Erosta takasin yhteen?

Onko kukaan eronnut palannut takaisin ex:n luokse ja jatkanut yhdessä elämäänsä?Miten toimi homma? Ja etenkin jos on lapsia vielä kuvioissa...

 

:wave: pitkä juttu, mut rekkaudu ja laita yytä jos haluut kuulla tarkemmin

nimim. "ihmissuhde ei oo kaalisoppaa, mutta voi senkin lämmittää"

 

:wave:

Ajoin miehen pois omalla käytökselläni, kun kuvittelin kumminkin päätyväni yksinhuoltajaksi. Kun yhteinen lapsi oli 1v10kk se putosi tuolilta ja sai lievän aivotärähdyksen. Saatiin kyyti sairaalasta kotiin isältään ja jotenkin siinä tuli niin synnärireissu mieleen että alko pikku hiljaa ihastua mieheen. Pari kk myöhemmin jouluna mies anto mulle lahjaksi sydänriipuksen ja kävi meillä sitte pari pv joka päivä. Tapanin päivänä uskallettiin keskittyä meihinki eikä vain lapseen ja sitten mies jäikin saman tien meille asumaan. Ei siitä ollu puhetta. Se vain tapahtu. Mies kertoi, että oli jo reilu puoli vuotta sitten tajunnu, mitä minussa menetti ja miettiny miten sais takasin. :heart:

eli 1½v eron jälkeen takaisin yhteen.

 

ettekö te sitte mieti että miksi se ero alunperin tuli?aattelin sillä että kai nyt joku syy oli miksi erottiin...jos taas palaa yhteen niin mistä tietää ettei taas sitte käy niin,eli onko ongelma yhä olemassa vai onko se poistunut?

 

ettekö te sitte mieti että miksi se ero alunperin tuli?aattelin sillä että kai nyt joku syy oli miksi erottiin...jos taas palaa yhteen niin mistä tietää ettei taas sitte käy niin,eli onko ongelma yhä olemassa vai onko se poistunut?

Aika tekee tehtävänsä, ihmiset fiksuuntuu. Minä en usko enää parempaa löytäväni niin turha tuota on omalla käytöksellään pois ajaa. Mies on tajunnu, että minä olen ainut joka sitä kestää, niin nykyään se saa kommunikoimaankin niin kuin oikeassa parisuhteessa kuuluukin. :kieh:

Rehellisyyden nimissä: on edelleen joitain samoja ongelmia kuin ennen eroa, mutta koska nykyisin osataan kommunikoida niin niistä selvitään.

 

Sitä kun on nähnyt, mitä se elämä on "ilman sitä paskiaista" niin näkee juttuja eri tavalla... ja tokihan ne lapsetkin siinä vaakakupissa painaa, ne ei kuitenkaan merkitse kellekään muulle samaa kun mulle ja hänelle...

 

:wave:

Ajoin miehen pois omalla käytökselläni, kun kuvittelin kumminkin päätyväni yksinhuoltajaksi. Kun yhteinen lapsi oli 1v10kk se putosi tuolilta ja sai lievän aivotärähdyksen. Saatiin kyyti sairaalasta kotiin isältään ja jotenkin siinä tuli niin synnärireissu mieleen että alko pikku hiljaa ihastua mieheen. Pari kk myöhemmin jouluna mies anto mulle lahjaksi sydänriipuksen ja kävi meillä sitte pari pv joka päivä. Tapanin päivänä uskallettiin keskittyä meihinki eikä vain lapseen ja sitten mies jäikin saman tien meille asumaan. Ei siitä ollu puhetta. Se vain tapahtu. Mies kertoi, että oli jo reilu puoli vuotta sitten tajunnu, mitä minussa menetti ja miettiny miten sais takasin. :heart:

eli 1½v eron jälkeen takaisin yhteen.

Ihanaa

:heart: :heart:

 

:wave:

Ajoin miehen pois omalla käytökselläni, kun kuvittelin kumminkin päätyväni yksinhuoltajaksi. Kun yhteinen lapsi oli 1v10kk se putosi tuolilta ja sai lievän aivotärähdyksen. Saatiin kyyti sairaalasta kotiin isältään ja jotenkin siinä tuli niin synnärireissu mieleen että alko pikku hiljaa ihastua mieheen. Pari kk myöhemmin jouluna mies anto mulle lahjaksi sydänriipuksen ja kävi meillä sitte pari pv joka päivä. Tapanin päivänä uskallettiin keskittyä meihinki eikä vain lapseen ja sitten mies jäikin saman tien meille asumaan. Ei siitä ollu puhetta. Se vain tapahtu. Mies kertoi, että oli jo reilu puoli vuotta sitten tajunnu, mitä minussa menetti ja miettiny miten sais takasin. :heart:

eli 1½v eron jälkeen takaisin yhteen.

