Erota vai ei

[vierailija]

olen kyllästynyt elämään miehen kanssa, joka elää yksin omaa elämäänsä ja minä ja lapset omaa. Kaipaan toista miestä rinnalle, joka tekee asioita yhdessä. Olenko itsekäs?

Mies ei syö samassa pöydässä, ei tule koskaan (siis oikeasti koskaan), mukaan ruokakauppaan, kesällä olin yksin lasten kanssa Korkeasaaressa, koska miestä ei huvittanut tulla. Linnanmäellä oltiin, mutta mies toisen lapsen kanssa kahdestaan ja minä toisen. Ei edes nähty siellä.

Yksin mietin mitä syödään, katson yksin tai lasten kanssa televisiota, ulkoilen, keksin tekemistä viikonlopuiksi. Joulu on varmaan ainoa juhla joka vietetään yhdessä ja siinäkin vain sukulaisilla käydään yhdessä. Kun tullaan kotiin, mies menee tietokoneelle ja on siellä aikansa. Pari minuuttia saattaa antaa lapsille aikaa ja kysyä mitä kuuluu jne. On toki vienyt lapset joskus pulkkamäkeen, mutta ne kerrat voi laskea yhden käden sormilla ja toinen on kuitenkin jo kouluikäinen.

Minä keitän viikonloppuisin kahvit ja mies valittaa, jos ei ole keitetty ajoissa. Jos sanon keitä itse tai olisi kiva jos hän keittäisi joskus, sanoi ettei jaksa. Juodaan kahvi samasta pöydästä vain, jos on joku käymässä tai ollaan kylässä.

Mies ei nää mitään ongelmaa missään eikä ongelmaa ole, jos en sitä mieti, mutta kyllä Mä kaipaisin jotain miestä rinnalle tekemään asioita yhdessä. Ainoa asia, mitä miehen kanssa tehdään on seksi ja se onkin ainoa asia mikä toimii. Ehkä sen takia en osaa erota. Ja mies hakee lapsia hoidosta jne. On sillä tavalla ihan hyvä apu, mutta ei muuta. En näe meitä yhdessä, kun lapset lähteneet. Eroaako nyt vai 10 vuoden päästä?

Mitä tehdä? Kokemuksia onko ollut tyytyväinen eron jälkeen.

 

[vierailija]

Tiedän, että itsepähän tässä elän. Ei vaan jaksaisi miettiä eroasioita. Aina kun puhun tilanteesta, mies osaa tarpeen tullen esittää ihanaa miestä, hieroo selkää, saa nauramaan jne. Kun huomaa, että luovutan erosta puhumisen, jatkaa samaa mököttämistä, puhuu epäkunnioittavasti ja törkeästikin.

Ap

 

[viisikymppinen isoäiti]

Jos tuo ei riitä, kannattaako roikkua yhdessä

 

[vierailija]

Lähinnä mietin onko se elämä yhtään parempaa erossa. Ei kukaan toinen mies lasten isää kuitenkaan korvaa

Ap

 

[vierailija]

Niin. Itsekin mietit millaista se on sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Olet yksin. Ei se sitten muutu se homma parempaan.

 

[Mörköäiti]

Lähinnä mietin onko se elämä yhtään parempaa erossa. Ei kukaan toinen mies lasten isää kuitenkaan korvaa

Ap

Eihän kenenkään tarvitse korvata lasten isää. Mies voi silti olla (omalla tavallaan) isä lapsille. Tuossa onkin kysymys siitä, haluatko itse elää tuollaisessa suhteessa. Nythän sinua häiritsee ja ärsyttää se, että jaat elämäsi tuollaisen miehen kanssa - jos eroatte, et enää joudu jakamaan arkeasi ihmisen kanssa, joka ignooraa sinua ja osoittaa, ettei yhdessä olo kiinnosta.

Joskus voi olla miellyttävämpää olla yksin kuin huonossa seurassa.

Joskin ensin varmaan keskustelisin miehen kanssa, että mistä moinen käytös ja näkeekö hän mitään pointtia jatkamisessa. Jos kyseessä on masennus, siihen voi saada hoitoa. Jos kyseessä on se, ettei vaan kiinnosta, silloin en ainakaan itse haluaisi jäädä tuollaiseen.

