Erota vai ei?Pitäisi olla selvä juttu, mutta..

Olen seurustellut melkein vuoden erään miehen kanssa. No erittäin vahvassa kännissä hän uhkasi mm. tappaa minut. Annoin anteeksi.Sanoin etten hyväksy jatkossa samanlaista käytöstä. Muutamia viikkoja sitten sen jälkeen meille tuli riitaa ja hän tönäisi minua niin että olin kaatua...Muuten jos riitaa tulee, niin se tarkoittaa sitä että mies huutaa pää punaisena, osoittelee sormella, nostaa uhkaavasti kättä, paiskoo joskus tavaroita, käskee minun olla turpa kiinni tai hän hiljentää minut. Yleensä nämä tapahtuu miehen ollessa kännissä. En usko hänen haluavan lopettaa juomista. Jostain kumman syystä rakastan kuitenkin tätä ihmistä ja uskottelen itselleni että jospa hänen käytös loppuu vielä ja hän muuttuu. En ole koskaan kokenut väkivaltaa suhteessa, yhden kerran oli yksi juttu, mutta en muuta. Joten kysynkin niiltä, joilla kokemusta asiasta. Ovatkohan nämä alkusoittoa pahemmalle,kun olen jostain kuullut että tönimisestä se lähtee? Lisäksi mies on vainoharhaisen mustasukkainen. Jotenkin erokin tuntuu pelottavalta..en tiedä mitä tekisin..

 

Ero. Ei epäilystäkään. On joko alkusoittoa tai jatkuu samanlaisena, kumpikin tilnne sietämätön. Mustasukkaisuus ei parane! Pahenee.

 

Olet löytänyt nk. jännämiehen. Pidä kovasti kiinni, elämästäsi ei tule puuttumaan vauhtia eikä kiihkeitä tunteita.

 

Eroa!
Tuollaisia ajatuksia itsellänikin oli, kyllä se siitä muuttuu, varmasti paranee ym. Voin luvata että kyllä se siitä muuttuukin, mutta pahemmaksi vaan. Kun vaan itse olisin aikanaan uskonut muita jotka näin mulle sanoivat ja varoittivat. En uskonut ja siitä alkoi n. 10 vuoden painajainen. Nyt on kulunut 6-vuotta kun tästä eroon pääsin ja edelleen (tosin harvemmin nykyään) tulee painajaisia, pelkään ihan hulluna erästä paikkakuntaa (jossa silloin asuimme) pelkkä ohi ajo saa aikaan karmivan olon yksin jääminen ei enää ole kovin vaikeaa mutta alussa ei onnistunut ollenkaan.
Mä olen mm. "jäänyt" auton alle (ajoi yli), joutunut menemään kyytiin kun oli kännissä (ei tosiaan ollut vaihtoehtoa), saanut lukemattomia kertoja selkän/turpaan, juossut pakoon (ja monesti), katsonut vierestä kun auto ja asunto hakattu paskaksi (useamman kerran), menettänyt tajun usean kerran kuristamisen takia, mitähän vielä.. onhan niitä sattunut.

Kannattaa nyt miettiä mitä kaikkea siitä pienestä voi alkaakaan

 

Voi, miten monta kertaa minäkin kerkesin antamaan anteeksi lyhyen (vähän yli vuoden) kestäneen suhteen aikana. Nyt kun ajattelen, olin TYHMÄ. Mutta silloin ajattelin, että rakastan sitä ihmistä ja kyllä se siitä muuttuu...
.
Tuo kertomasi kuulostaa siltä, että miksi edes odottaisit pahempaa. Mutta jospa sinä "rakastat" samanlailla, ku minä aikanaan. Tosin minulla se oli vain jotain itselle uskottelua. Tajusin sen jollain lailla jo silloin, mutta en myöntänyt. Piti läheisille ihmisillekin vakuuttaa, että ku minä rakastan...

Ja samaa olin kuullut minäkin, että tönimisestä se alkaa. No, niinhän se oikeastaan meni.
Plus siihen ihme raivoamiset kännipäissään.Ja se mustasukkaisuus.

