Eron jälkeen on niin tyhjää, raskasta ja uuvuttavaa

Olen eronnut ihan viime päivinä 7 vuoden suhteesta.
En ole vieläkään käsittänyt asiaa täysin, joten pahin on varmasti vielä edessä. En ole pystynyt syömään moneen päivään, elämäni on murskana ja palasina. Kun vierellä ei ole sitä ihmistä, keheen luuli voivansa luottaa, kenen kanssa tottui elämään ja jakamaan arkensa, kenestä välitti ja kenen kanssa oli helppo olla.

Yöt ovat pahimpia, yksin nukkumaan laittaminen. En tosin ole nukkunutkaan juuri paria tuntia kauempaa öisin. On niin yksinäistä, tyhjää.

Tiedän kyllä, että elämä jatkuu. Mutta tuntuu niin mahdottomalta oppia elämään yksin ja uskoa, että jossain olisi rehellinen ja hyvä mies minua varten - joka rakastaisi ja kunnioittaisi minua.

Miehellä oli kuuden vuoden ajan suhde erääseen yhteiseen tuttavaamme, oli siis elänyt kaksoiselämää ja kaikki nämä vuodet olivat silkkaa valhetta.

 

Saattaa kuulostaa lattealta mutta tuohon auttaa vaan aika.

Alkuvaiheessa on melkein parasta kun pidät itsesi puuhakkaana etkä unohdu ajattelemaan vain eroa. Asiaa ehtii vatvoa myöhemminkin, paremmilla voimilla.

Koita syödä jotain vaikka väkisin, että saat pidettyä itsesi voimissasi. Syömättömyys vain pahentaa oloa ja laittaa heikottamaan, mikä pahentaa entisestään oloa ja oravanpyörä on valmis. Syö jotain pientä vaikka väkisin, vaikka ei olisi yhtään nälkä. Pureskele, niele, kyllä se alas menee. Ja koita nukkua, edes niitä parin tunnin pätkiä.

Oon pahoillani, oon ite kokenu saman.

 

yritä syödä terveellisesti, käydä vaikka väkisin ulkona ja nukkua.

olen pahoillani. aika auttaa, ehkä se kuluu helpommin jos saat jotain puuhaa alkupäiviin.

Jos löytäsi vertaistukea jostain, auttaisikohan se yhtään...

halaus sinulle!

 

Komppaan edellisiä vastaajia.
Tee rutiininomaisesti arkiasiat, ruokailut ja tosiaan liiku vaikka väkisin. Puolen vuoden päästä on ihan eri ajatukset :hug:

 

Kiitos vastauksistanne. Yritän... Juuri nyt olen täysin voimaton, mutta ehkä jo huomenna on parempi päivä.

 

Itse erosin vuosia sitten 12 vuoden suhteesta ja tiedän mistä puhun... Ota yhteyttä johonkin ammattiauttajaan, että pääsisit juttelemaan. Itse olin eron jälkeen huonossa kunnossa mm. vanhempani syöttivät väkisin, laskut jäi hoitamatta, olin kuin halvaantunut... Istuin lattialla poltin tupakkaa ja join kahvia. Kaikki tämä vaikka itse lähdin suhteesta... Jos asiassa on hyväpuoli ( omalta kohdaltani ) niin kiloja karisi 3 kk:den aikana huimat 40 :ashamed:

 

Itse erosin vuosia sitten 12 vuoden suhteesta ja tiedän mistä puhun... Ota yhteyttä johonkin ammattiauttajaan, että pääsisit juttelemaan. Itse olin eron jälkeen huonossa kunnossa mm. vanhempani syöttivät väkisin, laskut jäi hoitamatta, olin kuin halvaantunut... Istuin lattialla poltin tupakkaa ja join kahvia. Kaikki tämä vaikka itse lähdin suhteesta... Jos asiassa on hyväpuoli ( omalta kohdaltani ) niin kiloja karisi 3 kk:den aikana huimat 40 :ashamed:

Kuinka selvisit lopulta?

