Eron jälkeen, taapero itkee isänsä perään

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

No, kyllä mun mielestä toi voi ihan yhtä hyvin kertoa siitä, että lapsella on parempi olo isänsä kuin äitinsä kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi asiaa tietää.

juu toki mutta rinnastan tätä omaan tilanteeseen ja en ole ollenkaan sitä mieltä että oisin ollut huonompi kuin isä,jotenka sen vuoksi en usko että äidin käytöksessä on tässä tapauksessa mitään väärää,perus terveeltä äidiltä vaikuttaa tuo aloittaja

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

totta turiset mutta silti en usko että kyseinen äiti käytöksellään on aiheuttanut lapsessa tuota itkuisuutta.naivia tai ei mutta mä uskon näin,sinä jotain muuta ja vain omasta näkökulmasta kirjoitan,uskon toisella tavalla kuin sinä

 

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

niinkai sinäkin kuitenkin teit oletuksia kun vinkkasit että lapsi viihtyy paremmin isänsä luona. ero on lapselle hämmentävä asia ja pienelle lapselle (isommallekin) on vaikeaa kun ei voi olla kummankin vanhemman kanssa yhtäaikaa. se että lapsia itkee jommankumman vanhemman perään ei tee toisesta vältäämättä yhtään sen huonompaa vanhempaa. tai tarkoita sitä että toisen vanhemman luona olisi kivempaa. on ihan luonnollista kaivata itselleen tärkeää ihmistä vaikka olisi toinen tärkeä vieressä.

En vinkannut vaan pyysin ottamaan tämänkin puolen huomioon. Täällä oletetaan kovin helposti, että äiti on aina hyvä ja parempi kuin isä. Mutta on varmasti joukko perheitä, joissa isä on se "terveempi" osapuoli ja joka olisi monella tapaa parempi lastenkasvattaja.

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

No, kyllä mun mielestä toi voi ihan yhtä hyvin kertoa siitä, että lapsella on parempi olo isänsä kuin äitinsä kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi asiaa tietää.

juu toki mutta rinnastan tätä omaan tilanteeseen ja en ole ollenkaan sitä mieltä että oisin ollut huonompi kuin isä,jotenka sen vuoksi en usko että äidin käytöksessä on tässä tapauksessa mitään väärää,perus terveeltä äidiltä vaikuttaa tuo aloittaja

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

totta turiset mutta silti en usko että kyseinen äiti käytöksellään on aiheuttanut lapsessa tuota itkuisuutta.naivia tai ei mutta mä uskon näin,sinä jotain muuta ja vain omasta näkökulmasta kirjoitan,uskon toisella tavalla kuin sinä

Mä olen nähnyt niin paljon surullisia äiti-lapsi suhteita, että tämänkaltaiset tapaukset saavat mut ehkä jo liiankin herkästi miettimään tälläisiä.

 

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

niinkai sinäkin kuitenkin teit oletuksia kun vinkkasit että lapsi viihtyy paremmin isänsä luona. ero on lapselle hämmentävä asia ja pienelle lapselle (isommallekin) on vaikeaa kun ei voi olla kummankin vanhemman kanssa yhtäaikaa. se että lapsia itkee jommankumman vanhemman perään ei tee toisesta vältäämättä yhtään sen huonompaa vanhempaa. tai tarkoita sitä että toisen vanhemman luona olisi kivempaa. on ihan luonnollista kaivata itselleen tärkeää ihmistä vaikka olisi toinen tärkeä vieressä.

En vinkannut vaan pyysin ottamaan tämänkin puolen huomioon. Täällä oletetaan kovin helposti, että äiti on aina hyvä ja parempi kuin isä. Mutta on varmasti joukko perheitä, joissa isä on se "terveempi" osapuoli ja joka olisi monella tapaa parempi lastenkasvattaja.

varmasti on. mutta tässä ei lienee sellaisesta edes keskusteltu eikä ap ole väittänyt isää huonoksi. tuollaiset tunteet on lapsille ihan tavallisia eroperheessä.

 

eiköhän tuo ole puhtaasti ikävää?
uskoisin niin.
:hug:

 

Noin pienellä ei oo vielä sanoja kertomaan :/ normaalia käytöstä tuo on lapselta.

 

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

niinkai sinäkin kuitenkin teit oletuksia kun vinkkasit että lapsi viihtyy paremmin isänsä luona. ero on lapselle hämmentävä asia ja pienelle lapselle (isommallekin) on vaikeaa kun ei voi olla kummankin vanhemman kanssa yhtäaikaa. se että lapsia itkee jommankumman vanhemman perään ei tee toisesta vältäämättä yhtään sen huonompaa vanhempaa. tai tarkoita sitä että toisen vanhemman luona olisi kivempaa. on ihan luonnollista kaivata itselleen tärkeää ihmistä vaikka olisi toinen tärkeä vieressä.

