Toggle sidebar

Eroko ainut vaihtoehto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pirstale
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Pirstale

Vieras
Kaksi kuukautta jo muualla etäisyyttä ottamassa ollut mieheni ilmoitti eilen avioerosta 25: nvuoden yhteiselon jälkeen. Olen aivan pirstaleina.
Samalla mies sanoi ettei ole kokonaan poissuljettua että palaisimme myöhemmin yhteen.Kun hän vain saa itsensä kuntoon. Kuitenkin hän on jo jättänyt yksipuolisen erohakemuksen. Ristiriitaisia viestejä.

Tällä hetkellä hänellä kovat työpaineet, paha bourn out ja mitä ilmeisemmin keski-iän kriisi.

Välimme ovat olleet lämpimät hän on yrittänyt herättää suhdettamme henkiin ,mutta minä en ole ollut kykenevä
vastaamaan hänen yrityksiinsä. Heräsin vasta nyt ja
huomasin virheeni ja pystyn myös tunnustamaan ne.

Mieheni katsoo ammentaneensa itsensä loppuun. Eikä tunne mitään tunteita minua kohtaan. Ei halua edes koskettaa minua. Hän ei myöskään pysty tulemaan edes käymään yhteiseen kotiimme.

Toivoisin hänen palaavan vaikka naiivilta tuntuukin sellaisen ajatuksen toteutuminen. Avioliittomme on ollut kovin onnellinen ja yhteisestä ajasta löytyisi pohjaa jolle rakentaa uutta

Toivoisin että voisitte antaa näkökulmaa asiaan
 
Kovin ikävää on se, että silloin kun miehesi olisi halunnut yrittää herättää suhdettanne henkiin, et sinä ollut vastaanottavainen ja nyt kun sinä haluaisit, niin mies taas ei jaksa. Hän on myös tehnyt oman ratkaisunsa laittamalla avioerohakemuksensa vireille ja näin ollen lieneekö halukas edes pariterapiaan? Muista kuitenkin, että harkinta-aika on edessä teillä kummallakin, joten mitä vaan voi vielä tapahtua.

Jotenkin saat kuitenkin kirjoituksellasi sen vaikutelman aikaiseksi, että varsinaiset ongelmat eivät johdu niinkään teidän välisistä asioista, vaan molemmilla ihan omista ongelmista. Siksipä nyt niiden selvittäminen tuntuisi olevan ensiarvoisen tärkeää, jotta voisitte vielä jatkaa yhdessä.

25 vuotta yhteistä taivalta on niin pitkä aika, että sen jatkuvuudesta kanntta taistella ja jopa nöyrtyä tarpeen tullen. Onnea teille!
 
Anna miehelle vähän aikaa. Hän huomaa ehkä vähän ajan kuluttua mitä on menettänyt sinussa ja haluaa palata. Arki yksin ei ehkä maistukaan. Anna hänelle silloin mitä hän kaipaa, niitä tunteita jotka vasta huomasit ja et aiemmin pystynyt antamaan. Sen perusteella mitä sanoit suhteestanne, luulen että teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Auta häntä kokoamaan itsensä.
Toinen vaihtoehto...tee hänet mustasukkaiseksi uudella miehellä. Hän voi haluta palata nopeastikin.
 
Meillä yhtä pitkä suhde ja kävi melkein samalla tavalla. Nyt soudettu ja huovattu kuukausia. Paluu miehestä vaikeaa, kuvioissa toinen nainen. Tunteet eivät myöskään osu yhteen , eikä ajoitukset. Nyt yritetty paluuta ja se on tosi vaikeeta. Tuntuisi jo melkein helpommalta lähteä kokonaan pois. Onko teillä muita ihmisiä kuviossa?
Anna miehelle aikaa, mutta muista elää myös itse, sillä se herätti meillä miehen, minuthan saattaa menettää. Silloin hänellä heräsivät tunteet.
Tiedän tunteen, kun mitään ei jaksa, edes tehdä lapsille ruokaa. Tukeudu silloin törkeästi ystäviin ja pyydä apua. Kukaan ei sitä ainakaan minulta kieltänyt.
Älä menetä omanarvontuntoasi, se menee helposti kun prosessi kestää. Olet arvokas ihminen, olet rakkauden ja arvostuksesi ansainnut. Pyydä halaus parhaalta ystävältäsi, voin kertoa, että se tuntuu ihanalta.
Katso peiliin ja huomaa, että siellä olet Sinä, opi rakastamaan itseäsi.
Sain näitä ohjeita itse ja huomasin, että ne tehoaa ja niitä tarvitset.
Lähetän sulle halauksen ja paljon lämpimiä ajatuksia, et ole yksin!
 
Meidän vuosia sitten kappaleiksi hajonnut liittomme muistuttaa hyvin paljon teidän tapausta.

Sinä tunnut kuitenkin jo tietävän ihmeen paljon asioista.
Liekö Ellien vai muiden tahojen ansiosta.

Meidänkin isukki lähti ottamaan etäisyyttä ja sille tielleen jäi.
Hän hankki yksipuolisesti avioeron ja minä pistiin kaikin mahdollisin tavoin hanttiin.

Muuta neuvoa en voi antaa kuin että pidä hyvää huolta itsestäsi.

Älä syytä itseäsi siitä, että et pystynyt vastaamaan miehen lähentymisyrityksiin. Meidänkin tapauksessa viimeiset yritykset olivat säälittäviä. Kerran mies oli laittanut kaikki huonekalut uuteen järjestykseen. Epäilin, että naapurin emäntä on laitettu asialle. Ei kuulema ollut. Kävin lääkärillä ja hankin uudet e-pillerit. Syytin itseäni mitä ihmeellisimmistä syistä. Olin kuin pieni ja tietämätön lapsi tällä iällä ja järjellä ajateltuna.

