M
Mikko
Vieras
Oletteko sitä mieltä että jos toinen uhkaa erolla, toinen voi vapaasti lähteä vieraisiin, eli etsimään uutta vaikka olisi vielä aviossa? Pitäisikö vain odotella ja katsoa mitä se tekee?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Miten olisi jos yrittäisi tehdä toisen tyytyväiseksi liitossa?] ...valitettavasti on näitä miehiä (ehkä naisiakin) joille erolla uhkailu on vain tapa pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan kun näkee että puolisoon sattuu ne eropuheet.
Mieheni asetti minulle ja lapsille satoja tiukkoja vaatimuksia kuinka pitää toimia ja miltä minun pitää näyttää kaupassa käydessä jne. jne. Ja kyllä minä rakastunut nainen todella pyrinkin täyttämään kaikki hulluimmatkin vaatimukset esim. ohjeet kuinka saan keittää oman aamuteeni. Mutta vaatimuksia tuli aina vain lisää ja kaikkia tehostettiin erouhkauksella. "Jos et käytä teepussia vaan kulutat astioita ja sähköä hauduttamalla irtoteetä pannussa, minä otan eron! En voi sietää tuollaista idioottia joka ei tajua kuinka paljon sähköä siihen kuluu".
(ja minä kyllä ihan itse maksoin sähkölaskut ja muutkin laskut)
Sairaalloinen kyttääminen, alistaminen ja uhkailu ei ole 5 vuodessa loppunut. Erouhkailu väheni kun aloin osoittaa että se ei enää satu minuun enkä ota sitä tosissaan.
Tilalle tuli väkivallalla uhkailu ja seksin pihtaaminen. Mies ei anna enää seksiä ja sanoo että en ole enää haluttava koska ollaan oltu jo niin kauan yhdessä. Nöyryyttää nyt viemällä itsetuntoni naisellisuuteni ja seksin suhteen (Tiedän että en oikeasti ole ruma, vaan kaunis, hyväkroppainen 35-vuotias nainen). Mies kiihottuu vain jos minä itken ja olen ahdistunut.
En minä uhkaile erolla vaan vaimo aina kun riidellään. On minussa paljon vikaa enkä osaa muuttua muuksi kuin olen. Olen sen sanonut. Nyt olen miettinyt alkaisinko jo hakea jotain muuta. On nimittäin ollut tarjokkaita, yksi varsinkin. Huutakoon sitten vaimo eroa,siitä vaan sitten.
Miten olisi jos yrittäisi tehdä toisen tyytyväiseksi liitossa?] ...valitettavasti on näitä miehiä (ehkä naisiakin) joille erolla uhkailu on vain tapa pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan kun näkee että puolisoon sattuu ne eropuheet.
Mieheni asetti minulle ja lapsille satoja tiukkoja vaatimuksia kuinka pitää toimia ja miltä minun pitää näyttää kaupassa käydessä jne. jne. Ja kyllä minä rakastunut nainen todella pyrinkin täyttämään kaikki hulluimmatkin vaatimukset esim. ohjeet kuinka saan keittää oman aamuteeni. Mutta vaatimuksia tuli aina vain lisää ja kaikkia tehostettiin erouhkauksella. "Jos et käytä teepussia vaan kulutat astioita ja sähköä hauduttamalla irtoteetä pannussa, minä otan eron! En voi sietää tuollaista idioottia joka ei tajua kuinka paljon sähköä siihen kuluu".
(ja minä kyllä ihan itse maksoin sähkölaskut ja muutkin laskut)
Sairaalloinen kyttääminen, alistaminen ja uhkailu ei ole 5 vuodessa loppunut. Erouhkailu väheni kun aloin osoittaa että se ei enää satu minuun enkä ota sitä tosissaan.
Tilalle tuli väkivallalla uhkailu ja seksin pihtaaminen. Mies ei anna enää seksiä ja sanoo että en ole enää haluttava koska ollaan oltu jo niin kauan yhdessä. Nöyryyttää nyt viemällä itsetuntoni naisellisuuteni ja seksin suhteen (Tiedän että en oikeasti ole ruma, vaan kaunis, hyväkroppainen 35-vuotias nainen). Mies kiihottuu vain jos minä itken ja olen ahdistunut.
Miksi joku käyttää ainoan elämänsä tällaiseen liittoon? Eihän tämä ole hyvä liitto. Eihän tämä tee onnelliseksi. Miksi ihmeessä joku venyy vielä tällaisessa? Ketä tehdään autuaaksi?
vaimolla ei ole enää mielessä oikeen mitään muutaku ero, kaikki tuntuu olevan minun vikaani en kuulemma huomaa kun hän voi pahoin ja kun huomaan ja kysyn asiasta niin sanotaan että ei oo mitään, kun kysyy uudestaan niin sama vastaus. tuntuu siltä että hänellä on jo joku uusi kiikarissa ja haluaa eron, tuosta en ole varma mutta sellanen olo tuloo. lapsia on 2 ja itse en ole oikeen luovuttaja tyyppiä´, vaimo on sanonut että ei tiedä rakastaako enäa minua. ja väittää että en rakasta häntä mutta kumma homma joka taitteessa ajattelen häntä ja lapsiani. luovun monesta asiasta jota haluasin tehdä sen takia että kotona oli hyvä mutta mikään ei tunnu riittävän. en TODELLAKAAN ole täydellinen itse ja kun alkaa hermostumaan tulee sanottua rumasti jota en meinaa muttakun en ole täydellinen ja tulee toista sanottua ääliöksi etc. vaimolta tulee harvemmin halauksia/mitään läheisyyttä ja sitten ite valittaa että kun ei ole henkistä kontaktia. noh olen muutaman kerran ollut vaan hiljaa koko päivän noh yllätys vastapuolelta ei tule sanaakaan tai edes kysymystä et mitäs nyt. hän on vaan tyytyväinen en oikeen enää ymmärrä tätä touhua. huom en ole juoppo en polta en petä. teen kotitöitä joka päivä suurin miinus itsessäni on se että lasteni kanssa en ole oikeen mestari hoidan ja touhuan jotain mutta se ei ole oikeen luontoni väsähdän siihen todella nopeasti. eli suurin lasten touhottamis vastuu jää kyllä vaimolle.