erosin pari vuotta sitten 8 vuoden avioliitosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tuutti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tuutti"

Vieras
ja siinä missä ex löysi uuden heti, olen minä parannellut haavojani. Ex alkoholisti ja tunnevammainen, päästänsä vialla oleva egoisti ja tuntuu että hänen jäljiltään paraneminen vain kestää ja kestää. Sillä tuntuu etten kertakaikkiaan halua enää miestä. Olenkohan sitten loppuelämän yksin? Vai voiko tästä parantua? :D Toki viihdyn itsekseni lapsen kanssa, en siis kaipaa edes elämänkumppania, joskus toki hellyyttä ym ja silloin sitä saan seksisuhteestani. Mutta parisuhde, ei ei ei....
 
En näe kertomassasi mitään sairautta, josta tulisi parantua. Olet luultavasti siinä hyvässä paikassa elämässäsi, jossa et ole riippuvainen kenestäkään, etkä halua olla parisuhteessa vain siksi ettet olisi yksin. Jos sopiva henkilö astuu elämääsi niin etköhän vielä kykene syvästi rakastumaan, mutta siihen asti voit mainiosti omillasikin?
 
saman verran suunilleen on aikaa mun erosta. Tosin ihan muista syistä. Mua ei kans kiinnosta parisuhde yhtään eikä kyllä seksikään. EI mulla ole seksikumppaneita eikä muitakaan kumppaneita tai kavereita. ENkä niitä edes kaipaa. Lapet on jo niin isoja että toinen muuttaa kesällä pois...
 
Viimeksi muokattu:
pistää vain hieman ärsyttämään sukulaisten ja ystävien jatkuva kysely joko minulla on mies... Puhumattakaan exästä, joka ilkkuu joka välissä kuinka on onnellinen ja saan syyttää itseäni ettei minulla ole ketään kun hänet jätin... Onko se sitten niin utopistista että haluan olla yksin?
 
saman verran suunilleen on aikaa mun erosta. Tosin ihan muista syistä. Mua ei kans kiinnosta parisuhde yhtään eikä kyllä seksikään. EI mulla ole seksikumppaneita eikä muitakaan kumppaneita tai kavereita. ENkä niitä edes kaipaa. Lapet on jo niin isoja että toinen muuttaa kesällä pois...

Mulla on erosta 4kk,enkä haluis olla yksin, yksinolo on kamalaa. mutta enpä halua muita miehiä. Minusta hellyys ja läheisyys on ihanaa.
 
[QUOTE="tuutti";28352062]pistää vain hieman ärsyttämään sukulaisten ja ystävien jatkuva kysely joko minulla on mies... Puhumattakaan exästä, joka ilkkuu joka välissä kuinka on onnellinen ja saan syyttää itseäni ettei minulla ole ketään kun hänet jätin... Onko se sitten niin utopistista että haluan olla yksin?[/QUOTE]

Sano heille että ei tarvi kysellä. Ja jos ei usko hyvällä niin sitten pahalla.
Kerrot sitten jos löydät jonkun.
 

Yhteistyössä