Eroko??

[tara]

Mitäs olette mieltä tällaisesta miehestä?

Kun tulin raskaaksi yhteisestä yrityksestä, on mies muuttunut täysin. Haukkuu mun ulkonäköä, sanoi raskausmahaa kuvottavaksi. Pelkäsi koko raskausajan että lihon liikaa, kyttäsi mun syömisiä. Kyttää edelleen vaikka mä imetän meidän 3kk ikäistä poikaa. Raskaudesta jäi mulle kaksi kiloa ja olen ukon mielestä edelleen kuvottava ja lihava. Painoa nyt 53kg.

Olen raivonnu asiasta monet kerrat ettei sillä ole oikeutta puuttua mun syömisiin. Saan kotonani syödä milloin on nälkä. Mutta mikään ei auta. En jaksa enää tuota haukkumista. Tänään viskasin vihkisormukset pöydälle miehen eteen kun meni hermot. Monessa muussakin asiassa puuttuu kunnioitus, en vaan nyt jaksa kaikkia edes luetteloida. Mistä apu? Erostako? En tahtois erota kun poika tarttee myös isän.

Mies huokasee helpotuksesta kun me lähdetään pojan kans pois kotoa, että hän saa olla rauhassa. Ettei pojan kitinä häiritse ja ettei vaimo ole koko ajan jotain puhumassa. Pitäiskö pakata laukut ja antaa herralle rikkoutumaton peli rauha koneella?

Hermot menee!

 

[Outo Päivä Onnelassa]

:hug: :hug: :hug:
Miehelläsi tuntuu olevan ongelmia suhtautua tuohon muuttuneeseen tilanteeseen kun on vauva talossa, äiti huolehtii ensin VAUVASTA, ei miehestä tai rasvaprosentistaan, onneksi tajuat sen itsekin.

Keskity vain nyt vauvaan ja omaan hyvinvointiisi ja yritä puhua miehellesi tilanteesta niin että hän tuntee sinun ymmärtävän omaa hämmennystään jos sellaisesta olisi apua.
Erota voitte vaikka myöhemminkin jos siltä tuntuu, alku oli meilläkin ihan tuhraamista kaikella tapaa mutta asiat vaan menevät eteenpäin ihan kuten päivätkin. =)
Toivottavasti tästä sekavasta sepostuksesta oli mitään iloa, jaksamista :flower: =)

 

[miumau-77]

Ero on iso asia, jota ei voi toisen puolesta kukaan päättää. Toisen kunnioitus suhteessa on tärkeää. Itse tuskin olisin mieheni kanssa, jos hän arvostelisi jatkuvasti ulkonäköäni. Ja toisekseen ei ainakaan minun arvomaailmassani ulkonäkö ole se seikka johon ensisijaisesti rakastutaan eikä se ole siksi olennaista. Jos rakastaa toista, ei hänen "virheitään" ulkonäössä edes huomaa tai niistä piittaa. Etkä tuolla kilomäärällä voi muutenkaan olla lihava, joten vieläkin ihmeellisemmältä nälviminen ja sinun syömisten kyttääminen tuntuu.

Miehestäsi on siis parasta kun hän saa olla omassa rauhassaan. Toi on toisaalta niin tuttua monessa tuoreessa perheessä. Pienen vauvan hoitaminen on uusi asia sekä äidille että isälle ja totuttautuminen vie aikaa. Nainen ottaa/joutuu ottamaan helposti kaiken vastuun ja vauvan hoito voi jäädä täysin hänen harteille, miehen on jotenki helpompi livistää uutta tilannetta. Pienen vauvan perheessä tosiaanki ollaan kovilla, mutta vaikeuksien jälkeen voi päästä voittoon ja tuoreessa perheessä ero voi olla liian hätäinen ratkaisu. Meillä ainaki kaikki helpottuu koko ajan kun vauva kasvaa (nyt 6,5 kk vanha) Jotenki varsinki vauvan itku nostaa ainaki mulla hermot pintaan ja miehelle tulee tiuskittua ilman syytäki.

