S
surullinen
Vieras
Kertokaa kokemuksianne millaista on elämä avioeron jälkeen? Olen eroamassa ja meillä on kaksi vuotias tyttö. Pelkään millaista elämästä tulee. Mitä kaikkia järjestelyjä on edessä?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Tilli:En oikein voi auttaa, kertomalla, miten selviää, mutta vastaan ihan sitä varten, että tiedät, että et ole ainoa. Tänään lähti muuttokuorma yhteisestä kodista, minä ja kolme lasta muutamme (5 v, 3v ja 1,2 v)
Uskon, että elämämme alkaa sujumaan ihan hyvin, lasten isän kanssa saatu sovittua elatusmaksut ja tapaamiset. Tosin käymme vielä tahdostani lastevalvojalla tekemässä vielä virallisen paperin, jotta on jotain, mihin nojata, jos ongelmia tulee.
Häntä pystyyn, kyllä se elämä vielä alkaa hymyilemään.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:kiitos, tuntuu vaan että yhdessäolokin on pelkkää piinaa.
mies ei suostu puhumaan mitään tai pelkästään tiuskii, ei vastaa, valittaa tms. en enää jaksa. Olen jankuttanut asiasta ties miten kauan. Haluan sellaisen parisuhteen jossa puhutaan asioista. Tuntuu etten enää ymmärrä miestäni. Toivon vaan että teen oikean ratkaisun.
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja ap:kiitos, tuntuu vaan että yhdessäolokin on pelkkää piinaa.
mies ei suostu puhumaan mitään tai pelkästään tiuskii, ei vastaa, valittaa tms. en enää jaksa. Olen jankuttanut asiasta ties miten kauan. Haluan sellaisen parisuhteen jossa puhutaan asioista. Tuntuu etten enää ymmärrä miestäni. Toivon vaan että teen oikean ratkaisun.
Voi miten tutulta kuulostaa. Tai ei minun mies tuiskinut, eikä valittanut, mutta piti minua täysin itsestään selvyytenä. Mitään ei tehty yhdessä, mitään puheenaiheita ei ollut. Molemmat vaan oli omissa oloissaan. Minä ruinasin ja kerjäsin huomiota, mutta mitään ei tapahtunut. En kai sitten minäkään yrittänyt tarpeeksi. Sitten minä ihastuin toiseen ja mies sai sen tietää. Se avasi miehen silmät ja nyt se yrittää ihan tosissaan saada tätä parisuhdetta kuntoon. Minä vaan usein tuntuu, että on jo myöhäistä![]()
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja ap:kiitos, tuntuu vaan että yhdessäolokin on pelkkää piinaa.
mies ei suostu puhumaan mitään tai pelkästään tiuskii, ei vastaa, valittaa tms. en enää jaksa. Olen jankuttanut asiasta ties miten kauan. Haluan sellaisen parisuhteen jossa puhutaan asioista. Tuntuu etten enää ymmärrä miestäni. Toivon vaan että teen oikean ratkaisun.
Voi miten tutulta kuulostaa. Tai ei minun mies tuiskinut, eikä valittanut, mutta piti minua täysin itsestään selvyytenä. Mitään ei tehty yhdessä, mitään puheenaiheita ei ollut. Molemmat vaan oli omissa oloissaan. Minä ruinasin ja kerjäsin huomiota, mutta mitään ei tapahtunut. En kai sitten minäkään yrittänyt tarpeeksi. Sitten minä ihastuin toiseen ja mies sai sen tietää. Se avasi miehen silmät ja nyt se yrittää ihan tosissaan saada tätä parisuhdetta kuntoon. Minä vaan usein tuntuu, että on jo myöhäistä![]()
Meillä on vissiin ihan sama tilanne, koska ihastuin/olen ihastunut toiseen,mutta tuskin siitä mitään tulee kun kaikki on niin solmussa. Se on vaan tosiasia ettei toista voi muuttaa. Ei lapsen takiakaan voi kaikkea tehdä, tai ainakaan minä en pysty.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja ap:kiitos, tuntuu vaan että yhdessäolokin on pelkkää piinaa.
mies ei suostu puhumaan mitään tai pelkästään tiuskii, ei vastaa, valittaa tms. en enää jaksa. Olen jankuttanut asiasta ties miten kauan. Haluan sellaisen parisuhteen jossa puhutaan asioista. Tuntuu etten enää ymmärrä miestäni. Toivon vaan että teen oikean ratkaisun.
Voi miten tutulta kuulostaa. Tai ei minun mies tuiskinut, eikä valittanut, mutta piti minua täysin itsestään selvyytenä. Mitään ei tehty yhdessä, mitään puheenaiheita ei ollut. Molemmat vaan oli omissa oloissaan. Minä ruinasin ja kerjäsin huomiota, mutta mitään ei tapahtunut. En kai sitten minäkään yrittänyt tarpeeksi. Sitten minä ihastuin toiseen ja mies sai sen tietää. Se avasi miehen silmät ja nyt se yrittää ihan tosissaan saada tätä parisuhdetta kuntoon. Minä vaan usein tuntuu, että on jo myöhäistä![]()
Meillä on vissiin ihan sama tilanne, koska ihastuin/olen ihastunut toiseen,mutta tuskin siitä mitään tulee kun kaikki on niin solmussa. Se on vaan tosiasia ettei toista voi muuttaa. Ei lapsen takiakaan voi kaikkea tehdä, tai ainakaan minä en pysty.
Me ei olla vielä tehty eropäätöstä, vaan yritetään vielä kuitenkin, josko nämä minun tunteet tästä vielä muuttuisi. Mutta en tiedä.. miten pitkään sitä on järkevää odottaa ja yrittää. Tämän ihastukseni kanssa minulla ei ole yhteistä tulevaisuutta missään nimessä, mutta onko miehenikään kanssa. En haluaisi häntä satuttaa, enkä itsekään ole varma mitä tulevaisuudelta haluan. Eroa mietin kyllä jo ennen tätä toiseen ihastumistakin, joten se ei olisi eron syy.