 

[vaimoo]

Onko edes olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat mukana perheensä elämässä täysipainoisesti. Kertokaa, jos jostain löytyy. Minäkin nimittäin haluan sellaisen miehen.

 

[vierailija]

Niin. Itsekin mietit millaista se on sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Olet yksin. Ei se sitten muutu se homma parempaan.

Onhan se nyt eri asia sen jälkeen, kun lasten ollessa pieniä tai kouluikäisiä, jotka määrittävät aika paljon sitä elämää.

Ap

 

[vierailija]

Onko edes olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat mukana perheensä elämässä täysipainoisesti. Kertokaa, jos jostain löytyy. Minäkin nimittäin haluan sellaisen miehen.

No tätä olen miettinyt. Tosin vierestä olen katsonut, kun eräs yh äiti nappasi miehen, joka on tämän lapsen kanssa koko ajan mukana, vaikkei ole oma edes.

Ap

 

[Mörköäiti]

Onko edes olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat mukana perheensä elämässä täysipainoisesti. Kertokaa, jos jostain löytyy. Minäkin nimittäin haluan sellaisen miehen.

Kyllä on. Mun lasten isä, esimerkiksi. Ja tunnen/tiedän myös muita miehiä.

Kaikki eivät välttämättä tykkää tehdä KAIKKEA - esim. joku mies ei halua lähteä Linnanmäelle tai katsoa jotain elokuvaa. Mutta kokonaisuus ratkaisee. Ja eivät kaikki naisetkaan ihan kaikkea tee. Mutta pointti onkin se, tehdäänkö kuitenkin joitain asioita yhdessä ja vietetäänkö riittävästi aikaa yhdessä ja onko sellainen tunne, että perhearki on yhteinen, onko vanhempien kesken oikeasti parisuhde jne.

 

[vierailija]

Aikuisen ihmisen on tehtävä ratkaisut elämässään itse. Eropäätös on iso asia omassa ja lasten elämässä, joten on äärimmäisen typerää antaa naista sokeasti puolustavia uusfeministejä, idiootteja ja trolleja kuhisevan nettifoorumin vaikuttaa päätöksiin.

Eronnut nainen lasten kanssa ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla, joten kannattaa miettiä sitäkin mahdollisuutta, että välttämättä et löydä yhtään sen parempaa miestä tilalle. Päinvastoin, vain aniharva mies rakastaa toisen miehen siittämiä lapsia kuin omiaan. Paitsi tietenkin puheissa ja palstamammojen fantasiamaailmassa.

Lapsiarki pienten lasten kanssa on perseestä suoraan sanottuna, ja moni mies pakenee sitä omiin oloihinsa aina kun mahdollista. Se kestää kuitenkin vain muutaman vuoden.

 

[vierailija]

Aikuisen ihmisen on tehtävä ratkaisut elämässään itse. Eropäätös on iso asia omassa ja lasten elämässä, joten on äärimmäisen typerää antaa naista sokeasti puolustavia uusfeministejä, idiootteja ja trolleja kuhisevan nettifoorumin vaikuttaa päätöksiin.

Eronnut nainen lasten kanssa ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla, joten kannattaa miettiä sitäkin mahdollisuutta, että välttämättä et löydä yhtään sen parempaa miestä tilalle. Päinvastoin, vain aniharva mies rakastaa toisen miehen siittämiä lapsia kuin omiaan. Paitsi tietenkin puheissa ja palstamammojen fantasiamaailmassa.

Lapsiarki pienten lasten kanssa on perseestä suoraan sanottuna, ja moni mies pakenee sitä omiin oloihinsa aina kun mahdollista. Se kestää kuitenkin vain muutaman vuoden.

Meillä nuorin on 4, joten ihan pikkulapsiarkea ei eletä. Ja tiedän hyvin, ettei yh äiti ole kovin haluttua seuraa. Olen kuitenkin vielä alle 30, hoikka ja miehiltä saanut huomiota, joten kuvittelen vielä löytäväni jonkun.

Ap

 

[.....]

Millaista teillä oli ennen lapsia? Onko muuttunut lasten myötä?
Jos on, saattanee muuttua takaisin, kun kasvavat.

