erosimme,mies ei ilmoita haluaan tavata lastaan =(

[voi ei]

erosimme noin viikko takaperin.monta kertaa sanoin että tarvitsisi niiistä lapsen tapaamisista sopia,ei vastannut ikinä mitään.hänellä on ensimmäisestä liitostaan lapsi,jota tapaa säännöllisesti,tänäänkin ovat johonkin huvipuistoon lähdössä.

miten te muut äidit kestätte tämän,että mies hylkää lapsensa?meillä tuo tirriäinen on vasta vuoden ikäinen,ja ihanimmillaan kun on vielä niin pieni ja oppii koko ajan uutta ja on muutenkin niin päivänpaiste.miten isä voi haluta olla tapaamatta tuollaista?

jos muuten tästä erosta yli pääsen niin tämä kyllä särkee sydämeni

 

[endie]

voi ei.
toivottavasti mies ajan kanssa järkistyy nyt ja alkaa tapailee säännööllisesti. jospa se ero vaan on itsessään ollut jo niin iso juttu että ei ole vaan yksinkertaisesti vielä jaksanut/viitsinyt asioita ottaa hoitoon millään tavalla.

 

[vv]

no kyllä se aikanaan helpottuu :hug:

 

[ap]

voi ei.
toivottavasti mies ajan kanssa järkistyy nyt ja alkaa tapailee säännööllisesti. jospa se ero vaan on itsessään ollut jo niin iso juttu että ei ole vaan yksinkertaisesti vielä jaksanut/viitsinyt asioita ottaa hoitoon millään tavalla.

en tiedä.tuntuu niin pahalta että toinen lapsi on niin tärkeä että häntä on tavattu 2kertaa viikossa alusta saakka kun ero tuli.oli äidilleni selittänyt tuota eilen,että vie toisen lapsensa huvipuistoon,äitini oli kysynyt onko hän meidän lastamme nähnyt.mies olio vaan vastannut että en mää nyt hetkees oo.

parempi olisi pyyhkiä koko mies täysin elämästämme,mutta ei minulla ole siihen oikeuksia,kai minun täytyy antaa tavata lasta sitten vaikka kerran vuodessa kun hän päättää että nyt ei ole muuta tekemistä,haen sen lapsen muutamaksi tunniksi.

oma vikani kun tuollaisen kanssa lapsen tein,itse vain kovin halusin lapsen pitää.ja hän onkin ainoa hyvä asia elämässäni...

 

[vv]

voi ei.
toivottavasti mies ajan kanssa järkistyy nyt ja alkaa tapailee säännööllisesti. jospa se ero vaan on itsessään ollut jo niin iso juttu että ei ole vaan yksinkertaisesti vielä jaksanut/viitsinyt asioita ottaa hoitoon millään tavalla.

en tiedä.tuntuu niin pahalta että toinen lapsi on niin tärkeä että häntä on tavattu 2kertaa viikossa alusta saakka kun ero tuli.oli äidilleni selittänyt tuota eilen,että vie toisen lapsensa huvipuistoon,äitini oli kysynyt onko hän meidän lastamme nähnyt.mies olio vaan vastannut että en mää nyt hetkees oo.

parempi olisi pyyhkiä koko mies täysin elämästämme,mutta ei minulla ole siihen oikeuksia,kai minun täytyy antaa tavata lasta sitten vaikka kerran vuodessa kun hän päättää että nyt ei ole muuta tekemistä,haen sen lapsen muutamaksi tunniksi.

oma vikani kun tuollaisen kanssa lapsen tein,itse vain kovin halusin lapsen pitää.ja hän onkin ainoa hyvä asia elämässäni...

Usko tai älä, noin käy monelle.. Ero voi olla niin raskas paikka ettei sitä lastaan heti kykene ottamaan. Anna miehelle vähän aikaa..kyllä se siitä

 

[M Y R K K Y]

Kannattaa olla kuin et olisikaan,siis älä kysele koska lasta tapaisi.Luulen että haluaa tehdä sulle kiusaa nyt ja tämä ainut asia jolla uskoo voivansa kiusata.

Sano että oma asiasi on,mutta lapsi vieraantuu varmasti.
Onneksi on noin pieni että ei sitä käsitä,sinulle varmasti raskasta.

