Eron jälkeen... Mustasukkaisuus exästä sekä epävarmuus uuden suhteen kanssa. :(

["vieras"]

Erosta aikaa noin vuosi. Aloite eroon tuli minulta, sillä minulla oli paha olla vuosikausia kestäneessä suhteessamme. Lisäksi mies oli uskoton. Olimme kuitenkin kuin sielunkumppaneita, hänen seurassaan pystyin todella olemaan oma, aito itseni ja hän kaikesta huolimatta kuunteli ja tuki minua. Oli paras ystäväni, keskeinen ja suurin osa elämääni.

Nyt olen tavannut toisen miehen, ehkä ensimmäisen elämässäni, joka vastaa käsitystäni unelmamiehestä. Olen todella ihastunut ja haluaisin tulevaisuuden hänen kanssaan. Eksä on kuitenkin alkanut kummitella mielessäni: uskallanko heittäytyä ehkä elämäni parhaimpiin hetkiin tuon uuden miehen kanssa, kun ei eksäkään ihan täysin paska kuitenkaan ollut - paljon oli hyvääkin?

Vai pitäisikö minun vihdoinkin irrottaa otteeni menneestä? Lukea ne päiväkirjamerkinnät menneiltä vuosilta, kun vain itkin pahaa oloani ja huonoa miestäni... Aika kultaa muistot...

 

["vieras"]

Niin ja oman vaikeutensa tilanteeseen tuo se, että lasten vuoksi joudun tapaamaan eksää usein.

 

[almandoz]

No mä ehdottaisin että heittäydyt täysillä uuteen suhteeseen kun kumminkin olette exäsi kanssa "kunnolla" jo eronneet. Jos uusi suhde mietityttää niin palauta mieleen miksi erosit vanhasta suhteesta.

 

[Coffee Break]

Ehkä kannattaa unohtaa uusi suhde ja olla pidempään yksin. Ajan myötä ne ajatuksetkin selviää.

 

["hankey"]

nyt on varman hyvä aika lukea päiväkirjat ja laittaa ne sitten silppuriin tai saunan pesään.

 

[pikkumy]

Lue ne päiväkirjat. Et oo tainnut täysin vielä toipua erosta ja kykenevä vielä jatkamaan elämää eteenpäin, jos toisen tahdot takaisin?

 

[macy gray]

Miksi jumitat niissä ex:n hyvissä puolissa, kun erosit huonojen takia? Uskottomuus (olipa mies muutoin kuinka hyvä ystävä ja kumppani tahansa) on jo painava syy, koska osoittaa ettei hän kunnioittanut sinua. uuteen suhteeseen heittäytyminen kertoo myös ex-miehellesi, että arvostat itseäsi ja tiedät ansaitsevasi parempaa mitä hän pystyi tarjoamaan. Uuteen suhteeseen heittäytymisen (ja niitten ex:n huonojen puolien kertaamisen) myötä haikailu menee ohi ja jonain päivänä todennäköisesti ihmettelet mitä näit siinä tyypissä ja miksi ihmeessä et pystynyt päästämään irti aikaisemmin. Luultavasti kadut myöhemmin, jos jäät haikailemaan ex:n perään luopuen samalla uudesta mahdollisuudesta.

 

["vieras"]

Tästä uudesta mahdollisuudesta en haluaisi luopua... Ex on todellisuudessa pelkkä rakas ystävä, mutta jotenkin näin uuden suhteen kynnyksellä, kun menneisyydelle pitäisi sitten jättää lopulliset hyvästit, minua ehkä pelottaa... Tai mistä sitten onkaan kyse... Muutosvastarintaa, vaikka tiedän että haluaisin enemmän kuin mitään jakaa tulevaisuuteni tuon uuden miehen kanssa. Hänen kanssaan on hyvä olla.

