Hei!
Kertokaas te eronneet kuinka saitte aikananne itsenne vakuuttuneeksi siitä että ero on järkevin ratkaisu? Tai tarkoitan että kun itse tiedän satavarmasti että ero on tilanteessamme ainoa oikea ratkaisu, ja päätöksen lähtemisestä olen jo tehnyt, mutta kuitenkin jokin päässäni pistää minut koko ajan hangoittelemaan järkeä vastaan.. Siis vaikka olen päättänyt lähteä, niin jotenkin teen silti koko ajan mielessäni työtä ja mietin että onko tämä nyt oikein vai ei. Moni ihminen on kertonut mielipiteensä ja sanonut että minun olisi nyt vain parasta luovuttaa ja aloittaa uusi parempi elämä, arvostan läheisten mielipiteitä, mutta silti tuntuu niin hankalalta päästää irti... Millä ihmeellä saan pääni lukittua asentoon "LÄHDE"??? |O
Kertokaas te eronneet kuinka saitte aikananne itsenne vakuuttuneeksi siitä että ero on järkevin ratkaisu? Tai tarkoitan että kun itse tiedän satavarmasti että ero on tilanteessamme ainoa oikea ratkaisu, ja päätöksen lähtemisestä olen jo tehnyt, mutta kuitenkin jokin päässäni pistää minut koko ajan hangoittelemaan järkeä vastaan.. Siis vaikka olen päättänyt lähteä, niin jotenkin teen silti koko ajan mielessäni työtä ja mietin että onko tämä nyt oikein vai ei. Moni ihminen on kertonut mielipiteensä ja sanonut että minun olisi nyt vain parasta luovuttaa ja aloittaa uusi parempi elämä, arvostan läheisten mielipiteitä, mutta silti tuntuu niin hankalalta päästää irti... Millä ihmeellä saan pääni lukittua asentoon "LÄHDE"??? |O