Olen itse eronnut ja isä piti lapsiinsa aluksi yhteyttä,mutta sitten jäi.
Kaksoset olivat 1,5 v ja esikoinen 5 v.
Nyt ei enää isäänsä ole tavanneet sovitusti yli 7 vuoteen.
Satunnaisesti näkevät,kaupungilla tms....

 

[Bad Virgin-]

Toivottavasti toi mun lasten isä ei noin tee tai esikoinen murtuu täysin,on isänsä likka :|

 

[ap]

Kannattaa olla kuin et olisikaan,siis älä kysele koska lasta tapaisi.Luulen että haluaa tehdä sulle kiusaa nyt ja tämä ainut asia jolla uskoo voivansa kiusata.

Sano että oma asiasi on,mutta lapsi vieraantuu varmasti.
Onneksi on noin pieni että ei sitä käsitä,sinulle varmasti raskasta.

Olen itse eronnut ja isä piti lapsiinsa aluksi yhteyttä,mutta sitten jäi.
Kaksoset olivat 1,5 v ja esikoinen 5 v.
Nyt ei enää isäänsä ole tavanneet sovitusti yli 7 vuoteen.
Satunnaisesti näkevät,kaupungilla tms....

sanoin että turha on tulla mulle sitten parkumaan kun lapsi on jo isänsä unohtanut.koitan pysyä lujana,en ole pariin päivään pitänyt yhteyttä.

mutta sitten jos hän päättää lastaan tavata,niin se on säännöllisesti tai ei sitten ollenkaan,minä en ala hänen hyppyytettäväkseen niinkuin hänen entinen avokkinsa,joka ei pysty mitään vastaan sanomaan vaikka mies välillä hakee heidän lastaan miten sattuu

voi kun voisi vaan unohtaa

 

[ap]

Toivottavasti toi mun lasten isä ei noin tee tai esikoinen murtuu täysin,on isänsä likka :|

meillä lapsi on aina ollut enemmän minun kanssani,isä ei ole niinkään hoitamiseen osallistunut.joskus leikkii.mutta isä on lapsellemme hyvin tärkeä,aina juoksee perään kun isä poistuu ovesta ja osoittelee kauan että tonne isi meni.isä on ollut paljon lapsen elämästä poissa,että ne hetket kun hän on läsnä niin lapsi nauttii niistä suunnattomasti.

isälle se ei vaan näyttänyt merkitsevän mitään

 

[karoline76]

Oletko ajatellut asian niin et hää ei ole valmis näkemään lasta? .. tiedän tyyppejä jotka ikävöivät eroessa lapsiaan niin paljon että eivät yksinkertaisesti kykene ikävältään kohtaamaan heitä vähään aikaan.. entäpä sinä.. olisiko hällä sinua kohtaan vielä sittenkin tunteita eikä sen takia ole valmis kohtaamaan?... voisitko saada tapaamisen sovittua jotenkin entisen anoppisi kanssa et jos veisit lapsen vaik hälle ja jos hänen poikansa sitten kävis siellä lasta kattoo?? erot on niin pyllystä...

 

[Keittiönoita]

mutta sitten jos hän päättää lastaan tavata,niin se on säännöllisesti tai ei sitten ollenkaan,minä en ala hänen hyppyytettäväkseen niinkuin hänen entinen avokkinsa,joka ei pysty mitään vastaan sanomaan vaikka mies välillä hakee heidän lastaan miten sattuu

Ikävää, että ajattelet noin. Mutta tottakai sulla on oikeus estää lastasi luomasta isäänsä hyvää lapsi-isäsuhdetta, jos exäsi ei noudata jotain kirjallista sopimusta. Mutta muista, että jonain päivänä lapsellesi voi selvitä, että sinä olit osaltasi estämässä sen suhteen syntymistä.

Mulla on yksi isätön lapsi. Täyttää kohta 23 v. Mä olisin seissyt vaikka pää alaspäin heinäseipäässä, jos mun tyttöni olisi edes kerran saanut tavata isän. Mun tytöllä on isästä muistona vain hautakivi satojen kilometrien päässä ja läjä mun vanhoja valokuvia.

Kun erosin kuopuksen isästä, ajattelin, että ei ikinä eikä koskaan tähän perheeseen toista isätöntä lasta. Mä olen ehkä ollut kaikki nämä vuodet "hyppyytettävä", mutta mä olen valmis tanssimaan vaikka ripaskaa, jotta edes tolla kuopuksella on isä.

Mutta sä teet just niinkuin itse haluat.

