eroko muka tulee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sydän pieninä palasina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sydän pieninä palasina

Vieras
En halua olla miehen sätkynukke. Mies ei tunnu arvostavan minua tai mielipiteitäni ollenkaan.

Yhdessä päätettiin hommata koira. Monta kuukautta asiaa YHDESSÄ pohdittiin ja lopulta tehtiin päätös kun oikeanlainen pentue sattui kohdalle. Mieheni kanssa oltiin todella innoissamme! Kaiken sen urakan, monien viikkojen odotuksen jälkeen saatiin koira.

No nyt mieheni sitä kovin inhoaa, pentu kun ei vielä osaa mitään. Ja hän vaatii että joko koira lähtee, tai minä ja koira :o "kun ei kerran muuten koirasta eroon pääse" Siis näinkö turha rakkaus olinkin? Ei jaksa odottaa että koira kasvaa? Aika vastuuntunnotonta, minähän sitä koiraa koulutan ja hoidan, siivoan kodinkin. Ja miehellä on oikeus kohdella minua näin? Yritän kaikkeni että asiat olisi hyvin, mutta kun ei perfektionistille mikään kelpaa. En tunne enää koko ihmistä. Ja koiraihmiset tietää: siihen kiintyy todella nopeasti. Ja varmasti katuisin noinkin ihanan koiranalun luopumista, ja miettisin joka päivä mitä sille kuuluu, ja miten hieno koira siitä fiksusta pennusta olisikaan kasvanut. Miestäni rakastan-yli kaiken.

Minä olen aivan hukassa. Mieleni tekisi muuttaa, mutta mihinkäs minä: opiskelija, luottotiedoton, vanhemmat ei välitä, ystävien nurkkiin tuskin voi mennä lojumaan. Veneen vai junan alle? En voi sanojani kovin kuvailla. :´( Tainnut samaan reikään kai jo kyllästyä. Entäs sitten jos teen ton kanssa lapsia? Eihän sitä voi koiraan rinnastaa, sillä lapsi on aina oma lapsi... Ja kaiken kukkuraksi kun mies vain vihoissaan huuteli pelisääntöjään, ja on välillä leppynyt, mutta viime päivinä on ollut sitä mieltä ettei kestä enää katsella. Siis entäs minun ajatukset? Ei ehkä ymmärrä ettei noin karkeaa viivaa voi vetää!!! :´( Toivottavasti tämä kaikki olisi vain ohimenevää miehen "jännittämistä" suuresta elämänmuutoksesta. Todella toivoisin, että pentu kasvaisi äkkiä isoksi. :(
 
Ja tätä on jatkunut jo 6 viikkoa, jonka aikana pentu on oppinut luoksetuloa, istumista yms. mutta täysin sisäsiisti ei vielä ole; ja tämä on se kynnyskysymys miehelleni.
 
Pelottavaa käytöstä. Lapsia en kyllä uskaltaisi tuollaisen miehen kanssa harkitakaan tuolla käytöksellä. Pakko kai takana on olla muutakin kuin vain turhautuminen pentuun. Purkaa muutakin pahaa oloa tai stressiä samalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Pelottavaa käytöstä. Lapsia en kyllä uskaltaisi tuollaisen miehen kanssa harkitakaan tuolla käytöksellä. Pakko kai takana on olla muutakin kuin vain turhautuminen pentuun. Purkaa muutakin pahaa oloa tai stressiä samalla?

Rahahuolia. Minusta tuntuu että tässä olis vain hyvä "syy" päästä minusta vihdoin eroon. Mutta miksi sitten viitsii sanoa että haluaa elää kanssani. Siis jos välittää niin myös arvostaa, eikä anna tuollaisia rajoja "rakkaalleen".
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydän pieninä palasina:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Pelottavaa käytöstä. Lapsia en kyllä uskaltaisi tuollaisen miehen kanssa harkitakaan tuolla käytöksellä. Pakko kai takana on olla muutakin kuin vain turhautuminen pentuun. Purkaa muutakin pahaa oloa tai stressiä samalla?