Mieti mihin asioihin miehessäsi olet alun perin rakastunut, onko niitä asioita enää jäljellä? Onko miehesi tosiaan kokoajan vain haukkumassa ulkonäköäsi? Lapsesi tarvitsee isän, mutta jos miehesi talloo itsetuntosi jatkuvasti matalaksi eikä arvosta sinua, ero on parempi ratkaisu.. Yrittäkää kuitenki puhua näistä asioista ensin!

 

[risa]

Ikävä kyllä rekkalastikaan rakkautta ei auta, jos arki ei suju. Vastuusta tässä on kysymys, pohjimmiltaan. Voimia sinulle, sitä tarvitset. Meillä mies juuri samanlainen, kolme lasta ja ero edessä. Ei auttanut edes parisuhdeterapia. Mies haluaa olla rauhassa, ja olemme hänelle rasite...

 

[Irrmeliii]

Ootko ajatellut matkustaa vaikka vanhempien luokse "lomalle" lapsen kans? Annat miehelle aikaa ja tilaisuuden miettiä haluaako teidät.
Mulla ei ole vastaavaa tilannetta ollut, mutta painoa kertynyt meidän koko yhdessä olo aikana yli puolet lisää, (52-109 kg joista olen luopunut 20 kg viimeisen kevään aikana) mieheni meinasi alkuun huomauttelemaan painon noususta, mutta loppui kun sanoin että jos en kelpaa etsii uuden. Olen kelvannut ja hyvin on pääasiassa mennyt aina on välillä vaikeaa, mutta kun ei luovuta.
Koitapa tätä "lomaa", ehdota miehellesiettä hän saa miettiä nyt mitä haluaa. :hug: Koita jaksaa!

 

[tara]

Kiitokset kaikille neuvoista!! :heart:

Täytyy yrittää vielä. En halua luovuttaa helposti. Kokeilen jotain teijän neuvoja..

Voimia kaikille joiden miehet on välillä nuijia!! :hug:

 

[Irrmeliii]

Kaikki miehet on välillä nuijia!
Vaan omamme olemme valinneet.

 

[evab]

jos olisin sinä pakkaisin laukut ja lähtisin....

jos mies todella on noin sika niin jätä sitä..... jos painaat vaan 53 kg niin et todellakaan oo lihava.... sun miehellä taitaa olla paha vika korvien välissä.......... ja jos et haluasitä jättää niin koita nopeasti saada takottu sen päähän että tämä kuuluu asiaan ja vauvat kitisee ja itkee kun niillä on jotyain hätä.....

 

[mimmu-79]

\

Mitäs olette mieltä tällaisesta miehestä?

Kun tulin raskaaksi yhteisestä yrityksestä, on mies muuttunut täysin. Haukkuu mun ulkonäköä, sanoi raskausmahaa kuvottavaksi. Pelkäsi koko raskausajan että lihon liikaa, kyttäsi mun syömisiä. Kyttää edelleen vaikka mä imetän meidän 3kk ikäistä poikaa. Raskaudesta jäi mulle kaksi kiloa ja olen ukon mielestä edelleen kuvottava ja lihava. Painoa nyt 53kg.

Olen raivonnu asiasta monet kerrat ettei sillä ole oikeutta puuttua mun syömisiin. Saan kotonani syödä milloin on nälkä. Mutta mikään ei auta. En jaksa enää tuota haukkumista. Tänään viskasin vihkisormukset pöydälle miehen eteen kun meni hermot. Monessa muussakin asiassa puuttuu kunnioitus, en vaan nyt jaksa kaikkia edes luetteloida. Mistä apu? Erostako? En tahtois erota kun poika tarttee myös isän.

Mies huokasee helpotuksesta kun me lähdetään pojan kans pois kotoa, että hän saa olla rauhassa. Ettei pojan kitinä häiritse ja ettei vaimo ole koko ajan jotain puhumassa. Pitäiskö pakata laukut ja antaa herralle rikkoutumaton peli rauha koneella?

Hermot menee!


Samanlaista on täälläkin. Tuntuu, ett pää sekoaa kohta. En haluaisi luovuttaa, mutta.....Kävin perheterapiassa (miestäni en sinne saanut, enkä saa), mutta se oli pettymys. Terapiatäti sanoi hetken minua kuunneltuaan, että "erotkaa!" Olisin halunnut hieman kannustavempaa otetta. Äh, en edes jaksa kirjoittaa enempää, ottaa niin paljon päähän.

