Eron sattuessa omalle kohdalle..

MUN äiti ja isä käänsi mulle selkänsä..Lapsia eivät kohtele kaltoin,mutta mut jättivät kiikkumaan köyteen yhdellä kädellä..

En saa heiltä minkäänlaista tukea(enkä tarkoita rahaa,materiaa.. )vaan kuulen "itse olet soppasi keittänyt,hämmennä nyt.Mitäs erosit"

Olen suvun peikko,heikoin lenkki..Minun olisi pitänyt jaksaa katsoa ja kestää se että mies loikkii vieraissa,ei välitä tuon taivaallista omasta perheestään..

Oletteko muut eronneet jääneet yksin?

Mulla ei ole edes sitä yhtä ystävää enää,perheeni on sotkenut senkin välin..

 

:hug: Törkeää! miten joku voi hylätä lapsensa, aikuisenkaan? Ja miksi ihmeessä ihmiset ottavat itseensä toisten erot? Eikö se nyt herranjumala ole parin oma asia kuinka liittonsa hoitaa tai jättää hoitamatta. Toivottavasti löydät pian uusia ystäviä!

 

Mä en oo eronnu, mut voisin kuvitella, et omat vanhempani suhtautuisivat ja just tuollee..Ovat sillai vanhanaikasia ja kun naimisiin menin, nii äitini tokas siihen, et "ku naimisiin menit, nii muistahan et siinä myös pysytään"

 

:hug: Erotessa (ei ollu onneksi lapsia sillon) punnittiin tosi ystävät.. Onneksi niitä jäi- miehen serkun(=bestiksen) vaimoke on niistä yks :heart:
Omat vanhemmat onneksi tukivat- arvasivat syynkin... mies petti.. vaikka en suoraan kertonutkaan.
Kyllä sä vielä itsesi suosta nostat- sisulla vaikka |O etkä jää yksin.
:hug: :hug: :hug:

 

kyllä mulla vähän samanlainen tilanne. kotoa olen lähtenyt tai ajettiin pois kun olin 18v ja ikinä en ole saanut mitään apua missään suhteessa. eka lapseni kuoli sydänvikaan ja silloinkaan eivät omat vanhempani olleet tukena. eli en ikinä ole saanut mitää. kun erosin n. 4vuotta sitten, en todellakaan saanut mitään apua, en henkistä tukea en siis mitään.olenkin miettinyt että olenko heille vaan 'riesa'. mut menin eteenpäin, yksin. onneksi elämä hymyilee jälleen. ja nyt vuosien varrella olen oppinut että sitä saa mitä tilaa. en jaksa olla heidän kanssaan missään tekemisissä. luulin tyhmänä nuorena että heitä kiinnostaa ja yritin olla tekemisissä ja tyrkyttää suunnilleen lapsiani kylään kun halusin et heillä on mummu ja pappa mut nyt olen sen huomannut että ei heitä kiinnosta millään lailla. oma elämä on niin paljon tärkeempää. mut onneksi nyt menee hyvin ja näin on parempi kaikille! ja osaan olla onnellinen 3 lapsesta ja rinnalla ihana uusi mies jonka kanssa yksi yhteinen lapsi jaksamista sinulle! kyllä se helpottaa ajan kanssa ja kannattaa ottaa vanhempiin etäisyyttä jos se ei kerta toimi!