Eron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa vuoroa

Onko kellään kokemusta sellaisesta eron jälkeisestä asumisjärjestelystä, että lapset jäisivät asumaan vanhaan kotiin ja vanhemmat vuorottelisivat kotona? Että hankittaisiin toinen kämppä, jossa vanhemmat voisivat vuorotellen asua silloin kun eivät ole "kotivuorossa". En haluaisi riistää lapsilta tuttua kotia ja koulua ja kavereita tai pakottaa heitä kulkemaan pitkiä bussimatkoja kouluun. Mutta voiko tuollainen asumisjärjestely toimia aikuisilla?

 

Hyvä idea.

Samalla ratkeisi sekin ongelma, kun naisten pitää kokoajan saada vaihtaa asuntoa.

 

Mites sitten järjestyisi vanhempien henkilökohtaiset asiat kuten oikeus uuteen parisuhteeseen ja elämään?Lapsen kotiahan on siellä missä vanhemmat on eikä mitenkään sidottu esim. rakenukseen.Lapset sopeutuu kyllä "kyläilemään" toisen vanhemman luona jos vanhemmat tukee lasta.

 

Tuo toimii vain siinä tapauksessa, että kumpikin vanhemmista päättää elää ilman uutta parisuhdetta.

 

Pistetäänhän lapsiakin asumaan viikko toisella vanhemmalla ja viikko toisella, miksei sitten aikuiset vois tehä samoin. Itseasiassa parempi idea ku pistää lapsi muuttamaan viikon välein.

 

ei toimi jos kuviossa on uusia puolisoita. ja oma itsenäisyys kärsis kyl kovasti..

 

minäkin joskus ajattelin tuota kun luin aiheesta että onpas hyvä idea..
mutta joo,tarkemmin kun ajattelee niin tuskin ihan käytännössä tulisi onnistumaan,ainakaan kuin hetken.
sen hetken kun ei ole kummallakaan mitään suhdetta.
ainakaan vakavampaa.
eikä se voisi ikuisesti muutenkaan toimia,haluaa kuitenkin molemmat jatkaa omaa elämää..
mulle tulisi olo että olisi jotenkin "jumissa"

mutta eihän sitä koskaan tiedä..

 

Hei voishan noi exät ja nyksät mennä sitten saman katon alle ja perustaa yhteiskommuunin.

Onkohan kukaan kokeillut tällaista?

 

Tuo järjestely voi olla ihan hyvä välivaihe heti eron jälkeen kunnes vanhemmat ovat saaneet omat asumiskuviot kuntoon. Pidemmän päälle se on rankkaa sekä aikuisille että lapsille. Uusimmassa Kaks-plus lehdessä on muuten artikkeli vuoroasumisesta!

Bodil Rosengren
Yksin- ja Yhteishuoltajien liiton pj
http://www.yyl.fi

 

Niinpä, väliaikainen se järjestely varmasti olisikin. Saisi harkita rauhassa eikä sitä siinä vaiheessa pitäisi kenenkään uuden kelkkaan lähteä kuitenkaan. Mutta miten mahtaisi vuorottelu onnistua eli kommunikointi puolison kanssa kun ei se toimi nytkään kun saman katon alla asutaan?

Jotenkin tuntuu vain kamalalta raijata lapsia asunnosta toiseen, kun todennäköisesti kumpikaan meistä ei pysty yksin maksamaan asuntoa tältä nykyiseltä asuinalueelta. Eli tulisi muutto kahteen uuteen kotiin eikä kummastakaan oma tuttu koulu olisi lähikoulu.

No, elämä on. (huokaus)

 

\

Pistetäänhän lapsiakin asumaan viikko toisella vanhemmalla ja viikko toisella, miksei sitten aikuiset vois tehä samoin. Itseasiassa parempi idea ku pistää lapsi muuttamaan viikon välein.

Ja entäs sitten, kun kuvaan tulee uusi puoliso ja yhteiset lapset tämän kanssa? Muuttaisivatko nämä uudet lapset ja puoliso sitten kodista toiseen viikon välein? Vai olisiko heiltä kenties pääsy kielletty tähän aikaisemman lapsen "valtakuntaan", se kun on myös exien aluetta. Vai pitäisikö uusien suhteiden lähtökohtana olla se, että ollaan puoliksi erossa. Eikä eri puolisoiden kanssa tehdyt lapset tuntisi toisiaan. Eipä taitaisi kovin monella toimia.