 

[ap]

mutta sitten jos hän päättää lastaan tavata,niin se on säännöllisesti tai ei sitten ollenkaan,minä en ala hänen hyppyytettäväkseen niinkuin hänen entinen avokkinsa,joka ei pysty mitään vastaan sanomaan vaikka mies välillä hakee heidän lastaan miten sattuu

Ikävää, että ajattelet noin. Mutta tottakai sulla on oikeus estää lastasi luomasta isäänsä hyvää lapsi-isäsuhdetta, jos exäsi ei noudata jotain kirjallista sopimusta. Mutta muista, että jonain päivänä lapsellesi voi selvitä, että sinä olit osaltasi estämässä sen suhteen syntymistä.

Mulla on yksi isätön lapsi. Täyttää kohta 23 v. Mä olisin seissyt vaikka pää alaspäin heinäseipäässä, jos mun tyttöni olisi edes kerran saanut tavata isän. Mun tytöllä on isästä muistona vain hautakivi satojen kilometrien päässä ja läjä mun vanhoja valokuvia.

Kun erosin kuopuksen isästä, ajattelin, että ei ikinä eikä koskaan tähän perheeseen toista isätöntä lasta. Mä olen ehkä ollut kaikki nämä vuodet "hyppyytettävä", mutta mä olen valmis tanssimaan vaikka ripaskaa, jotta edes tolla kuopuksella on isä.

Mutta sä teet just niinkuin itse haluat.

no kai se niin menee että mies tuleee hakemaan kuin tulee.en minä halua tehdä pahaa lapsellemme,mutta käy tässä niin tai näin niin minä olen huono äiti ja hän hyvä isä.

 

[ap]

Oletko ajatellut asian niin et hää ei ole valmis näkemään lasta? .. tiedän tyyppejä jotka ikävöivät eroessa lapsiaan niin paljon että eivät yksinkertaisesti kykene ikävältään kohtaamaan heitä vähään aikaan.. entäpä sinä.. olisiko hällä sinua kohtaan vielä sittenkin tunteita eikä sen takia ole valmis kohtaamaan?... voisitko saada tapaamisen sovittua jotenkin entisen anoppisi kanssa et jos veisit lapsen vaik hälle ja jos hänen poikansa sitten kävis siellä lasta kattoo?? erot on niin pyllystä...

tiedän just tasan tarkkaan millanen ihminen tää mies on,ei ole koskaan ikävöinyt yhtään ketään.surutta voi jättää toista lastaankin hakematta,vaikka yleensä tapaa säännöllisesti.eikä hän tämän lapsen kanssa ole,vaikka lapsi hällä onkin.touhuaa jotain ihan muuta ja lapsi häärää yksinään.tunteita minua kohtaan varmasti oli,mutten usko että on enää.kai hän uutta jo etsii kun kuulemma on baarissa ollut miltei joka päivä.

kun oli minun kanssani sanoi ettei baareihin tule,että hän on sieltä tasan tarkkaan yhtä asiaa etsinyt,naista,ja nyt hänen ei tarvitse sinne mennä koska löysi minut. joten nyt on varmaankin taas haku päällä.sekös tässä satuttaa,yhteiset vuotemme on unohdettu tosta vaan,siinäpä meni minullakin vuosia täysin hukkaan,paitsi siltä osin että saimme maailman ihanimman lapsen

 

[Keittiönoita]

no kai se niin menee että mies tuleee hakemaan kuin tulee.en minä halua tehdä pahaa lapsellemme,mutta käy tässä niin tai näin niin minä olen huono äiti ja hän hyvä isä.

Mutta onko sillä oikeasti mitään väliä? Jos kuitenkin itse tiedät olevasi hyvä äiti? Mitä väliä sillä on, mitä muut sinusta ajattelee?

Meillä ei exän kanssa aikoinaan ollut mikään ihan sopuisa ero. Ensimmäiset kaks vuotta mua oksetti joka kerta, kun exä tuli tänne meille poikaansa tapaamaan. Usein lähdinkin esikoisen kanssa siksi aikaa jonnekin muualle. Vähitellen exä alko ottaa - hyvin satunnaisesti - poikaansa myös omaan huusholliinsa.

