Juteltiin miehen kanssa aika tyhjentävästi. Sovittiin erota heti, kun valmistun ja
saan töitä. Pysyttäis hyvinä kavereina (niinkuin ollaan oltu viimeiset pari vuotta)
ja yritetään saada asunnot melko lähellä, ettei lapsi menetä toista vanhempaa eron takia. Puhuttiin ihan asiallisesti jopa ystävällisesti, ja molempien mielestä tämä on paras ratkaisu. Silti on aika tyhjä olo, ja pelko yksin jäämisestä :| Ehkä mä kuitenkin ajattelen, ettei tule enää rakkautta kohdalle pinen lapsen yksinhuoltajalle? Mutta toivon, että saadaan asiat etenemään, niin minäkin huomaan, että elämä jatkuu, kaikesta huolimatta!
saan töitä. Pysyttäis hyvinä kavereina (niinkuin ollaan oltu viimeiset pari vuotta)
ja yritetään saada asunnot melko lähellä, ettei lapsi menetä toista vanhempaa eron takia. Puhuttiin ihan asiallisesti jopa ystävällisesti, ja molempien mielestä tämä on paras ratkaisu. Silti on aika tyhjä olo, ja pelko yksin jäämisestä :| Ehkä mä kuitenkin ajattelen, ettei tule enää rakkautta kohdalle pinen lapsen yksinhuoltajalle? Mutta toivon, että saadaan asiat etenemään, niin minäkin huomaan, että elämä jatkuu, kaikesta huolimatta!