Ero tulossa ja mielessä pyörii monenlaisia asioita, joten kokemuksia kaipailen teiltä. Niitä kaunistelemattomia totuuksia.
Miten jaksaa monen pienen kanssa yksin?
Tiedän selviytyväni ihan hyvin, mutta tukiverkko on aika heikko, mies tuskin lapsiaan haluaa paljon tavata, jotenka mietin sitä miten henkisesti jaksaa yksin?
Vaikka mies ei ole lapsia koskaan paljon hoitanut, eikä osallistunut kodinhoitoon niin on hän kuitenkin ollut tukena, eron jälkeen ei jää ketään joka kannattelisi silloin kun on vaikeaa, ei ole ketään joka valvoisi välillä kipeiden lasten kanssa jotta itse saa välillä nukkua, ei ole ketään joka osallistuisi esim. lasten lääkärissä käynteihin.
Kuinka rankkaa on yksin olla vastuussa kaikesta?
Ero ottaa koville, asunnon etsiminen ottaa koville, lasten hätä ja pahaolo ottaa koville, minun on vain oltava vahva ja selvittävä, kuitenkin minua pelottaa miten ihmeessä minä tulen yksin jaksamaan?
Kaikki lapset on alle 6vuotiaita, minulla on kolmivuorotyö, lapset joutuu olemaan paljon hoidossa, ja lasten isä ei kuulema voi töiden, harrastusten, kavereiden ja oman vapaa aikansa takia lasten kanssa olla.
Kyllä minä tiedän että arki jotenkin tulee sujumaan, mutta kuinka rankkaa se loppujenlopuksi on?
Tästä nyt tuli aika sekava sepustus, mutta mielessä pyörii paljon asioita, ja kaikki kaverit ja sukulaiset suhtautuu minun huoliini vähän sillä meiningillä että kyllä sinä pärjäät.
Mutta pärjäänkö?
Miten jaksaa monen pienen kanssa yksin?
Tiedän selviytyväni ihan hyvin, mutta tukiverkko on aika heikko, mies tuskin lapsiaan haluaa paljon tavata, jotenka mietin sitä miten henkisesti jaksaa yksin?
Vaikka mies ei ole lapsia koskaan paljon hoitanut, eikä osallistunut kodinhoitoon niin on hän kuitenkin ollut tukena, eron jälkeen ei jää ketään joka kannattelisi silloin kun on vaikeaa, ei ole ketään joka valvoisi välillä kipeiden lasten kanssa jotta itse saa välillä nukkua, ei ole ketään joka osallistuisi esim. lasten lääkärissä käynteihin.
Kuinka rankkaa on yksin olla vastuussa kaikesta?
Ero ottaa koville, asunnon etsiminen ottaa koville, lasten hätä ja pahaolo ottaa koville, minun on vain oltava vahva ja selvittävä, kuitenkin minua pelottaa miten ihmeessä minä tulen yksin jaksamaan?
Kaikki lapset on alle 6vuotiaita, minulla on kolmivuorotyö, lapset joutuu olemaan paljon hoidossa, ja lasten isä ei kuulema voi töiden, harrastusten, kavereiden ja oman vapaa aikansa takia lasten kanssa olla.
Kyllä minä tiedän että arki jotenkin tulee sujumaan, mutta kuinka rankkaa se loppujenlopuksi on?
Tästä nyt tuli aika sekava sepustus, mutta mielessä pyörii paljon asioita, ja kaikki kaverit ja sukulaiset suhtautuu minun huoliini vähän sillä meiningillä että kyllä sinä pärjäät.
Mutta pärjäänkö?