 

No sitten kun (siis jos...) kuvaan astuu uusi puoliso niin silloinhan järjestely tulee tietenkin purkaa. Se on ihan selvä. Mutta siinä vaiheessa toivottavasti kaikki osapuolet ovat muutenkin jo sopeutuneet siihen, että vanha avioliitto ei todellakaan jatku ja lapsetkin ovat jo kasvaneet ja oppivat liikkumaan vähän pidemmältäkin kouluun ja kavereiden luo.

 

Jos olen ukosta päässy eroon, niin en kyllä viitsisi katsella sen kalsareita komerossani vai pitääkö vaatteet rahdata joka viikko paikasta toiseen?

 

\

Niinpä, väliaikainen se järjestely varmasti olisikin. Saisi harkita rauhassa eikä sitä siinä vaiheessa pitäisi kenenkään uuden kelkkaan lähteä kuitenkaan. Mutta miten mahtaisi vuorottelu onnistua eli kommunikointi puolison kanssa kun ei se toimi nytkään kun saman katon alla asutaan?

Jotenkin tuntuu vain kamalalta raijata lapsia asunnosta toiseen, kun todennäköisesti kumpikaan meistä ei pysty yksin maksamaan asuntoa tältä nykyiseltä asuinalueelta. Eli tulisi muutto kahteen uuteen kotiin eikä kummastakaan oma tuttu koulu olisi lähikoulu.

No, elämä on. (huokaus)

Niin väliaikainen olisi tuollainen järjestely, että ihan vaan kuukausissa voi mitata sen kuinka kauan sitä jaksaa. Ehkä voisi sen sijaan toinen vanhemmista lasten hyvinvoinnin takia suostua olemaan lasten kanssa hieman lyhyemmän ajan saman katon alla. Viikko toisella ja viikko toisella voi käydäkin rankaksi. Haluaako kumpikin vanhemmista kivenkovaan laittaa lasten ajan tasan puoliksi? Ehkä joka toinen viikonloppu ja vaikka tarpeen tullen tietyt arkipäivät (esim kaksi)/per kaksi viikkoa voisi olla hyvä?

Kyllä lapset koulun vaihtamisen hyvin kestää ja kavereita saa uusia lapsena vielä nopeastikin. On tärkeää, että eron tullen vanhemmatkin voivat hyvin, joten kannattaa myös omaa jaksamista miettiä eikä liian suuriin uhrauksiin ja vaikeisiin järjestelyihin ryhtyä, varsinkin jos kommunikaatio ei toimi. On tärkeää saada myös itsensä koottua ja oma elämä kasaan ja siinä mielestäni oma pysyvä koti on hyvin tärkeä. Lapset on vielä niin paljon joustavampia kuin aikuiset tuollaisissa muutoksissa! Muista, että aikuisen hyvinvointi heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin!

Paljon tsemppiä ja voimia vaikeassa tilantessaa!

 

ei voi sanoa kui et :headwall: :headwall: :headwallja mitä yhtä älytöntä vielä!!!

 

Meillä ei ihan noin ole, mutta melkein. Eli lasten isä tapaa lapsia käytännössä aina meillä (mun ja lasten kotona) ja välillä kun olen töissä, hoitaa lapsia täällä ja on niiden kanssa täällä yötä ja välillä ollaan jopa kaikki täällä samaan aikaan yötä. Eli välillä olen itse paikalla kun isä tapaa lapsia ja välillä hän on täällä heidän kanssa ja minä pois kotoa, mulla on uus suhde, exästä en tiedä onko sillä joku, mutta on tämä toiminut. En asu yhdessä tän uuden miehen kanssa eli sillä on oma koti ja ollaan joskus yhdessä siellä, joskus hän on omassa kodissaan ja minä omassani ja hän tietää ettei mulla ja exällä ole muuta yhteistä kun lapset ja niiden takia näitä järjestelyjä on tehty. Tosin pitää tietää mihin ryhtyy ja olla tosiaan valmis siihen eikä sitten auta jälkeenpäin valittaa ettei käy kuitenkaan ja jos niitä uusia puolisoita tulee, niille on tehtävä peli selväksi että ne tietää missä mennään jne..

 

Luulisi, että vanhemmilla pitäisi olla tosi hyvät välit, ennenkuin voi ryhtyä vuoroviikko-asumiseen tai edes viikko/viikko-systeemiin.