Sen lyhyen yhdessäolon aikana kerkesin jo tottua siihen, että minulla on joku paikka kipeänä. Siis oltiin edetty jo pitemmälle pelkästä tönimisestä.
Minä sain voiman lopettaa suhteen siitä, kun mies kännipäissään pyysi minua valitsemaan kuolintapani.
Kuristaako vai heittääkö parvekkeelta alas.

Hui että, toivoisin ihan kauheasti, että aloittaisit uuden elämän ilman tuota miestä.
Turhahan tässä on paasata, tiedän. Mutta toivon silti.

 

Rauha sinun sielullesi.

 

Tuo ei ole rakkautta vaan itseinhoa. Miksi muuten antaisit kohdella itseäsi noin.

 

Moni keski-ikäinen perheenäiti unelmoi pökät märkänä tollasesta uroksesta. Ei ole tasanen tie..

 

Ei se ap siitä parane. Juokse kun vielä voit. Läheiseni eli tuollasen ukon kanssa ja onneksi tajusi lähteä itseään suojellakseen. Erosta vuosia ja mies ei miksikään ole muuttunu.
Mustasukkaisuus ei ole yhtään hyvä asia ja tuppaa pahenemaan. Se ukko kietoo sut siihen ennenku huomaatkaan. Haluatko olla toisen vallassa tossun alla?

 

Puolisoaan, rakasta ihmistä, ei pidä joutua pelkäämään. Ei se paremmaksi muutu. Mummini on antanut yhden tiukan elämänohjeen: ikinä et anna lyödä, jos uhkaa, lähde. Eli siis itse väkivaltaisessa suhteessa vuosikymmeniä. Tällä ohjeella mennään, uhkailu on vasn henkistä lyömistä. Eroa.

 

Kuuntele ap näitä neuvoja, joita olet tässä ketjussa saanut. Lopeta suhde, lähde pois - se voi aluksi tuntua vaikealta, mutta pääset siitä yli nopeammin kuin uskotkaan, kun muistat kaiken tuon mitä kirjoitit viestissäsikin.

 

En katsoisi enää hetkeäkään kumppania, joka uhkaa tappaa.

 

lähde kun sen vielä on helppoa, ei lapsia, vasta vuosi yhdessä!! maailmassa on hyviäkin miehiä

 

Tehän olette olleet vasta vuoden yhdessä. Sillon kaiken pitäisi olla vielä ruusuisen ihanaa, ei riitoja pelkkää halimista ja silmiin tuijottelua. Munkin ex-mies, niin hullu ja väkivaltainen sekä mustasukkainen kun olikin, pystyi sentään pitämään sen piirteen piilossa pari vuotta. Ei lupaa hyvää jos noin aikaisin jo paljastaa todellisen luonteensa. Ja joo, kyllä se siitä vaan pahenee ja sen jälkeen se lähteminen vasta vaikeaa onkin.

 

Miten huono itsetunto ja parisuhdemalli ihmisellä pitää olla, että tätäkin päätöstä pitää oikein miettiä? Miten joku voi "rakastaa" ihmistä joka kohtelee häntä kuin roskaa?

 

Uhkasi tappaa? Eikait tuossa enään mitään miettimistä ole..

 

Hei. Sinulla on totta kai tunteita miestäsi kohtaan, koska hänessä on varmasti monia hyviä puolia. Mutta nuo, mitä kerrot, pelottavat jo luettuna. Ensinnäkin miehesi on jo riidellessä aggressiivinen ja pelottava. Sen lisäksi hän on uhannut tappaa sinut. Vaikka kuinka olisi suutuspäissään sanottua, niin tuo on silti aivan järkyttävää. Kuka uhkaa tappaa puolisonsa? Edes suutuspäissään, "vitsillä" tai yhtään mitenkään?

Miten itse neuvoisit läheistä ystävätärtä, joka kertoisi omasta miehestään sinulle saman?
Et varmaan hetkeäkään epäröisi, mikä siinä tilanteessa olisi oikea ratkaisu?