 

["timi"]

[QUOTE="vieras";22847533]Tästä uudesta mahdollisuudesta en haluaisi luopua... Ex on todellisuudessa pelkkä rakas ystävä, mutta jotenkin näin uuden suhteen kynnyksellä, kun menneisyydelle pitäisi sitten jättää lopulliset hyvästit, minua ehkä pelottaa... Tai mistä sitten onkaan kyse... Muutosvastarintaa, vaikka tiedän että haluaisin enemmän kuin mitään jakaa tulevaisuuteni tuon uuden miehen kanssa. Hänen kanssaan on hyvä olla.[/QUOTE]

Tietysti yrität uuden miehen kanssa. Siitä joko tulee jotain tai sitten ei. Ei sitä koskaan voi etukäteen tietää. Et myöskään pysty pakottamaan itseäsi rakastamaan exääsi, etkä eronnut turhaan.

 

[rosika]

Erosin 5 v.suhteesta Marraskuussa ja Tammikuussa tapasin uuden miehen,jonka kanssa olen tapaillut melkein 4kk. Erosin exästäni,sillä hän on bi-seksuaali ja haluaa olla miesten kanssa. Ero ja sen edeltävä aika oli todella raskasta, jopa niin että joudun edelleen syömään mielialalääkkeitä. Suhteessamme oli muut asiat hyvin, mutta elimme liian kauan raskaassa pattitilaneessa ja siksi erosimme.
Uusi mies on aivan ihana (ja hetero),mutta minun on vaikea olla täysin hänen kanssaan, sillä exäni ja koko suhde pyörii mielessä ja tunnetasolla edelleen. Tiedän,että pitkän suhteen jälkeen olisi tärkeä olla hetki yksin,mutta en kuitenkaan haluaisi luopua tästä uudestä miehestä, sillä uskoisin että hän voisi olla vaikka lasteni isä jonain päivänä.
Mitä tehdä? Neuvoja,samanlaisia kokemuksia...

 

["Jonna"]

Mun kokemuksen mukaan aina ekan suhteen kynnyksellä eron jälkeen miettii entistä elämää ja tavallaan vertaa siihen. Se kuuluu paranemisprosessiin, eikä sille pidä antaa enempää painoarvoa. Sitä paitsi uskon, että joka eron jälkeen tulee sellainen laastarisuhde, eli se joka on se ensimmäinen eron jälkeen ja jonka avulla exä unohtuu täysin. Katse tulevaisuuteen vain rohkeasti!

 

["Jonna"]

[QUOTE="Jonna";23619857]Mun kokemuksen mukaan aina ekan suhteen kynnyksellä eron jälkeen miettii entistä elämää ja tavallaan vertaa siihen. Se kuuluu paranemisprosessiin, eikä sille pidä antaa enempää painoarvoa. Sitä paitsi uskon, että joka eron jälkeen tulee sellainen laastarisuhde, eli se joka on se ensimmäinen eron jälkeen ja jonka avulla exä unohtuu täysin. Katse tulevaisuuteen vain rohkeasti! [/QUOTE]

Lisäyksenä vielä, että on tietysti tärkeää olla myös yksin eron jälkeen, ettei siirrä edellisen suhteen ongelmia eteenpäin. Ja ettei ala uuteeen suhteeseen sen vuoksi, ettei osaa olla yksin. Mutta ei-niin-vakavia suhteita on hyvä myös olla ennen uutta vakavempaa.

 

[Karju]

[QUOTE="Jonna";23619857]Mun kokemuksen mukaan aina ekan suhteen kynnyksellä eron jälkeen miettii entistä elämää ja tavallaan vertaa siihen. Se kuuluu paranemisprosessiin, eikä sille pidä antaa enempää painoarvoa. Sitä paitsi uskon, että joka eron jälkeen tulee sellainen laastarisuhde, eli se joka on se ensimmäinen eron jälkeen ja jonka avulla exä unohtuu täysin. Katse tulevaisuuteen vain rohkeasti! [/QUOTE]

Minusta taas sitä laastarisuhdetta ei tule, jos on pystynyt käsittelemään eronsa loppuun. Laastarisuhdehan on hyvin rasittava sille toiselle osapuolelle, joutuu niinkuin sijaiskärsijäksi, kynnysmatoksi ja ties miksi.