Mun poikani täyttää marraskuussa 18 v. Hän on saanut kaikki nämä vuodet pitää isänsä. Ja exä on saanut pitää poikansa. Exän exä kun ei heidän tyttärensä suhteen ollut murto-osaltakaan yhtä lepsu kuin minä. Niinpä exän ja hänen tyttärensä välit eivät ole erityisen läheiset. Tai tyttö kyllä soittaa isälleen, kun tarvitsee rahaa.

Myönnän..ei ole aina ollut ihan helppoa. Mutta nyt, kun toi poika on viittä vaille täysi-ikäinen, en ikimaailmassa toimisi toisinkaan.

Meillä on marraskuussa juhlat. Pojan 18-vuotissynttärit. Mutta me juhlitaan sinä päivänä muutakin. Me juhlitaan exän ja mun yhteishuoltajuutta. Sitä, että me kaikista vaikeuksista huolimatta sittenkin tehtiin se: kasvatettiin toi poika yhdessä. Siihen juhlaan osallistuu ihan varmasti myös exäni uus - tai mikään uus enää oo, 10 v ovat olleet jo yhdessä -

Mä olen halunnut, että lapsillani on rakastavat vanhemmat. Toiselle en valitettavasti pystynyt isää antamaan, mutta toiselle pystyin. Kaikki ne exän pillin mukaan hyppelyt, nöyrtymiset, inhotukset yms, mitä silloin ensimmäisinä vuosina jouduin sietämään, ovat olleet jo yli 10 vuotta vain muisto, jolle lähinnä hymähtelen. Ja mä muistan vieläkin sen päivän 90-luvun puolivälistä, kun exä - eronneiden kavereidensa kanssa juteltuaan - mulle sanoi: Kiitos, että olet antanut mulle mahdollisuuden olla XX:n elämässä joka ainoa päivä. Exällä meni nimittäin noin 4 vuotta ennenkuin se tajusi, ettei tää meidän yhteishuoltajuus ollut mikään keskivertoyhteishuoltajuus

Valitettavan usein näkee tilanteita, missä toinen vanhemmista ehkä antaa vähän periksi. Kun toinen ei sitten reagoikaan toivotulla tavalla, se jousto vedetään takaisin. Vähitellen tuntuu, että isän ja äidin kädessä on naru ja kumpikin kiskoo sitä suuntaan ja toiseen. Lapsi vieressä kummastelee, miksei kumpikaan lue hänelle Muumi-kirjaa.

Ei kaikkeen tarvitse suostua. Ei isän eikä äidin. Kun yhdessä sovitaan siitä, mikä on lapsen etu ja että lapsen edun takia ylipäätään enää yhteyttä millään tasolla pidetään, asiat alkavat sujua helpommin. Joskus on toisen joustettava, että siitä yhteisestä sovinnosta päästään ylipäätään keskustelemaan.

Toki on niitä hulttiovanhempia, jotka katoavat lapsensa elämästä heti, kun ero astuu voimaan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin aidosti välittää lapsistaan, jos heille siihen välittämiseen annetaan mahdollisuus.

 

[vieras2]

Jos erostanne on vasta viikko niin tuota antaisin ajan kulua. Onko teillä tapaamis sopimukset tehty? Toki ei sekään mitään takaa, jotkut kypsyy huomaamaan asian lapsen tapaamisesta kun erosta on vähän aikaa kulunu. Ja jotkut on valitettavasti sellaisia että vaan häviää lapsen elämästä.

 

[Keittiönoita]

Ja jotkut on valitettavasti sellaisia että vaan häviää lapsen elämästä.

Kannataa myös mustaa, että kaikki miehet eivät edes ala taistelemaan oikeuksistaan. Moni kun on niin tyhmä, että kuvittelee lapselle äidin olevan parempi kuin isä. Ja joskus voi olla ihan lapsen edunkin mukaista, että vanhemmat lopettaa sen tappelemisen avioeroon. Jos lapsen äiti ei ymmärrä sitä tappelua lopettaa, voi olla ihan hyvä, että edes lapsen isä sen lopettaa.

 

[vieras]

Ihan kiva että teillä keittis sujui noin hyvin. Mä olen onnellinen että ex osasi tossa jutussa olla ihan asiallinen erotessa ja lasten tapaamiset ovat hoituneet hyvin. Mietin vaan että olin tosi poikki eron aikoihin kun siinä oli kaikkea ikävää ilmassa eikä lapsetkaan helpoimmasta päästä. Välillä tuntui ihan noinkin ettei meinaa jaksaa vaikka ex:stä oikeasti oli apua kun otti lapsia luokseen.