 

Kerrompa tähän oman kokemukseni. 6-vuotta sitten aloin seurustelemaan miehen kanssa joka oli samanlainen kun kertomasi. En osannut päästää irti ja itse asiassa en kadu sitä. Olimme seurustelleet 9kk kun tulin raskaaksi ja se oli muutos kohta. Mies lopetti alkoholin, kohteli minua kuin prinsessaa ja se sama jatkuu vielä tänäkin päivänä ja meillä on jo 3 ihanaa lasta. Olen sitä mieltä että ihminen voi muuttua mutta se on loppuunsa kohden harvinaista. Sinulle sanoisin että pakene kun vielä voit. Olen nähnyt myös miehiä jotka eivät muuttuneet ja tilanne paheni. Omani onneksi muuttui ja parempaa miestä en voisi toivoa, hyvä isä ja luotettava aviomies.

 

Kiitos kommenteista monet tuttunikin ovat jo sanoneet että jätä se, mutta se tuntuu vaikealta kun miettii miehen hyviä puolia ja meidän hyviä muistoja. Ja ei haluaisi taas aloittaa alusta ja joutua sinkuksi. Mutta tottahan se on, ettei tuommoinen käytös ole toisen kunnioitusta, pitäisi toista kunnioittaa sen verran, ettei uhkaile yms. vaikka kuinka kännissä olisi. Olen sitäkin miettinyt, että se oli alkoholin syy, ettei se tarkoittanut sitä ja siitä syystä antanut anteeksi. Toinen mikä on pistänyt herätyskelloni soimaan on mustasukkaisuus, pitää aina olla tilivelvollinen kenet on nähnyt ja hän kyselee ja luulee ihan älyttömiä, jota en jaksa. Kai se on pakattava tavarat ja lähdettävä pois, ei tässä muu auta...Laitoin paperille miinukset ja plussat, miinuksia tuli sivu täyteen, plussia vain muutama..:/

 

Petät itseäsi, jos yrität puolustella miehen käytöstä alkoholilla. Olen sitä mieltä, että kännissä se ihmisen todellinen luonto paljastuu. Viina ei oikeuta törkeää käytöstä, väkivaltaa tai tappouhkauksia. Tuollaiset ihmiset eivät pysty juomistaan lopettamaan, joten meno tulee tuosta vain pahenemaan.

Sairaalloinen mustasukkaisuus on toinen erittäin hälyttävä asia. Pelasta itsesi vielä kun voit. Lähde heti. Ei ne hyvät hetket ole sen arvoisia, että tapatat itsesi toisen harhojen ja juoppuhulluuskohtauksen takia. Ala arvostamaan itseäsi. Ansaitset parempaa. Älä enää ryhdy suhteeseen, jos kumppanisi ei kunnioita sinua ja kohtele sen mukaisesti. Antaisitko kohdella omaa lastasi tai parasta ystävääsi tuolla tavalla?

 

Kiitos kommenteista monet tuttunikin ovat jo sanoneet että jätä se, mutta se tuntuu vaikealta kun miettii miehen hyviä puolia ja meidän hyviä muistoja. Ja ei haluaisi taas aloittaa alusta ja joutua sinkuksi. Mutta tottahan se on, ettei tuommoinen käytös ole toisen kunnioitusta, pitäisi toista kunnioittaa sen verran, ettei uhkaile yms. vaikka kuinka kännissä olisi. Olen sitäkin miettinyt, että se oli alkoholin syy, ettei se tarkoittanut sitä ja siitä syystä antanut anteeksi. Toinen mikä on pistänyt herätyskelloni soimaan on mustasukkaisuus, pitää aina olla tilivelvollinen kenet on nähnyt ja hän kyselee ja luulee ihan älyttömiä, jota en jaksa. Kai se on pakattava tavarat ja lähdettävä pois, ei tässä muu auta...Laitoin paperille miinukset ja plussat, miinuksia tuli sivu täyteen, plussia vain muutama..:/

Eikä, oikeasti? Olisit mieluummin miehen kanssa joka tönii, vahtii ja uhkaa tappaa kuin olisit sinkku? En ymmärrä teitä, naiset.

 

Juokse. Jos et sitä tee niin olet sen verran tyhmä että ansaitset kohtalosi mikä tarkoittaa että mies todennäköisesti laittaa sut puukolla hiljaseks