 

[Supermam]

Poikasi ei tarvitse isää. joka opettaa esimerkillään tuollaista käytöstä.

 

[dana-81]

Nyt menee hermot mullakin,ootko sokea,kuuro vai muuten vain idiootti???ai että pitäiskö erota???NO KYLLÄ JA MAHDOLLISIMMAN PIAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :headwall: :headwall: :headwall:

 

[iiris]

Miehesi käytös ja kohtelu kuulostaa todella julmalta, joten ymmärrän täysin teidän mielipiteet, jotka ehdotatte ehdottomasti eroa. Vastuuhan tästä miehen niinkuin naisenkin pitää ottaa, joten asialle on ehdottomasti tehtävä jotain. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että jostain syystä lähteminen ei ole niin yksinkertaisesti ja helppoa. Mutta jos tilanteenne on jo nyt tälläinen, niin älä odota, että lapsia on kolme. Niinkuin minulla kohta. minulla on vaikeampaa, kun isä on kuintekin isä ja on monessa asiassa hyvä. Minulla mieheni ei halua olla rauhassa, mutta olen kyllästynyt haukkumiseen ja todella törkeään kielen käyttöön ja katkeruuteen. Muuten mieheni on tosi ihana isä, hoitaa AINA lapsia kun tartten aikaa, touhuaa heidän kanssaan, tekee kotityöt, hieroo minua ym... Mutta haukkumisen koen jo henkisenä väkivaltana, mikä näkyy jo minussa masennuksena ja hermoromahduksina.

Joten nyt vain päätät, jatkatko noin vai et? Mutta eroa ei yhdessä yössä tehdä. Antaisin neuvon keskittyä vain itseesi ja lapseesi. Näytä miehellesi, että elät elämäsi onnellisinta aikaa esikoisesi kanssa. Et vaadi mieheltäsi mitään ja suljet korvasi hänen lihavuushaukkumiseen. Tiedän , että se on vaikeaa, mutta et lähde mukaan miehesi käytökseen. Sillä itse tiedän, että sitähän se mies haluaa eli päästä tavoitteeseen. Mutta kun et anna aihetta jatkaa, niin mielenkiinnosta voit katsoa kuinka kauan hän jaksaa jatkaa sitä YKSIN. Vaikka kuinka pahalta tuntuisi, et loukkaannu miehesi nähden syömisesi huomauttelusta. Jos vastaat hänelle ja näytät pettymyksesi ja surun, hän saa juuri sen mihin pyrkii. Toista et voi muuttaa, mutta itsesi voit. Joten keskity omaan käytökseen ja katso muuttuko miehesi. Jos muutosta ei tapahdu yhtään, muuta pois lapsesi kanssa. Viikko vanhempiesi luona välillä olisi ihan hyvä ratkaisu, jolloin miehesi saa miettiä todellista yksinoloa.

Mutta tilanne tuskin paranee vain odottaessa, joten tee päätöksesi ennen toista lasta, ettei kolmen kanssa tartte yksinhuoltajaksi ryhtyä. Toivotan onnea yritykseesi, mutta muista, että yhdesti täällä maan päällä ollaan, joten elämästä tulisi nauttia joka päivä niin paljon kuin mahdollista.

 

[iiris]

\

Poikasi ei tarvitse isää. joka opettaa esimerkillään tuollaista käytöstä.

Sen verran vielä, että tästä olen samaa mieltä. Itse olen miehelleni sanonut, että minun poikani eivät hauku naistaan koskaan, mutta miten sen opetan heille, jos he näkevät oman isän tekevän sitä hyvin usein heidän omalle äidilleen. Isä on miehen esikuva lapselleen!

 

[möykky]

Miehesi on kypsymätön ja kasvu vanhemmuuteen ja isyyteen näyttää tekevän kipeää. Hänellä on varmaankin oma kriisi käynnissä. Tee silti selväksi, että et hyväksy haukkumisia yms.

Lapsen syntymä on ISO muutos. Meilläkin mies rupesi harkitsemaan eroa, kun ei meinannut kestää sitä sitoumusta, mikä lapsen hankinnasta seuraa. Vieläkään ei meidän kriisi ole täysin ohi, mutta tuntuu, että voiton puolella ollaan. Lapsi on nyt 1 v 4kk. Ei kannata tehdä päätöksiä ihan pahimman kriisin keskellä.