Rahahuolia. Minusta tuntuu että tässä olis vain hyvä "syy" päästä minusta vihdoin eroon. Mutta miksi sitten viitsii sanoa että haluaa elää kanssani. Siis jos välittää niin myös arvostaa, eikä anna tuollaisia rajoja "rakkaalleen".

Kauheaa että susta tuntuu tuolta :( Tuossa tilanteessa varmasti tekisin selväksi että joko käytös muuttuu tai sitten laitetaan lusikat jakoon. Jos mies tuolla lailla sua kohtelee nyt, "pelkkien" rahahuolien ja koiranpennun takia, niin miten sitten jos teillä tulevaisuudessa olisi lapsia jotka valvottaa ja vie rahaa ja aikaa, saati sitten jos tulee vaikka työttömyyttä tai sairautta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydäntä särkee:
Mutta minne minä voin mennä??? Ei mulla ole rahaakaan. Ei tästä tule yhtikäs mitään. :(
Toi luottotiedottomuus voi olla suurin ongelma :/ Asumiseen saat kyllä tukea ja voit koittaa katsoa jotain keikkaduunia opiskelujen ohella, esim viikonloppuisin. Asunnon saaminen siis se haastavin juttu. Tai sitten sun pitää antaa miehen sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja koittaa sinnitellä sinne asti, että sulla on luottotiedot taas kunnossa.

 
On se jankannu tota veisuaan jo monta viikkoa mutten ole ottanut todesta, olen vain pyytänyt totuttautumaan. Ja minä sentään pyydän, hän on diktaattori. En näe edes kirjottaa kun "silmässä on roska" :,( Ennen hän oli maailman hellyyttävin mies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydäntä särkee:
Mutta minne minä voin mennä??? Ei mulla ole rahaakaan. Ei tästä tule yhtikäs mitään. :(
Toi luottotiedottomuus voi olla suurin ongelma :/ Asumiseen saat kyllä tukea ja voit koittaa katsoa jotain keikkaduunia opiskelujen ohella, esim viikonloppuisin. Asunnon saaminen siis se haastavin juttu. Tai sitten sun pitää antaa miehen sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja koittaa sinnitellä sinne asti, että sulla on luottotiedot taas kunnossa.

En ehdi niitä kyllä ihan hetkessä saamaan takaisin. Ulosotto ei ota opiskelijalta rahaa, vasta sitten kun menen töihin niin ne alkaa velottamaan. Ja vaikka aloittaisin maksamisen nyt, niin menee vuosi ainakin..On katsos niin huonot tuet että eläminen täytyy turvata. Ja aika tiukilla tässä ollaan oltu kun mies työtön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydän pieninä palasina:
En ehdi niitä kyllä ihan hetkessä saamaan takaisin. Ulosotto ei ota opiskelijalta rahaa, vasta sitten kun menen töihin niin ne alkaa velottamaan. Ja vaikka aloittaisin maksamisen nyt, niin menee vuosi ainakin..On katsos niin huonot tuet että eläminen täytyy turvata. Ja aika tiukilla tässä ollaan oltu kun mies työtön.
Onko se nykyinen asunto miehen? Vai teidän molempien nimissä? Yksityiseltä vuokrattu vai kunnalta/VVOlta tms? Mietin nimittäin, että onko sen lähtijän pakko olla juuri sinä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydän pieninä palasina:
En ehdi niitä kyllä ihan hetkessä saamaan takaisin. Ulosotto ei ota opiskelijalta rahaa, vasta sitten kun menen töihin niin ne alkaa velottamaan. Ja vaikka aloittaisin maksamisen nyt, niin menee vuosi ainakin..On katsos niin huonot tuet että eläminen täytyy turvata. Ja aika tiukilla tässä ollaan oltu kun mies työtön.
Onko se nykyinen asunto miehen? Vai teidän molempien nimissä? Yksityiseltä vuokrattu vai kunnalta/VVOlta tms? Mietin nimittäin, että onko sen lähtijän pakko olla juuri sinä?