 

[Mörköäiti]

Aikuisen ihmisen on tehtävä ratkaisut elämässään itse. Eropäätös on iso asia omassa ja lasten elämässä, joten on äärimmäisen typerää antaa naista sokeasti puolustavia uusfeministejä, idiootteja ja trolleja kuhisevan nettifoorumin vaikuttaa päätöksiin.

Eronnut nainen lasten kanssa ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla, joten kannattaa miettiä sitäkin mahdollisuutta, että välttämättä et löydä yhtään sen parempaa miestä tilalle. Päinvastoin, vain aniharva mies rakastaa toisen miehen siittämiä lapsia kuin omiaan. Paitsi tietenkin puheissa ja palstamammojen fantasiamaailmassa.

Lapsiarki pienten lasten kanssa on perseestä suoraan sanottuna, ja moni mies pakenee sitä omiin oloihinsa aina kun mahdollista. Se kestää kuitenkin vain muutaman vuoden.

Mutta jos ei varsinaista parisuhdetta ole nytkään, niin muuttuuko tilanne ainakaan huonommaksi, jos eroaa?

Ja kuka aikuinen muka oikeasti olettaa, että uusi kumppani rakastaisi lapsia kuin omiaan? Fiksu ihminen ei etsi lapsille uutta isää, vaan itselleen kumppania.

Mä en oikein tajua, miksi mieheltä pitäisi sietää muutaman vuoden ajan tuollaista totaalista osallistumattomuutta - ja miten muka suhde sen jälkeen voisi palata taas hyväksi, ihan kuin mitään ei olisi taphtunut? Pahimmillaan tuollainen etäisyys jättää jälkensä ja suhde jää lopullisesti huonoksi, etäiseksi ja katkeruuden täytteiseksi.

Päätökset tietysti pitää miettiä itse ja tehdä harkiten. Apua ja neuvoja voisi hakea pariterapiasta tms, mutta ei pariterapiankaan tavoite ole eron välttäminen, vaan tilanteen selvittäminen. Joskus eropäätös vain vahvistuu pariterapiassa, joskus toki tilanne muuttuu paremmaksi.

Ja mitä tulee siihen, löytääkö uuden kumppanin, niin kyllä se muistakin seikoista riippuu kuin siitä, onko itsellä lapsia. Monella eronneella miehelläkin on lapsia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat haluttuja myös, vaikka heillä on lapsia. Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole haluttuja, vaikka lapsia ei olekaan. Kiinnostavuus riippuu niin monesta asiasta.

Ja kun eroa mietitään, ei siinä pointtina olekaan se, löytyykö uusi kumppani, vaan kannattaako olemassa olevaa suhdetta jatkaa. Joskus kannattaa, joskus ei.

 

[.....]

Ja kun eroa mietitään, ei siinä pointtina olekaan se, löytyykö uusi kumppani, vaan kannattaako olemassa olevaa suhdetta jatkaa. Joskus kannattaa, joskus ei.

No tässä ollaan asian ytimessä.
Ihmiset ensinnäkin ylipäänsä pelkäävät sitä "yksinoloa" niin paljon, että roikkuvat huonoissa suhteissa/ottavat kenet tahansa, kunhan ei yksin tarvitse olla. Jos kenen, niin itsensä kanssa kannattaa yrittää järjestää elämä niin, että "seurassa viihtyy".

Toinen mietinnän arvoinen seikka on, että kaikissa on vikansa. Vaikka kuinka tuntuisi, "löydän kyllä jonkun paremman", niin usein ei löydy.
Ihan samat väännöt ja kompromissit sitä joutuu kaikkien kanssa tekemään. Eli lähtökohtaisesti helpommalla pääsee, kun yrittää saada sen jo alulla olevan jutun toimimaan.

Epätoivoisissa tilanteissa se ei tietenkään onnistu, eli pitäisi tietää, onko suhteella potentiaalia parempaan.

