Ä
ÄITI
Vieras
TÄMÄ SIIS MEIDÄN MIELIPIDE meidän tilane tämä että minä lasten kanssa kotona kaikki päivät. mies tekee pitkää päivää töissä. lapset 2 ja 3v.
siis kun näistä eroista puhuttu nyt että kun perhe rikkoutuu niin lapset menevät aina automaattisesti äidilleen. ja meillä se menisikin niin että lapset jäisivät minulle, olen ihan hyvä äiti ja olen ollut lasteni kanssa koko ajan kotona ja aion ollakin vielä vuosia! se olisi varmaan eri asia jos minä olisin valinnut enemmin uran niin sitten voisi olla toisin.
mutta jos meille ero tulisi niin isä saisi tulla katsomaan lapsiaan lähes aina kun haluaisi, mutta tulisi MEIDÄN KOTIIN ja silloin minä pyrkisin lähtemään vaikka kaupassa käymään tai lenkille tms. tai vaikka viikonlupuksi johonkin mutta mielestämme parempi ainakin silloin kun lapset ovat pieniä että toimisimme näin. lapset ja pienet lapset varsinkin TARVITSEVAT EHJÄN JA TURVALLISEN KODIN.
ei varmasti ole kovinkaan hyvää vaikutusta sillä jos lapsia viedään a kodista, kotiin b joka toinen viikko tms-
ja kyllä mä myös koen niin kin että, minä olen meistä vanhemmista se äiti isollä Ä. ja pidän myös itseäni ns tärkeämpänä (tuo oli kyllä väärä sana, koska lapset rakastavat varmasti molempia vanhempia )mutta kai sekin vaikuttaa jos lapset ovat vaikka olleet 5v äidin kanssa kaksin,kolmin jne kotona ja ovat tottuneet olemaan äidin kanssa ja kaikkea muuta, niin kyllä se varmaan olisi vähän outoa jjos yhtäkkiä kaikki muuttuu ja lapset lähtevät vaikka isänluo asumaan joka on ollu koko ajan töissä jne, kyllä sekin vaikuttaa. kyllä olen sitä mieltä että lapset on näissä asioissa tärkeimpiä ja niitä pitää yrittää ymmärtää ja kuunnella.
ja tota en kyllä pysty ymmärtämään että jos vanhemmat ovat riidoissa tai vaikka äiti on niin katkeroitunut isään eikä anna lapsien nähdä isäänsä!! se on todella suoraansanotusti paskamaista eikä pelkästään isään kohtaan vaan myös lapsia ja erityisesti LAPSIA KOHTAAN! lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja tätä tulisi kaikkien ajatella.
ja siinä tapauksessa jos isä on ollut lapsien tai lapsen kanssa kotona pitkän aikaa niin sitten taas on väärin riistää se läheinen suhden lapselta isäänsä (niinkuin lapsilla myös muodostuu varmasti lähempi suhde äitiinsä jos ovat hänen kanssa kotona pitkään) ja siinä kohtaa pitäisi keksiä taas se hyvä ratkaisu, esim lapset ja isä jäävät siihen kotiin ja tää äiti sitten lähtisi tai muuta. ja tulisi sitten lapsia katsomaan.
nämä erot ovat erittäin hankalia vanhemmille ja huoltajuus asiat ym vanhemmille. mutta ajatelkaapas mitä se tekee lapsille?! ensinnäkin tuntuu aivan kauhealta kun 2 maailman tärkeintä ja rakasta ihmistä riitelee (ja mitä nyt tekeekään ennen eroa) eikä enään rakasta toisiaan ja pidä hyvänä. onko ihme että lapsi saattaa syyttää tästä itseään? tai lapsen maailma ns romahtaa kun isi tai äiti,tuo maailman rakkain ihminen hylkää hänet/sisarukset ja kaikki? pieni lapsi ei näitä voi ymmärtää eikä kyllä aina isompikaan! ja uskomatonta että useastikin jompikumpi vanhemmista HALUAA VÄLTTÄMÄTTÄ TEHDÄ SIITÄ VIELÄ RANKEMPAA JA VAIKEAMPAA lapselle!
lapsi ei voi ymmärtää miksi tämä kaikki tapahtuu? eikä ymmärrä miksi isi tai äiti haukkuu isiä tai äitiä?
parit jotka eroavat niin voisittekin OIKEESTI AJATELLA lastenne parasta! ei omaa napaa tms. ja vaikka kumppani olisi pettänyt niin siltikin pitää ajatella vain lapsen parasta. eikä missään nimessä ajatella että :iskä ei ikinä saa nähä lapsia kun teki niin! eikä missään nimessä saa uhkailla.