 

Olen eronnut ihan viime päivinä 7 vuoden suhteesta.
En ole vieläkään käsittänyt asiaa täysin, joten pahin on varmasti vielä edessä. En ole pystynyt syömään moneen päivään, elämäni on murskana ja palasina. Kun vierellä ei ole sitä ihmistä, keheen luuli voivansa luottaa, kenen kanssa tottui elämään ja jakamaan arkensa, kenestä välitti ja kenen kanssa oli helppo olla.

Yöt ovat pahimpia, yksin nukkumaan laittaminen. En tosin ole nukkunutkaan juuri paria tuntia kauempaa öisin. On niin yksinäistä, tyhjää.

Tiedän kyllä, että elämä jatkuu. Mutta tuntuu niin mahdottomalta oppia elämään yksin ja uskoa, että jossain olisi rehellinen ja hyvä mies minua varten - joka rakastaisi ja kunnioittaisi minua.

Miehellä oli kuuden vuoden ajan suhde erääseen yhteiseen tuttavaamme, oli siis elänyt kaksoiselämää ja kaikki nämä vuodet olivat silkkaa valhetta.

Itse olen eronnut kuukausi sitten ja aikalailla sama olo on ollut kuin sinulla.
Öitä pelkään eniten kun silloin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.

Olen yrittänyt pysyä kiinni näissä arkisissa asioissa ja tehdä asiat niin kuin ennenkin.
Samat vanhat rutiinit kuitenkin auttavat mua pysymään ns. tässä hetkessä kiinni.

Ystävät on ollut myös suunnaton tuki, heille olen voinut soittaa kun tuntuu etten jaksa enää edes hengittää. Nin kyllä sitä vaan on päivä kerrallan eteenpäin selvinnyt vaik välillä on koville ottanut.

Tällä hetkellä on lähinnä tunnoton olo, ei hvyä olla mut ei myöskään paha. Luulen, et tämä on se käännekohta et tästä alkaa se ns. parantuminen.
Olen todellakin tämän kuluneen kuukauden aikana käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet rakkaudesta vihaan, itkenyt/huutanut/raivonnut/tuijottanut tyhjyyteen/ollut täysin mykkä ihan kaikki mahdollinen.

Toista miestä en osaa edes ajatella tällä hetkellä, mutta ehkä joskus sitten ajattelen asiaa uudestaan.

 

Itse erosin vuosia sitten 12 vuoden suhteesta ja tiedän mistä puhun... Ota yhteyttä johonkin ammattiauttajaan, että pääsisit juttelemaan. Itse olin eron jälkeen huonossa kunnossa mm. vanhempani syöttivät väkisin, laskut jäi hoitamatta, olin kuin halvaantunut... Istuin lattialla poltin tupakkaa ja join kahvia. Kaikki tämä vaikka itse lähdin suhteesta... Jos asiassa on hyväpuoli ( omalta kohdaltani ) niin kiloja karisi 3 kk:den aikana huimat 40 :ashamed:

Kuinka selvisit lopulta?

Myönnetään, että etsin uuden
:/ Pojan isän... jonka kanssa olimme yhdessä 3 vuotta, mutta vieläkin tuo ero kaivertaa aina vaan... ensiavun sain kun menin juttelemaan ammattiauttajalle ja onneksi viisaat vanhempani nostivat sitten minut takaisin jaloilleni.

Ei ehkä kauhean viisasta, mutta ero oli sen verran rankka kokemus halusin näyttää itselleni olevani haluttu. No, sain maailman ihanimman pojan. Mutta kunnon suhdetta tuon eron jälkeen en ole saanut.

 

Mietityttää, että kuinka kauan siinä menee, että pääsee taas jaloilleen. :'(

 

:hug: Vaikeata se on... mutta nokka pystyyn ja uusia tuulia kohti :heart: Itse olin kärsinyt lapsettomuudesta 6 vuotta eli jotain hyvää tuosta erostakin sitten taisi olla... Kuulostaa kliseeltä mutta kaikella on joku tarkoitus :hug:

 

eli siis uusia ukkoja ja lapsia niin on haluttu ja selviää.