Jos siinä mietin että mitä jos ex olisi heittäytynyt hankalaksi ja mun olisi pitänyt veilä kaiken oman väsymykseni ja epävarmuuteni keskellä pystyä hyppimään exn pillin mukaan. Järjestellä ja perua omia menojani sen mukaan milloin hän sattuu keksimään tulla lapsia katsomaan ja sitten taas selitellä lapsille miksi isi ei tulekaan sovitusti heitä hakemaan. Kuunnella ehkä vittuilua koko käynnin ajan. Mä en olis kyllä millään jaksanut, mun lapset olisivat silloin jääneet isättömiksi jos ei isä olisi saanut vähän järkeä päähänsä.

 

[Asda]

Kannattaa olla kuin et olisikaan,siis älä kysele koska lasta tapaisi.Luulen että haluaa tehdä sulle kiusaa nyt ja tämä ainut asia jolla uskoo voivansa kiusata.

Sano että oma asiasi on,mutta lapsi vieraantuu varmasti.
Onneksi on noin pieni että ei sitä käsitä,sinulle varmasti raskasta.

Olen itse eronnut ja isä piti lapsiinsa aluksi yhteyttä,mutta sitten jäi.
Kaksoset olivat 1,5 v ja esikoinen 5 v.
Nyt ei enää isäänsä ole tavanneet sovitusti yli 7 vuoteen.
Satunnaisesti näkevät,kaupungilla tms....

sanoin että turha on tulla mulle sitten parkumaan kun lapsi on jo isänsä unohtanut.koitan pysyä lujana,en ole pariin päivään pitänyt yhteyttä.

mutta sitten jos hän päättää lastaan tavata,niin se on säännöllisesti tai ei sitten ollenkaan,minä en ala hänen hyppyytettäväkseen niinkuin hänen entinen avokkinsa,joka ei pysty mitään vastaan sanomaan vaikka mies välillä hakee heidän lastaan miten sattuu

voi kun voisi vaan unohtaa

Pysy tässä asiassa lujana. Ei tämä tarkoita että pitäisi sopia tietyt päivämäärät vuosiksi eteenpäin kellonaikoineen vaan sitä että isä todellakin tapaa lasta säännöllisesti, tarpeeksi usein ja sovitusti. Ehdottoman tärkeää on että mikäli tapaamisesta on sovittu, sopimus myös pidetään.

Pidän itse itseäni isättömänä. Kyllä isä olemassa on ja elossa vieläkin. Vanhempani erosivat kun olin 5 ja sen jälkeen isää olen tavannut vain satunnaisesti. Joka kerta kun isä kaikista lupauksista huolimatta ei soittanutkaan tai ei vain tullut tapaamaan vaikka niin oli sovittu ja vaikka hän oli niin minulle luvannut, satutti. Ei isä-lapsi-suhdetta tarvitse tekohengittää jos isällä ei ole lapseen kiinnostusta. Oma isäni katosi välillä yli vuodeksikin ja sitten oletti että hän on taas tervetullut elämääni hänen ehdoillaan. Äitini suostui aina kaikkeen. Onneksi jossain vaiheessa tajusin itse katkaista välini isääni.

Mitä yritän nyt sanoa on että lapsella on oikeus isään, mutta lapsella ei ole velvollisuutta ottaa vastaan välinpitämättömyyttä kummaltakaan vanhemmalta. Lapselle ei ole myöskään velvollisuutta mukautua katteettomiin lupauksiin ja jatkuviin pettymyksiin. Ellei isä ymmärrä tätä, pysyköön poissa.

Toivon kuitenkin ettei teillä tarvitse mennä näin pitkälle.

 

[ei jaksa]

Ja jotkut on valitettavasti sellaisia että vaan häviää lapsen elämästä.

Kannataa myös mustaa, että kaikki miehet eivät edes ala taistelemaan oikeuksistaan. Moni kun on niin tyhmä, että kuvittelee lapselle äidin olevan parempi kuin isä. Ja joskus voi olla ihan lapsen edunkin mukaista, että vanhemmat lopettaa sen tappelemisen avioeroon. Jos lapsen äiti ei ymmärrä sitä tappelua lopettaa, voi olla ihan hyvä, että edes lapsen isä sen lopettaa.

No sä tunnut olevan viisas ja täydellinen. Ilmeisesti vaikka tilanteita on tuhansia erilaisia, sun tapas on ainoa oikea niissä kaikissa.