 

[raisa]

\

Miehesi on kypsymätön ja kasvu vanhemmuuteen ja isyyteen näyttää tekevän kipeää. Hänellä on varmaankin oma kriisi käynnissä. Tee silti selväksi, että et hyväksy haukkumisia yms.

Lapsen syntymä on ISO muutos. Meilläkin mies rupesi harkitsemaan eroa, kun ei meinannut kestää sitä sitoumusta, mikä lapsen hankinnasta seuraa. Vieläkään ei meidän kriisi ole täysin ohi, mutta tuntuu, että voiton puolella ollaan. Lapsi on nyt 1 v 4kk. Ei kannata tehdä päätöksiä ihan pahimman kriisin keskellä.

Meillä kans mies rupesi kriiseilemään kun alettiin suunnittelemaan/ yrittämään raskautta. Siihen liittyi kaikkea riitelyä, alkoholin käytön lisääntymistä, jopa pettämistä. Puolen vuoden sisällä oli tosi iso kriisi, ja meinattiin erota. Kuitenkin rakkautta riitti ja pysyttiin yhdessä. Nyt kun olen raskaana (neljännellä kuulla) mies on ollut kuin kultainen enkeli. Alkoholi on jäänyt ja mies sanoo keskittyvänsä perhe-elämään täysillä. Olen onnellinen että ei erottu. Voimia ap:lle omaan tilanteeseen, peesaan sitä että ei kannata päättää erosta suurien tunteiden velloessa suuntaan ja toiseen. :hug:

 

[raisa]

selvennän että en ole sama raisa kuin tuolla toisessa ketjussa, jossa Yainaba huutelee... Anteeksi huono nikkivalinta... =)

 

[Raisalle]

Hyvä että täsmensit, Raisa... meinasin jo kiekasta, että 4 kk raskaana, ja sinä aikana juonut :-D

 

[minna]

hei et kertonut kauanko oleette ollut yhdessä ja minkä ikäisiä olette.mut mulla oli samanlaista ei vahtinyt syömistä mut henkinen vakivalta julmaa.jaksoin ja jaksoin.kunnes lapsi oli 3.5ja otin tavarat ja läksin.ei mennyt kuin 2kk kun palasin lapsen takia kun se alkoi kaivata isää joka ei koskaan ollut isä kun vasta eron jälkeen.nyt tulee vuosi paluusta ja ala mäki alkoi.isää ei ole kuin nimellisesti ja sanoja tulee ronskimmin.eli muutosta ei tullut takana on jo 8 vuotta parisuhdetta.enkä tiedä mitä teen itsekkään,mut voi olla myös että miehesi ei näe sua nyt kuin äitinä ei puolisona eikä seksikkäänä.se voi myös pelätä sun huomion menettämistä ja on mustasukkainen.se on nimittäin tosi yleistä vaikka miehet ei tunnusta.kysyppä siltä.tartetta kahden keskistä aikaa romantiikkaa ja seksiä jos haluut.mut jos ei auta puolessa vuodessa niin mieti uudestaan.ero on lapselle aina helpompi ennen kuin se oppii puhumaan ja huomaamaan isän ja äidin roolin.mut stemppiä

 

[Laura]

:'( siis,voiko mies todellakin pahimmillaan olla noin sika..??!!! Ensinnäkin jos painat 53 kg. olet todellakin HOIKKA,mukaan lukien että olet vasta synnyttänyt..jos tuo nyt vaan on totta,niin mitä vielä mietit,JÄTÄ MIEHESI !!!!! ..siis todella uskomaton mies sulla,ellei tuo kirjoituksesi sitten ollut provo...toivottavasti tuo kirjoitus ei ollut totta..mutta jos oli totta,niin..olet kyllä antanut toisen ihmisen nöyryyttää sinua kunnolla..jos jutut miehellä ovat tuollaisia,hän ei voi sinua rakastaa,ikävä kyllä (painoakin vaivaset 53 kg. ...) niin..ellei tuo kirjotus sitten tosiaan ollut provo...