Minäpä minä-alivuokralainen. En ole ihan tampiona täällä keskustelemassa.
 
Mietin että olisiko mahdollista saada saman vuokranantajan asunto vaikka luottotiedot menneet? Ajatellen sitä että pakkohan mun on ollut hoitaa hyvin vuokra-asiat, sillä vuokra yhdessä aina maksetaan.
 
Kökkö tilanne sulla, kieltämättä :( Aina kannattaa kysyä vuokra-asuntoa, kysymällä ei mitään menetä. Mites noi opiskelija-asunnot? Tjaah, saakos niihin ottaa koiria?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Kökkö tilanne sulla, kieltämättä :( Aina kannattaa kysyä vuokra-asuntoa, kysymällä ei mitään menetä. Mites noi opiskelija-asunnot? Tjaah, saakos niihin ottaa koiria?

Joihinkin saa, useimpiin ei.
 
Jospa tuo pitkäaikainen "mielenhäiriö", tai murkkuikä mieheltä menisi jo ohi. :( Ei ole enää kiva olla kun mitä tahansa yrittää että päivästä tulisi hyvä, niin pitää vaan riita vääntää aluilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydän pieninä palasina:
Joihinkin saa, useimpiin ei.
Sun on nyt tossa tilanteessa vähän hankala alkaa nk laittamaan kovaa kovaa vastaan, koska jos mies on tosissaan - olipa sitten syy koira tai joku muu - sun lähtemisen kanssa, niin sulla pitäisi olla paikka minne mennä. Mun mielestä sun kannattaisi ruveta kyselemään niitä opiskelija-asuntoja. Siihen menee kuitenkin aikaa ennenkuin sellaisen saisit ja jos mies ei siihen mennessä ole käytöstään muuttanut, niin otat asunnon vastaan ja muutat sinne koirasi kanssa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei asunnon takia miehen kanssa kannata olla. Mies vaikuttaa muutenkin sellaiselta, ettei hänen kanssaa ainakaan lapsia kannata suunnitella.

En ymmärrä mikä hirviö hänessä heräsi koiran tultua kotiin. Ei voi olla siitä kyse, että olisi vain kade kun minun aika menee koiraan. Hän istuu tietokoneellaan silloinkin kun meillä olisi toisillemme aikaa. Kyllä me sägyssäkin ollaan riitojen välissä oltu ja luulin että kaikki kääntyisi paremmaksi. Alan kyllä pihtamaan nyt, ei huvita.
 
Miksi siis pahoittaa jatkuvasti "rakkaan" mieli jos todella välittää??!! Ja varsinkin kun tietää että koira on minulle tärkeä asia (ikävää että miehen innostus asiaan hävisi kun vastuuta tuli-tosin minähän kaiken hoidan yksin) Tätä minä vaan ihmettelen. Eikö rakkaan pitäsi tukea? Ja yrittää hyväksyä sen sijaan että on sysäämässä minuakin pois... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Miksi siis pahoittaa jatkuvasti "rakkaan" mieli jos todella välittää??!! Ja varsinkin kun tietää että koira on minulle tärkeä asia (ikävää että miehen innostus asiaan hävisi kun vastuuta tuli-tosin minähän kaiken hoidan yksin) Tätä minä vaan ihmettelen. Eikö rakkaan pitäsi tukea? Ja yrittää hyväksyä sen sijaan että on sysäämässä minuakin pois... :(
Tätä on nyt vähän ikävä sanoa, mutta oletko varma, että kyse on vain koirasta ja että mies todella välittäisi susta?

 

Yhteistyössä