Tottakai, ero on aina vaikeaa vanhemmille mutta vielä vaikeampaa lapsille.
ihmiset voisivatkin kertoa omia kokemuksiaan, niiden vaikeuksista ja miten se loppujen lopuksi meni.
siis kun näistä eroista puhuttu nyt että kun perhe rikkoutuu niin lapset menevät aina automaattisesti äidilleen. ja meillä se menisikin niin että lapset jäisivät minulle, olen ihan hyvä äiti ja olen ollut lasteni kanssa koko ajan kotona ja aion ollakin vielä vuosia! se olisi varmaan eri asia jos minä olisin valinnut enemmin uran niin sitten voisi olla toisin.
mutta jos meille ero tulisi niin isä saisi tulla katsomaan lapsiaan lähes aina kun haluaisi, mutta tulisi MEIDÄN KOTIIN ja silloin minä pyrkisin lähtemään vaikka kaupassa käymään tai lenkille tms. tai vaikka viikonlupuksi johonkin mutta mielestämme parempi ainakin silloin kun lapset ovat pieniä että toimisimme näin. lapset ja pienet lapset varsinkin TARVITSEVAT EHJÄN JA TURVALLISEN KODIN.
ei varmasti ole kovinkaan hyvää vaikutusta sillä jos lapsia viedään a kodista, kotiin b joka toinen viikko tms-
ja kyllä mä myös koen niin kin että, minä olen meistä vanhemmista se äiti isollä Ä. ja pidän myös itseäni ns tärkeämpänä (tuo oli kyllä väärä sana, koska lapset rakastavat varmasti molempia vanhempia )mutta kai sekin vaikuttaa jos lapset ovat vaikka olleet 5v äidin kanssa kaksin,kolmin jne kotona ja ovat tottuneet olemaan äidin kanssa ja kaikkea muuta, niin kyllä se varmaan olisi vähän outoa jjos yhtäkkiä kaikki muuttuu ja lapset lähtevät vaikka isänluo asumaan joka on ollu koko ajan töissä jne, kyllä sekin vaikuttaa. kyllä olen sitä mieltä että lapset on näissä asioissa tärkeimpiä ja niitä pitää yrittää ymmärtää ja kuunnella.
ja tota en kyllä pysty ymmärtämään että jos vanhemmat ovat riidoissa tai vaikka äiti on niin katkeroitunut isään eikä anna lapsien nähdä isäänsä!! se on todella suoraansanotusti paskamaista eikä pelkästään isään kohtaan vaan myös lapsia ja erityisesti LAPSIA KOHTAAN! lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja tätä tulisi kaikkien ajatella.
ja siinä tapauksessa jos isä on ollut lapsien tai lapsen kanssa kotona pitkän aikaa niin sitten taas on väärin riistää se läheinen suhden lapselta isäänsä (niinkuin lapsilla myös muodostuu varmasti lähempi suhde äitiinsä jos ovat hänen kanssa kotona pitkään) ja siinä kohtaa pitäisi keksiä taas se hyvä ratkaisu, esim lapset ja isä jäävät siihen kotiin ja tää äiti sitten lähtisi tai muuta. ja tulisi sitten lapsia katsomaan.
nämä erot ovat erittäin hankalia vanhemmille ja huoltajuus asiat ym vanhemmille. mutta ajatelkaapas mitä se tekee lapsille?! ensinnäkin tuntuu aivan kauhealta kun 2 maailman tärkeintä ja rakasta ihmistä riitelee (ja mitä nyt tekeekään ennen eroa) eikä enään rakasta toisiaan ja pidä hyvänä. onko ihme että lapsi saattaa syyttää tästä itseään? tai lapsen maailma ns romahtaa kun isi tai äiti,tuo maailman rakkain ihminen hylkää hänet/sisarukset ja kaikki? pieni lapsi ei näitä voi ymmärtää eikä kyllä aina isompikaan! ja uskomatonta että useastikin jompikumpi vanhemmista HALUAA VÄLTTÄMÄTTÄ TEHDÄ SIITÄ VIELÄ RANKEMPAA JA VAIKEAMPAA lapselle!
lapsi ei voi ymmärtää miksi tämä kaikki tapahtuu? eikä ymmärrä miksi isi tai äiti haukkuu isiä tai äitiä?
parit jotka eroavat niin voisittekin OIKEESTI AJATELLA lastenne parasta! ei omaa napaa tms. ja vaikka kumppani olisi pettänyt niin siltikin pitää ajatella vain lapsen parasta. eikä missään nimessä ajatella että :iskä ei ikinä saa nähä lapsia kun teki niin! eikä missään nimessä saa uhkailla.
Tottakai, ero on aina vaikeaa vanhemmille mutta vielä vaikeampaa lapsille.
ihmiset voisivatkin kertoa omia kokemuksiaan, niiden vaikeuksista ja miten se loppujen lopuksi meni.