En vinkannut vaan pyysin ottamaan tämänkin puolen huomioon. Täällä oletetaan kovin helposti, että äiti on aina hyvä ja parempi kuin isä. Mutta on varmasti joukko perheitä, joissa isä on se "terveempi" osapuoli ja joka olisi monella tapaa parempi lastenkasvattaja.

varmasti on. mutta tässä ei lienee sellaisesta edes keskusteltu eikä ap ole väittänyt isää huonoksi. tuollaiset tunteet on lapsille ihan tavallisia eroperheessä.

Kuten on myös varmaan sellainen, että äiti on jatkuvasti hermorauniona, huutaa ja rääkyy lapselleen ja tekee kotonaolon lapselleen turvattomaksi ja epämukavaksi näkemättä mitään vikaa omassa käytöksessään. Ei mikään ihme, jos lapsi tuntee tälläisessä tapauksessa olonsa paremmaksi isänsä luona.

 

Kovasti toivon, että ap osaa olla ottamatta tuon yhden valopään jutuista itseensä :headwall:

 

Kovasti toivon, että ap osaa olla ottamatta tuon yhden valopään jutuista itseensä :headwall:

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

 

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

Myös mun alle 2-vuotias itkee usein, kun isovanhemmat ovat lähdössä meiltä. Isovanhemmat eivät onneksi ole vielä tajunneet, että työnnän lapsen kellariin heti, kun auton ääni lakkaa kuulumasta :headwall:

 

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

Myös mun alle 2-vuotias itkee usein, kun isovanhemmat ovat lähdössä meiltä. Isovanhemmat eivät onneksi ole vielä tajunneet, että työnnän lapsen kellariin heti, kun auton ääni lakkaa kuulumasta :headwall:

no vähintään.

 

Tällä asialla ei ole juuri mitään tekemistä vanhemmuuden laadun kanssa, lapsi oireilee tilannetta. Joka toinen viikonloppu tapaaminen ei tietenkään ole riittävästi. Mutta erossa harvemmin on lapsen kannalta hyviä ratkaisuja olemassakaan. Minkä ikäinen taapero on? Pari viikkoa on pikkulapsen elämässä valtavan pitkä aika, on raastavaa menettää isä aina uudestaan ja uudestaan. On täysin normaalia takertua isään eron hetkellä. Tämä ei ole äidille mikään viesti, lapsi ei edes ymmärrä, että ei voi enää saada äitiä ja isää luokseen yhtä aikaa. Surullistahan tämä on ennen muuta, mutta siis tilanteeseen nähden normaalia. Hyvä merkki on, että lapsi uskaltaa näyttää surunsa, ahdistuksensa ja kiukkunsa. Se tulee kestää, mutta sitä ei tule mitätöidä. Lasta tulee lohduttaa ja pysyä itse lujana.
Sinä äitinä voit tuoda isää enemmän ajatustasolla mukaan elämäänne. Voitte muistella isää ja yhteisiä tekemisiä, voit kertoilla tapaamisten välilläkin, että silloin ja silloin isä taas tulee, ehkä voitte puhua siitä, mitä isä nyt tekee tms., tehdä isää näin läsnäolevaksi silloinkin kun hän on poissa.

Mustasukkaisuuden ei saisi antaa heijastua tekemisiin. Te ette ole erossa voittajia tai häviäjiä, älkää aloittako valtataistelua ex-miehesi kanssa. Yksi häviäjä tässä on, se lapsi, ja teidän molempien pitäisi ennen muuta pyrkiä näkemään asiat hänen kannaltaan. Koska sinä olet nk. lähivanhempi, suurin vastuu tulee sinulle.

 

Tällä asialla ei ole juuri mitään tekemistä vanhemmuuden laadun kanssa, lapsi oireilee tilannetta. Joka toinen viikonloppu tapaaminen ei tietenkään ole riittävästi. Mutta erossa harvemmin on lapsen kannalta hyviä ratkaisuja olemassakaan. Minkä ikäinen taapero on? Pari viikkoa on pikkulapsen elämässä valtavan pitkä aika, on raastavaa menettää isä aina uudestaan ja uudestaan. On täysin normaalia takertua isään eron hetkellä. Tämä ei ole äidille mikään viesti, lapsi ei edes ymmärrä, että ei voi enää saada äitiä ja isää luokseen yhtä aikaa. Surullistahan tämä on ennen muuta, mutta siis tilanteeseen nähden normaalia. Hyvä merkki on, että lapsi uskaltaa näyttää surunsa, ahdistuksensa ja kiukkunsa. Se tulee kestää, mutta sitä ei tule mitätöidä. Lasta tulee lohduttaa ja pysyä itse lujana.
Sinä äitinä voit tuoda isää enemmän ajatustasolla mukaan elämäänne. Voitte muistella isää ja yhteisiä tekemisiä, voit kertoilla tapaamisten välilläkin, että silloin ja silloin isä taas tulee, ehkä voitte puhua siitä, mitä isä nyt tekee tms., tehdä isää näin läsnäolevaksi silloinkin kun hän on poissa.