 

[vieras]

Ja jotkut on valitettavasti sellaisia että vaan häviää lapsen elämästä.

Kannataa myös mustaa, että kaikki miehet eivät edes ala taistelemaan oikeuksistaan. Moni kun on niin tyhmä, että kuvittelee lapselle äidin olevan parempi kuin isä. Ja joskus voi olla ihan lapsen edunkin mukaista, että vanhemmat lopettaa sen tappelemisen avioeroon. Jos lapsen äiti ei ymmärrä sitä tappelua lopettaa, voi olla ihan hyvä, että edes lapsen isä sen lopettaa.

No sä tunnut olevan viisas ja täydellinen. Ilmeisesti vaikka tilanteita on tuhansia erilaisia, sun tapas on ainoa oikea niissä kaikissa.

Peesi tähän. Meinasin itse laittaa :saint: hymiön tohon.

 

[ap]

no kai se niin menee että mies tuleee hakemaan kuin tulee.en minä halua tehdä pahaa lapsellemme,mutta käy tässä niin tai näin niin minä olen huono äiti ja hän hyvä isä.

Mutta onko sillä oikeasti mitään väliä? Jos kuitenkin itse tiedät olevasi hyvä äiti? Mitä väliä sillä on, mitä muut sinusta ajattelee?

Meillä ei exän kanssa aikoinaan ollut mikään ihan sopuisa ero. Ensimmäiset kaks vuotta mua oksetti joka kerta, kun exä tuli tänne meille poikaansa tapaamaan. Usein lähdinkin esikoisen kanssa siksi aikaa jonnekin muualle. Vähitellen exä alko ottaa - hyvin satunnaisesti - poikaansa myös omaan huusholliinsa.

Mun poikani täyttää marraskuussa 18 v. Hän on saanut kaikki nämä vuodet pitää isänsä. Ja exä on saanut pitää poikansa. Exän exä kun ei heidän tyttärensä suhteen ollut murto-osaltakaan yhtä lepsu kuin minä. Niinpä exän ja hänen tyttärensä välit eivät ole erityisen läheiset. Tai tyttö kyllä soittaa isälleen, kun tarvitsee rahaa.

Myönnän..ei ole aina ollut ihan helppoa. Mutta nyt, kun toi poika on viittä vaille täysi-ikäinen, en ikimaailmassa toimisi toisinkaan.

Meillä on marraskuussa juhlat. Pojan 18-vuotissynttärit. Mutta me juhlitaan sinä päivänä muutakin. Me juhlitaan exän ja mun yhteishuoltajuutta. Sitä, että me kaikista vaikeuksista huolimatta sittenkin tehtiin se: kasvatettiin toi poika yhdessä. Siihen juhlaan osallistuu ihan varmasti myös exäni uus - tai mikään uus enää oo, 10 v ovat olleet jo yhdessä -

Mä olen halunnut, että lapsillani on rakastavat vanhemmat. Toiselle en valitettavasti pystynyt isää antamaan, mutta toiselle pystyin. Kaikki ne exän pillin mukaan hyppelyt, nöyrtymiset, inhotukset yms, mitä silloin ensimmäisinä vuosina jouduin sietämään, ovat olleet jo yli 10 vuotta vain muisto, jolle lähinnä hymähtelen. Ja mä muistan vieläkin sen päivän 90-luvun puolivälistä, kun exä - eronneiden kavereidensa kanssa juteltuaan - mulle sanoi: Kiitos, että olet antanut mulle mahdollisuuden olla XX:n elämässä joka ainoa päivä. Exällä meni nimittäin noin 4 vuotta ennenkuin se tajusi, ettei tää meidän yhteishuoltajuus ollut mikään keskivertoyhteishuoltajuus

Valitettavan usein näkee tilanteita, missä toinen vanhemmista ehkä antaa vähän periksi. Kun toinen ei sitten reagoikaan toivotulla tavalla, se jousto vedetään takaisin. Vähitellen tuntuu, että isän ja äidin kädessä on naru ja kumpikin kiskoo sitä suuntaan ja toiseen. Lapsi vieressä kummastelee, miksei kumpikaan lue hänelle Muumi-kirjaa.

