Eron jälkeen

[minä vaan]

kirjoittelenpa nyt tuntemuksiani tänne kun en niitä oikein kenellekään voi puhua.
Viime kesänä päättyi meidän 14 vuotinen suhde miehen kanssa, suhteesta kohta 6 vuotias tyttö. Suhde päättyi minun aloitteestani, en vain enää rakastanut miestäni niinkuin olisi parisuhteessa kuulunut rakastaa.
Nyt, 8 kuukauden jälkeen olen huomannut välillä ikävöiväni suunnattomasti ex-miestäni. Tiedän ettei yhteenpaluu ole mahdollinen, niin paljon pahaa tapahtui ennen. Nykyisin mulla on maailman ihanin mies mutta silti välillä tulee kaipuu niitä juttuhetkiä ja hassutteluja exän kanssa.
Nykyinen mies on sitä mieltä ettei mun pidä olla tekemisissä exän kanssa muuta kuin lapsen takia, mulla ei saa olla sille muuta asiaa. Tämä on ainoa huono puoli uudessa miehessä. Olen yrittänyt selittää että 14 vuoden aikana ehti tulla paljon yhteistä ja välillä tuntuu että asioista pitäisi saada puhua exälle - sovussa kun kuitenkin erottiin.
Äh, tulipahan vähän purettua sydäntä...

 

[vieras]

Päästä irti siitä ex-miehestä , muuten sulla ei ole kohta kumpaakaan. Eli muistoja on tietenkin, mutta niin on kaikilla, erottu mitä erottu ja piste.

 

[tuore ero mullakin]

meillä ero tulossa samoista syistä... kuinka kauan olit eronneena ennen uuden suhteen alkua? Itsestä tuntuu nyt että en alle vuoteen voisi edes tapailla ketään muuta... mulla ainakin todennäköisesti vaatii pitkähkön "purkuajan" jotta pääsee edellisestä suhteesta kunnolla irti... Ja ehdimme olla liki 15v. yhdessä.

Eli nuo ikävän tunteet kuuluvat varmasti asiaan, varsinkin kun ei ole mitään draamaa eron taustalla. Ota vaikka pieni "aikalisä" itsesi kanssa. Saat ajatuksia puretuksi...