Ja mieti: exä on asunut viikon siinä huushollissa lasten kanssa, ja sinä menet sitten sinne: tavarat on väärässä paikassa, siivottu liian huonosti.. vessapaperi ostamatta ja pyykkivuori odottaa silitystä..

Vai tehdäänkö työlistat, että kumpikin taatusti tekee tasan ne työt? Ettei toiselle kaadu enempää hommia kuin toiselle? Jos toinen on pikkutarkka ja toinen suurpiirteisempi?

Järjestely olisi toden totta väliaikainen. Sillä helpotettaisi itse asiassa vanhempien eroprosessia, lasten ei välttämättä.

Ja minulle jäi olo, että ap:lle on suurin kolaus muutto tältä asuinalueelta - ilmeisesti on sen verran hyvä asuinalue, että muutto tarkottaisi muuttoa huonompaan? Sinne just, mitä ei ikinä ole arvostanut? Ja sitten itse, sosioekonimonen status romahtaa? Ulkoiset puitteet muuttuu ja oma asema "yhteiskuntaluokassa " putoaa, se on se suurempi kamaluus?

Lapset tottuvat uuteen kouluun, saavat uusia kavereita. Lapsille tärkeää on, että vanhemmat ovat tasapainossa ja että heillä on hyvät välit, ettei toinen mollaa toista tms., että heillä on lupa ikävöidä ja lupa rakastaa vanhempiaan. Ja lupa tavata, tai vaikka soittaa, jos tulee ikävä.

Tietysti tuo koti-systeemi voisi mennä vaikka kevääseen asti, kun koulut loppuu ja kesän aikana muutto. Olisi aikaa etsiä se asunto, exän kanssa vaikka vierekkäisistä kortteleista, niin lapset voisi olla viikko/viikko tai tavata usein.

 

"Ja minulle jäi olo, että ap:lle on suurin kolaus muutto tältä asuinalueelta - ilmeisesti on sen verran hyvä asuinalue, että muutto tarkottaisi muuttoa huonompaan? Sinne just, mitä ei ikinä ole arvostanut? Ja sitten itse, sosioekonimonen status romahtaa? Ulkoiset puitteet muuttuu ja oma asema "yhteiskuntaluokassa " putoaa, se on se suurempi kamaluus?"

Ja sitä mä en ymmärrä, että kun tänkin keskustelupalstan perustarkoitus
on auttaa ihmisiä rakentavassa mielessä, niin minkä ihmeen takia täällä on niin paljon keskustelijoita, joiden suurin tarkoitus tuntuu olevan kaivaa toisista keskustelijoista inhottavia asioita, vääristellä ja tuomita toisten ratkaisuja ja ajatuksia???

Eikö olis kaikille mukavampaa kirjoittaa jotenkin rakentavasti kannustaen ja sitä kommentoiden, mitä toinen sanoo eikä vääristellä ja lukea pirunsarvet päässä?

Ei todellakaan ollut kyse sosioekonomisen statuksen romahtamisesta vaan siitä, että jos vanhemmat ei osaa omaa liittoaan hoitaa, niin miksi lasten pitää olla ne, jotka joutuu joustamaan ja luopumaan omista kavereistaan, kivasta koulustaan ja lähellä sijaitsevista harrastusmahdollisuuksistaan?

Mutta tämä on pääpiirteissään ollut mielestäni ihan avartava keskustelu. Kaiken jälkeen olen omalla kohdallani sitä mieltä, että lapset luopukoon kaveripiireistään, en loppujen lopuksi usko, että meidän kohdalla vuorosysteemi kuitenkaan tulisi toimimaan. Ja yhtenä tärkeimpänä tekijänä varmaankin se, että vanhempien toipuminen eron jälkeen on perusasia lasten hyvinvoinnin kannalta ja sitä edistää omat uudet kodit ja selkeät systeemit. En vain osaa edes kuvitella, kumpi meistä suostuu olemaan se viikonloppuvanhempi.

 

Eihän kummankaan tarvitse suostua viikonloppuvanhemmaksi. Ostakaa kodit lähellä toisiaan niin lapset voivat asua teidän kummankin kanssa. Esimerkiksi viikko/viikko tai joku muu järjestely. Ero tarkoittaa väistämättä että jatkossa lapsella on kaksi kotia - paitsi jos toinen vanhempi katoaa kokonaan kuviosta. Minkälaiset tapaamiset sinä haluaisit etävanhempana?