Ei kaikkeen tarvitse suostua. Ei isän eikä äidin. Kun yhdessä sovitaan siitä, mikä on lapsen etu ja että lapsen edun takia ylipäätään enää yhteyttä millään tasolla pidetään, asiat alkavat sujua helpommin. Joskus on toisen joustettava, että siitä yhteisestä sovinnosta päästään ylipäätään keskustelemaan.

Toki on niitä hulttiovanhempia, jotka katoavat lapsensa elämästä heti, kun ero astuu voimaan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin aidosti välittää lapsistaan, jos heille siihen välittämiseen annetaan mahdollisuus.

olen aina miehelle sanonut,että jos ero tulee hän saa lastaan tavata niin paljon kun haluaa.en todellakaan ole sille esteenä.mutta en toivo sitä että isä käyttää väärin velvolliosuuksiaan,ja hakee tyyliin joka toinen kuukausi pariksi tunniksi.ei lapseen saa luotua mitään sidettä jos lapsi on miltei unohtanut koko isänsä.

suostun yhteishuoltajuuteen ja kaikkeen minkä tunnen että on lapselle hyväksi.mutta tässä käy varmasti niin että isä tulee pompottamaan meitä miten sattuu,mielialan mukaan hakee tai ei hae.kumpa hänen päähänsä saisi taottua sen asian että lapsien pitäisi olla elämän tärkein asia ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.hänelle on aina merkinnyt vain raha ja kalja,lapsien aika tulee vasta sitten kun on aikaa.

tuntuu niin turhauttavalta yksin taistella,taas,tästäkin asiasta.

 

[vieras2]

Mistä sinä ap voit olla varma et noin käy? Siis kerroit että teidän erosta on aikaa viikko

 

[ap]

Jos erostanne on vasta viikko niin tuota antaisin ajan kulua. Onko teillä tapaamis sopimukset tehty? Toki ei sekään mitään takaa, jotkut kypsyy huomaamaan asian lapsen tapaamisesta kun erosta on vähän aikaa kulunu. Ja jotkut on valitettavasti sellaisia että vaan häviää lapsen elämästä.

tiedän että erosta on vasta vähän aikaa,mutta haluaa lapsi siltin varmasti tavata jo isäänsä kun on joka päivä tottunut hänet edes jossain määrin näkemään. ei tämä ole ikuisuus minulle,mutta lapselle voi olla!jos hän nyt katoaa lapsen elämästä,niin minä en ainakaan rupea perään soittelemaan että tulisit nyt.jos hän pesee kätensä tästä niin itse saa asiuan sitten hoitaa,jos joskus kymmenien vuosien päästä yhtäkkiä haluaakin ruveta isäksi,kun ei elämältä muuta enää saa.

helvata mua kiukuttaa niin,ja varsinkin kun tiedän että siellä hän viettää laatuaikaa toisen lapsensa kanssa,eikä kanna mitään murhetta meidän lapsestamme

 

[Kuiskaten]

valitettavasti isää ei voi pakottaa olemaan isä, muutakuin elarien muodossa :|

 

[ap]

Ihan kiva että teillä keittis sujui noin hyvin. Mä olen onnellinen että ex osasi tossa jutussa olla ihan asiallinen erotessa ja lasten tapaamiset ovat hoituneet hyvin. Mietin vaan että olin tosi poikki eron aikoihin kun siinä oli kaikkea ikävää ilmassa eikä lapsetkaan helpoimmasta päästä. Välillä tuntui ihan noinkin ettei meinaa jaksaa vaikka ex:stä oikeasti oli apua kun otti lapsia luokseen.

Jos siinä mietin että mitä jos ex olisi heittäytynyt hankalaksi ja mun olisi pitänyt veilä kaiken oman väsymykseni ja epävarmuuteni keskellä pystyä hyppimään exn pillin mukaan. Järjestellä ja perua omia menojani sen mukaan milloin hän sattuu keksimään tulla lapsia katsomaan ja sitten taas selitellä lapsille miksi isi ei tulekaan sovitusti heitä hakemaan. Kuunnella ehkä vittuilua koko käynnin ajan. Mä en olis kyllä millään jaksanut, mun lapset olisivat silloin jääneet isättömiksi jos ei isä olisi saanut vähän järkeä päähänsä.

niin,eihän tämä helppoa ole.joka päivä tulee se hetki että vaan istun lattialle ja itken.mutta sitten tyttö tulee ojentamaan tuttiaan,niin tiedän,että yhdessä me tästä jatketaan eteenpäin ja eletään hyvää elämää,mikä meille kuuluu