo kärsimään."

Ei tuo teidän tilanne ihan ehjältä vaikuta. Mietipä vähän, mitä tuothon olet kirjoittanut. Fyysisesti yhdessä "ehjä", mutta henkisesti helvettiä jokaiselle ja jokainen (omalla tavallaan) henkisesti rikki.

 

[milla]

kai se ero on ainoa vaihtoehto.

 

[vieras]

Ei perhe ehjä ole, jos sisälmykset ovat repaleina. Ehjempi perhe voi olla ilman toista vanhempaa. Aika vakavasti suhtautuisin lapsen reaktioon. Jos ei muutosta tapahdu niin ukko ulos.

 

[n]

Itse elin koko lapsuuteni äitini ja isäni riitoja ja äitini itkua kuunnellen. Voi kunpa äitini olisi lähtenyt silloin, olisin säästynyt paljolta pahalta. Eivät ole vieläkään eronneet ja nyt saa nuorempi sisareni kärsiä. Täysin epänormaalia ja kammottavaa. Nyt aikuisena suren miten äitini kestää ja jaksaa isäni kanssa. Siis olen melkein kolmekymppinen ja murehdin äitiäni päivittäin!

Lähde! Lapsesi kiittää sinua vanhempana!

 

[hhuuhh]

No paremmin se lapsi selviää kahdestaan äidin kanssa, jos tilanne kerta on tommonen.

ohhoohhh, kylläpä täällä on hätäistä väkeä palstalla.
Ehtii erota niin moneen kertaan jos noin helposti on valmis eroamaan. Ei kannata antaa täällä tuollaisia neuvoja, hyvänen aika.'Eikä tietysti kysyjänkään kannata ottaa todesta näitä kommentteja joiden sanojat eivät tosiasiassa tiedä asainosaisten asioista juuta eikä jaata....

 

[M Y R K K Y]

Sanon sen että suurin osa eroista tapahtuu kun lapsi on 2 vuotias.Siinä on eletty lapsen kasvua ja kehitystä seuraten ja toisinaan käy niin että parisuhde unohtuu tuossa tiimellyksessä.

Meillä tosi takkuista myös,nuorin 2 v.
Tunnistan tän kaiken ja musta sunkin kannattais aatella että vuosi lisää.Josko asiat sutviutuu ja koitatte työskennellä sen eteen.
Jos tunnistaa mokat ne on vähän helpompi koittaa korjata.

Miehes tarvii terapiaa,ei tuollatavoin lasta kohdella.
Ei auta että pyytää anteeks,vaikka hieno asia onkin.
Pitää oppia hillitsemään itsensä normitilanteissa.
Koita auttaa häntä,sopikaa jokin miten toimitte suuttumisetilanteessa jo etukäteen.
Ja miehes sitoutuu siihen myös.
Eli paras olis lähteä tilanteesta rauhoittumaan,oli se paikka vessa,parveke tms.

Mutta lapseen ei sitä pureta,ei missään nimessä.
Jos tilanne ei mihinkään muutu,ei oikein ole vaihtoehtoa.
lapsesi alkaa toimimaan samoin kuin mies.

VOimia kovasti,puhukaa tästä keskenänne ja puhukaa paljon.Hakekaa apua ammatti-ihmisiltä,ei ole mikään häpeä pyytää apua,häpeä on jos omassa kodissa läheisillä paha olo.