S
sydän pieninä palasina
Vieras
En halua olla miehen sätkynukke. Mies ei tunnu arvostavan minua tai mielipiteitäni ollenkaan.
Yhdessä päätettiin hommata koira. Monta kuukautta asiaa YHDESSÄ pohdittiin ja lopulta tehtiin päätös kun oikeanlainen pentue sattui kohdalle. Mieheni kanssa oltiin todella innoissamme! Kaiken sen urakan, monien viikkojen odotuksen jälkeen saatiin koira.
No nyt mieheni sitä kovin inhoaa, pentu kun ei vielä osaa mitään. Ja hän vaatii että joko koira lähtee, tai minä ja koira
"kun ei kerran muuten koirasta eroon pääse" Siis näinkö turha rakkaus olinkin? Ei jaksa odottaa että koira kasvaa? Aika vastuuntunnotonta, minähän sitä koiraa koulutan ja hoidan, siivoan kodinkin. Ja miehellä on oikeus kohdella minua näin? Yritän kaikkeni että asiat olisi hyvin, mutta kun ei perfektionistille mikään kelpaa. En tunne enää koko ihmistä. Ja koiraihmiset tietää: siihen kiintyy todella nopeasti. Ja varmasti katuisin noinkin ihanan koiranalun luopumista, ja miettisin joka päivä mitä sille kuuluu, ja miten hieno koira siitä fiksusta pennusta olisikaan kasvanut. Miestäni rakastan-yli kaiken.
Minä olen aivan hukassa. Mieleni tekisi muuttaa, mutta mihinkäs minä: opiskelija, luottotiedoton, vanhemmat ei välitä, ystävien nurkkiin tuskin voi mennä lojumaan. Veneen vai junan alle? En voi sanojani kovin kuvailla. :´( Tainnut samaan reikään kai jo kyllästyä. Entäs sitten jos teen ton kanssa lapsia? Eihän sitä voi koiraan rinnastaa, sillä lapsi on aina oma lapsi... Ja kaiken kukkuraksi kun mies vain vihoissaan huuteli pelisääntöjään, ja on välillä leppynyt, mutta viime päivinä on ollut sitä mieltä ettei kestä enää katsella. Siis entäs minun ajatukset? Ei ehkä ymmärrä ettei noin karkeaa viivaa voi vetää!!! :´( Toivottavasti tämä kaikki olisi vain ohimenevää miehen "jännittämistä" suuresta elämänmuutoksesta. Todella toivoisin, että pentu kasvaisi äkkiä isoksi.
Yhdessä päätettiin hommata koira. Monta kuukautta asiaa YHDESSÄ pohdittiin ja lopulta tehtiin päätös kun oikeanlainen pentue sattui kohdalle. Mieheni kanssa oltiin todella innoissamme! Kaiken sen urakan, monien viikkojen odotuksen jälkeen saatiin koira.
No nyt mieheni sitä kovin inhoaa, pentu kun ei vielä osaa mitään. Ja hän vaatii että joko koira lähtee, tai minä ja koira
Minä olen aivan hukassa. Mieleni tekisi muuttaa, mutta mihinkäs minä: opiskelija, luottotiedoton, vanhemmat ei välitä, ystävien nurkkiin tuskin voi mennä lojumaan. Veneen vai junan alle? En voi sanojani kovin kuvailla. :´( Tainnut samaan reikään kai jo kyllästyä. Entäs sitten jos teen ton kanssa lapsia? Eihän sitä voi koiraan rinnastaa, sillä lapsi on aina oma lapsi... Ja kaiken kukkuraksi kun mies vain vihoissaan huuteli pelisääntöjään, ja on välillä leppynyt, mutta viime päivinä on ollut sitä mieltä ettei kestä enää katsella. Siis entäs minun ajatukset? Ei ehkä ymmärrä ettei noin karkeaa viivaa voi vetää!!! :´( Toivottavasti tämä kaikki olisi vain ohimenevää miehen "jännittämistä" suuresta elämänmuutoksesta. Todella toivoisin, että pentu kasvaisi äkkiä isoksi.