Eron partaalla

[vieras]

Mä ja mieheni ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Joulukuussa syntyi esikoisemme, ihana tyttö. Melkeen koko suhteemme on ollut hieman vuoristorataa..
Synnytyksen jälkeen on ollut ihan kamalaa,riitelemme kokoajan, jommankumman hermot kokoajan kireällä.. Vauva ei itsessään mua väsytä ollenkaan.. Vaan tää jatkuva taistelu..
Oon ihan lopussa enkä jaksa jatkaa tätä suhdetta jos muutosta ei tapahdu. Oon ehottanu miehelleni pariterapiaa mut ei suostu.
Mä rakastan miestäni ja tuntuu todellakin että kuulumme toisillemme mutta tää riitely on ihan kamalaa, joka päivä
Nykyään mies on ihan välinpitämätön puhumaan ees asioista miten voitais parantaa kumpikin käytöstämme.

Pitääkö mun jäädä tähän suhteeseen kun kuitenki rakastan häntä ja tyttöäni ja haluaisin hänellekkin ehjän perheen.

Vai miten saan mieheni kiinnostumaan ratkomaan ongelmamme

 

[samppa-74]

Olisiko joku kahdenkeskinen illanviettto tms. jos saisitte tytölle hoitajan siksi aikaa menesitte vaikka romanttiselle illalliselle ihan juttelemaan ja antamaan aikaa kahdenkesken toisillenne...
Kannattaisi ainakin yrittää...

 

[Tempperamenttia täälläkin]

Teillä on vielä niin pieni vauva että vaatii aikaa.. sinulla on lisäksi hormonitoiminta herkistämässä ja mies jos väsy = taistelua tietysti.
Helpottaa varmaan jossain vaiheessa.. ei sitä suotta sanota että vauva-aikana erotaan eniten.. mutta jos jaksaa sinnitellä, kyllä se varmaan alkaa helpottaa.
Älä liian aikaisin luovuta.