Ihanaa

:heart: :heart:

Kiitos. On se juu ihanaa. Ja nyt on just ollu pari päivää sellasta kuhertelua taas, että oksat pois.. :heart:

 

:wawe:

 

hmm,mitenhän siis on kannattaakohan mun uskaltautua vastaa näihin exäni katseisiin? ehkä hänkin on tajunnut ettei sitä kukaan jaksa katsella niin kauan ku mä jaksoin no joo siis jos itseäni ajattelen niin ehkä. mut en tiedä haluanko sellaista miehen mallia pojalle jos isällä siis on vielä peliriippuvaisuus yms yms. #huoh#

 

hmm,mitenhän siis on kannattaakohan mun uskaltautua vastaa näihin exäni katseisiin? ehkä hänkin on tajunnut ettei sitä kukaan jaksa katsella niin kauan ku mä jaksoin no joo siis jos itseäni ajattelen niin ehkä. mut en tiedä haluanko sellaista miehen mallia pojalle jos isällä siis on vielä peliriippuvaisuus yms yms. #huoh#

Kuulostele tunteitasi. Katsele hetki mitä ne katseet tekee. Tuleeko mies rohkeaksi ja alkaa ehdotteleen. Mieti sen miehen ongelmia ja onko niille mahdollista tehdä jotain. Keskustele niistä sen kanssa jos ehdottelee. Ei sinun kannata sen kanssa alkaa jos ei aio parantaa tapojaan ja todella pelkäät lapsen puolesta.

 

Meillä ei onnistunut, mies yhtä paska kuin ennekin, vaik lupas muuttua..

 

Mulla ei ole koskaan tullut mieleen et menisin ex:n kanssa yhteen. Kun ollaan erottu niin syy siihen on pitänyt olla ei huvikseen olla erottu...
varsinki nuoremman laspen isää nää usein kun halee ja tuo tyttöö ym.. Niin ei tod ole tullut mieleen et jatkettas yhessä.
Mun mielipide on se ettei vanhaa suhdetta lämmitetä.

 

Meillä ei onnistunut, mies yhtä paska kuin ennekin, vaik lupas muuttua..

Sama vika rahikaisella!!!!

 

niin jotkut eivät muutu. mutta kyllä minä ainakin olen,siis sillein että olen oppinut ymmärtämään enemmän,en enään rähjää pikkuasioista,ja osaan jopa nykyään ensin yrittää keskustella aiheesta joka ärsyttää ennen ku taisi tulla korotettua heti ääntä.

joten luulen että lapsen isäkin on saattanut kasvaa ihmisenä hiukan.
ainakin hän nykyään on ottanut vastuun itsestään ja lapsestaan´.

ja siis eihän hän ole miehenä sieltä pahimmasta päästä mutta jotenkin ajattelee että kun sen kaiken kävi läpi niin voi samantien odottaa sellaista isäpuolta lapselle joka on todella hyvä roolimalli pojalle.

esim.nämä minun uskovaiset mies puoliset kaverit,ei polta,ei juo,AJATTELEE muita ihmisiä,ei käy baareissa ei oo koukussa mihinkään uhkapeleihin. jos paheeksi voi laskea liiallisen colan juonnin tai jalkapallon pelaamisen tms.niin sit on heilläki paheita,mut tuskin lasketaan

minusta sellanen olisi melko "täydellinen" isähahmo. mut ei kuitenkaan sama asia ku oma isä. joten oon pihalla ku lumiukko

 

Meillä ei kyllä ollut silloin vielä lapsia mut erossa oltiin vain muutamia kuukausia.
Sit sitä jotenkin vaan huomas että kuin kauheen kovasti sitä sit kuitenkin sitä toista kaipas.
Meillä oli ongelma ollut se että en ollut saanut tota miestä puhumaan asioista.
Oli monta vanhaa juttua mitkä "kummitteli". Ja sit oli kun tuo mies ei paljookaan muuta tehny kun pelas (tietokoneella onneks, ei rahapelejä) ja mä kyllästyin siihen että mein yhteinen aika oli sitä että se istu koneella ja mä kattelin telkkaria.
Ja suunniteltiin vauvaa mut mies vaan sano että vähentää kyllä sit pelaamista kun lapsi syntyy. Just joo...

No mut sit tosissaan erottiin, kämppä myytiin, oltiin kolme neljä kuukautta omilla teillämme, kun kämppä vaihtoi omistajaa ja mulla ja miehellä ei ollut enään mitään yhteistä (eli ei tarvinnut soitella ym yhteisiin asioihin liittyvää) niin alko toden teolla tulla ikävä.

Ruvettiin sitten selvittelemään niitä vanhoja "kummituksia" jotka tosissaan selvisi sitten puhumalla, kaks kuukautta me vaan käytiin asioita läpi, jotkut illat vaan katottiin yhdessä leffaa, mut ei varsinaisesti puhuttu yhteen palaamisesta.
Tiedettiin kyllä molemmat tunteemme ja toistemme tunteet mut päätettiin ekaks selvittää kaikki asiat ja sit mietitään että yritetäänkö uudelleen.

Tästä on nyt aika lailla tasan kolme vuotta, nyt meillä on maailman ihanin tyttö joka täytti tällä viikolla vuoden ja kesällä mentiin naimisiin.
Ja olen siis äärettömän onnellinen juuri nyt!