Mustasukkaisuuden ei saisi antaa heijastua tekemisiin. Te ette ole erossa voittajia tai häviäjiä, älkää aloittako valtataistelua ex-miehesi kanssa. Yksi häviäjä tässä on, se lapsi, ja teidän molempien pitäisi ennen muuta pyrkiä näkemään asiat hänen kannaltaan. Koska sinä olet nk. lähivanhempi, suurin vastuu tulee sinulle.

asiaa :flower:

 

Tällä asialla ei ole juuri mitään tekemistä vanhemmuuden laadun kanssa, lapsi oireilee tilannetta. Joka toinen viikonloppu tapaaminen ei tietenkään ole riittävästi. Mutta erossa harvemmin on lapsen kannalta hyviä ratkaisuja olemassakaan. Minkä ikäinen taapero on? Pari viikkoa on pikkulapsen elämässä valtavan pitkä aika, on raastavaa menettää isä aina uudestaan ja uudestaan. On täysin normaalia takertua isään eron hetkellä. Tämä ei ole äidille mikään viesti, lapsi ei edes ymmärrä, että ei voi enää saada äitiä ja isää luokseen yhtä aikaa. Surullistahan tämä on ennen muuta, mutta siis tilanteeseen nähden normaalia. Hyvä merkki on, että lapsi uskaltaa näyttää surunsa, ahdistuksensa ja kiukkunsa. Se tulee kestää, mutta sitä ei tule mitätöidä. Lasta tulee lohduttaa ja pysyä itse lujana.
Sinä äitinä voit tuoda isää enemmän ajatustasolla mukaan elämäänne. Voitte muistella isää ja yhteisiä tekemisiä, voit kertoilla tapaamisten välilläkin, että silloin ja silloin isä taas tulee, ehkä voitte puhua siitä, mitä isä nyt tekee tms., tehdä isää näin läsnäolevaksi silloinkin kun hän on poissa.

Mustasukkaisuuden ei saisi antaa heijastua tekemisiin. Te ette ole erossa voittajia tai häviäjiä, älkää aloittako valtataistelua ex-miehesi kanssa. Yksi häviäjä tässä on, se lapsi, ja teidän molempien pitäisi ennen muuta pyrkiä näkemään asiat hänen kannaltaan. Koska sinä olet nk. lähivanhempi, suurin vastuu tulee sinulle.

asiaa :flower:

loistava teksti!!!!! :flower:

 

Kovasti toivon, että ap osaa olla ottamatta tuon yhden valopään jutuista itseensä :headwall:

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

Täällä ajatellaan aina niin mustavalkoisesti. Jokaisen äidin pään päällä on sädekehä ja kaikki luulevat olevansa itse ja muiden olevan jotain äiti "täydellisyyksiä". Jos näin olisi lasten huostaanottoluvut olisivat varmaan toista luokkaa eikä lasten mielenterveysongelmat olisi jatkuvasti tapetilla.

Pyydän teitä vaan olemaan realistisia ja ottamaan huomioon muitakin vaihtoehtoja. Täällä ollaan niin helposti aina osoittelemassa syyttelevällä sormella isiä, mutta kyllä monenlaista vikaa löytyy äideistäkin.

Mutta nyt mä jätän teidät tänne taputtelemaan AP:ta lohduttelevasti päälaelle ja menen itse nukkumaan.

 

Kovasti toivon, että ap osaa olla ottamatta tuon yhden valopään jutuista itseensä :headwall:

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

Täällä ajatellaan aina niin mustavalkoisesti. Jokaisen äidin pään päällä on sädekehä ja kaikki luulevat olevansa itse ja muiden olevan jotain äiti "täydellisyyksiä". Jos näin olisi lasten huostaanottoluvut olisivat varmaan toista luokkaa eikä lasten mielenterveysongelmat olisi jatkuvasti tapetilla.