 

[Kokardi65]

pitäisikö teidän istua alas samaan pöytään ja keskustella siitä rakastaako mies sinua edelleen vai oletteko kasvaneet niin paljon erillenne että liittoa ei enää kannata jatkaa.Jos kumpikin tekee vaan niitä omia juttujaan niin kyllähän tuo ero voisi olla ihan hyvä ratkaisu.Ihmiset pystyvät eroamaan toisistaan myös hyvässä sovussa,jos kumpikin teistä vaan päätyy samaan lopputulokseen.Omassa suvussa on ollut kaksi eroamista jotka kumpikin ovat olleet sopuisia eroja,ja molemmat eroparit käyvät meidän ja omien sukulaistensa luona yhdessä tai erikseen.Periaatteessa mikään ei ole sen kummemmin muuttunut.Eivät vain ole enää naimisissa.Heillä on myös molemmilla jo uudet kumppanit eikä kukaan näe siinä mitään ristiriitaisuutta.Olisi hienoa jos miehesi päätyisi samaan lopputulokseen mitä sinäkin olet pohtinut jo pitemmän ajan.Jos mies ei kuitenkaan halua eroa,sinun on siinä tapauksessa kerrottava hänelle mitä sinä haluat parisuhteelta,koska mies ei itse sitä näytä ymmärtävän.Kuka tietää ehkä pienellä opastuksella hänestä saattaisi tulla vielä hyväkin isä lapsille jos vain pystyisitte asioista riitelemättä keskustelemaan.

 

[vierailija]

pitäisikö teidän istua alas samaan pöytään ja keskustella siitä rakastaako mies sinua edelleen vai oletteko kasvaneet niin paljon erillenne että liittoa ei enää kannata jatkaa.Jos kumpikin tekee vaan niitä omia juttujaan niin kyllähän tuo ero voisi olla ihan hyvä ratkaisu.Ihmiset pystyvät eroamaan toisistaan myös hyvässä sovussa,jos kumpikin teistä vaan päätyy samaan lopputulokseen.Omassa suvussa on ollut kaksi eroamista jotka kumpikin ovat olleet sopuisia eroja,ja molemmat eroparit käyvät meidän ja omien sukulaistensa luona yhdessä tai erikseen.Periaatteessa mikään ei ole sen kummemmin muuttunut.Eivät vain ole enää naimisissa.Heillä on myös molemmilla jo uudet kumppanit eikä kukaan näe siinä mitään ristiriitaisuutta.Olisi hienoa jos miehesi päätyisi samaan lopputulokseen mitä sinäkin olet pohtinut jo pitemmän ajan.Jos mies ei kuitenkaan halua eroa,sinun on siinä tapauksessa kerrottava hänelle mitä sinä haluat parisuhteelta,koska mies ei itse sitä näytä ymmärtävän.Kuka tietää ehkä pienellä opastuksella hänestä saattaisi tulla vielä hyväkin isä lapsille jos vain pystyisitte asioista riitelemättä keskustelemaan.

Mies ei halua keskustella, ei haluta erota ja hänestä kaikki on Ok, kuten sanoin ylempänä. Olen jopa yrittänyt kysyä, olisiko onnellinen jonkun toisen kanssa, kun ei halua viettää aikaa kanssani. Ei halua puhua asiasta ja on todella mustasukkainen, jos edes olen toisen miehen seurassa. Mulla ei ole tunteita oikeastaan enään ja jatkuvasti mietin jos olisin jonkun toisen kanssa.

Ap

 

[Zariza]

Tuon tyypin miehet, kuin naistekaan eivät ikinä muutu, tai muuttuvat - pahempaan suuntaan, jos ei tule raja vastaan. Eihän eron tarvitse olla lopullinen, vaan otatte itsellenne aikaa katsoa asioita rauhassa erillänne, tavata ajoittain, säännöllisesti, vaikka terapeutin luona. Olisiko kumpikin valmis vielä joustamaan, muuttumaan, tai...sitten ei.

 

[Kokardi65]

mustasukkaisuus on vähän huono asia.Olisiko jotain ystäviä,sukulaisia jonka kanssa voisit keskustella ero asiasta,ja jotka voisivat tukea sinua mahdollisen eroprosessin aikana tarjoamalla asuinpaikkaa tai vastaavaa.Tai voisit myös hakea kirkollista apua tai soittaa auttavaan puhelimeen.