Pyydän teitä vaan olemaan realistisia ja ottamaan huomioon muitakin vaihtoehtoja. Täällä ollaan niin helposti aina osoittelemassa syyttelevällä sormella isiä, mutta kyllä monenlaista vikaa löytyy äideistäkin.

Mutta nyt mä jätän teidät tänne taputtelemaan AP:ta lohduttelevasti päälaelle ja menen itse nukkumaan.

 

Kovasti toivon, että ap osaa olla ottamatta tuon yhden valopään jutuista itseensä :headwall:

niin mäkin. en ymmärrä mikä ihme taas vaivaa.. joku äiti vastainen kamppanja menossa. lapsihan ei voi itkeä vain ikävää. vaan se vähintää johtuu siitä että toinen on ihan epäkelpo.

Täällä ajatellaan aina niin mustavalkoisesti. Jokaisen äidin pään päällä on sädekehä ja kaikki luulevat olevansa itse ja muiden olevan jotain äiti "täydellisyyksiä". Jos näin olisi lasten huostaanottoluvut olisivat varmaan toista luokkaa eikä lasten mielenterveysongelmat olisi jatkuvasti tapetilla.

Pyydän teitä vaan olemaan realistisia ja ottamaan huomioon muitakin vaihtoehtoja. Täällä ollaan niin helposti aina osoittelemassa syyttelevällä sormella isiä, mutta kyllä monenlaista vikaa löytyy äideistäkin.

Mutta nyt mä jätän teidät tänne taputtelemaan AP:ta lohduttelevasti päälaelle ja menen itse nukkumaan.

parempi niin et käyt nukkumaan

 

Täällä ajatellaan aina niin mustavalkoisesti. Jokaisen äidin pään päällä on sädekehä ja kaikki luulevat olevansa itse ja muiden olevan jotain äiti "täydellisyyksiä". Jos näin olisi lasten huostaanottoluvut olisivat varmaan toista luokkaa eikä lasten mielenterveysongelmat olisi jatkuvasti tapetilla.

Pyydän teitä vaan olemaan realistisia ja ottamaan huomioon muitakin vaihtoehtoja. Täällä ollaan niin helposti aina osoittelemassa syyttelevällä sormella isiä, mutta kyllä monenlaista vikaa löytyy äideistäkin.

Mutta nyt mä jätän teidät tänne taputtelemaan AP:ta lohduttelevasti päälaelle ja menen itse nukkumaan.

Onko tuo idioottimaisuus sulla ihan synnynnäinen ominaisuus, vai onko joku potkinut sua liikaa päähän tässä vuosien varrella? Hippunen empatiaa ei tee ihmistä yhtään huonommaksi - ei tekisi edes sua :hug:

 

Täällä ajatellaan aina niin mustavalkoisesti. Jokaisen äidin pään päällä on sädekehä ja kaikki luulevat olevansa itse ja muiden olevan jotain äiti "täydellisyyksiä". Jos näin olisi lasten huostaanottoluvut olisivat varmaan toista luokkaa eikä lasten mielenterveysongelmat olisi jatkuvasti tapetilla.

Pyydän teitä vaan olemaan realistisia ja ottamaan huomioon muitakin vaihtoehtoja. Täällä ollaan niin helposti aina osoittelemassa syyttelevällä sormella isiä, mutta kyllä monenlaista vikaa löytyy äideistäkin.

Mutta nyt mä jätän teidät tänne taputtelemaan AP:ta lohduttelevasti päälaelle ja menen itse nukkumaan.

musta sinä olet nyt ainoa joka ajattelee mustavalkoisesti, suoraan siis niin että jossain on vikaa. minä en halua nähdä asioissa heti jotain väärää tai pahaa. eikä ap tai kukaan muukaan ole väittänyt itseään täydelliseksi äidiksi. itse olen ainakin ihmisenä ja äitinä hyvinkin vajaavainen eikä musta täydellistä saa tekemälläkään. silti olen ihan hyvä äiti ja lapsilla on kaikesta huolimatta ihan hyvä isä (silloin kun hän haluaa olla läsnä).

 

Pakko vielä sen verran laittaa lusikkaa soppaan, että JOS äiti olisi jotenkin erityisen ongelmallinen äiti, äiti-lapsi -suhde olisi vinksallaan. Paradoksaalisesti se ei menekään niin, että lapsi tällöin ripustautuisi isäänsä. Päin vastoin, hän tuntisi valtavaa lojaalisuutta tätä "huonoa" äitiään kohtaan ja todennäköisesti viimeisenä maailmassa uskaltaisi näyttää isän ikävänsä. Näillä tiedoin emme siis pääse ketjun aloittajaa syyttämään =)