Vaikka teidän tapauksessa kävisi miten päin vain, niin kaikki on kuitenkin opiksi. Ihminen kasvaa henkisesti koko ikänsä.

Suomalainen elämänmuoto on hoopoa. Mennään täysillä ja sitten vauhti pysähtyy kovassa vauhdissa päin seinää.
Järki ei pysäytä ajoissa. Ehkä miehesi on exääni viisaampi.
Hänellä ei tunne olevan alkoholiongelmaa.

Lepo, rauhoittuminen, itsenäistyminen tekee hänelle hyvää.
Avioerossa on paljon hyviäkin puolia. Turha tavara ja monet joutavat asiat tippuvat pois rasittamasta. Elämä selkiytyy ja saa uuden suunnan.

Lapsillekin ero on monesti helpotus.

En sure enää avioeromme. En sure menetettyjä vuosia.
Ei avioliitto sovi kaikille. Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Ihan hyvin elämä näinkin menee.

Mustasukkaiseksi en neuvo miestäsi tekemään. Kun kerran yllätin exäni kesämökiltämme, pohdimme asiaa uuden naisystävän kanssa. Kerroin silloin eräästä miehestä, joka on kovasti minusta kiinnostunut. Mies parahti sydäntäsärkevästi jutusteluun. Ehkä hän oli koko liittomme ajan kärsinyt flirtistä tyylistäni. Flirtti olen aina ollut ja taidan olla edelleen. Ei moni muukaan mies olisi kestänyt selvinpäin seurassani.

Ehkä ikä tasoittaa minuakin. Tänääkin olen ollut töissä omissa oloissani ja nyhjännyt töitäni. Viikonloppu työ väsyttää.

Sinua neuvoisin ottamaan asian rauhallisesti. Osituksella ei ole mitään kiirettä. Joku fiksu juristi neuvoi Elleissä, että monesti osituksen lykkääminen on viisautta. Sitä minäkin olen vuosia yrittänyt jankuttaa Elleille näillä palstoilla.

Jos jäät yksin, niin älä sitä pelkää. Jätetyllä ei ole samanlaista syyllisyyttä kuin jättäjällä.

Sain viestin kirjoittamisen väliin soiton kännykän liittymätarjoajalta. Jo kolmas soitto aina eri firmasta vähän ajan sisällä.
Liittymää en enää vaihda enkä vaihda enää miestäkään.

Tässä iässä tietää jo mitä haluaa elämältään.

Muista käyttäytyä rauhallisesti. Minä olin täysi hirviö ja hankin itselleni ne pari lähestymiskieltoa, joista yksikään Elli ei enää halua kuulla sanaakaan näillä palstoilla.

Ellien palstoista kivoin on tällä hetkellä Kristallipallopalsta.
Inke, Omenapuu ja monet muut antavat ihanaa lohtua ja tukea, jos sinulla tulee joskus raskas olo miehesi takia.

Pyydä miestäsikin kirjoittamaan ja lukemaan Elleissä.
Meidän perheessä jokainen käväisee edes joskus palstoilla.
En minä kaikkea tiedä ja hoksaa. Eniten harmittelen tällä hetkellä lasten kesätöiden puutetta. Ehkä syy on taas minussa. En ole pitänyt tarpeeksi jöötä etsimisen takia.
Lepsu kun olen ja liian höveli rahojen kanssa.
 
Kiitos ihanista vastauksista ja kannustuksesta Rakkaat Ystävät.Silmät kyyneltyen olen niitä lukenut. Kirjoittaessani
ensimmäistä viestiäni pelkäsin kovasti saavani tyrmääviä ja asiattomia viestejä joista sitten masentuisin lisää.

Voisin vielä kertoa että mitään ""kolmatta osapuolta"" ei kuvioissa ole .Työskentelemme samassa työpaikassa, eli omistamme yhdessä useampia yrityksiä joissa molemmilla on itsenäiset työtehtävät. Olemme työn takia päivittäin yhteydessä ja näissä tapaamisissa tunnelma on hyvä ja lämmin. Mieheni saattaa kesken kaiken kehua kampaustani
tai kommentoida positiivisesti jotakin muuta minuun liittyvää,
siis työasioiden ulkopuolelta.

Eilen ""palaverin"" päätyttyä avasin keskustelun henkilökohtaisista asioistamme jolloin hän sanoi tehneensä erohakemuksen kiivastuksissaan ja katsovansa kesän ajan saako päänsä kuntoon levättyään ja asuessamme erillään .

Puhuessaan viimeisen kahden vuoden ajasta hän on raivon ja itkunsekainen eli juuri ja juuri hallitsee itsensä. Hänen mielestään olen vallannut koko kodin omilla tavaroillani ja sisustanut sen vuosien aikana tyrannimaisesti kelpuuttamatta tai antamatta hänen tuoda yhtään haluamaansa tavaraa yhteiseen kotiimme. Olen ollut kaikkiin ehdotuksiin kielteinen ja vastahankainen, kohdistanut häneen ilkeyttä ja torjunut seksuaaliset lähestymisyritykset.
Hän sanoo että olen keskittynyt liikaa pahassa murrosiässä olleen poikamme eteenpäin viemiseen ja laiminlyönyt hänet ja itseni kokonaan. Olen antanut itseni ""lopsähtää"" fyysisesti ja henkisesti , maannut sohvalla läskeineni ja häntä on inhottanut tulla omaan kotiinsa. Hän sanoo yrittäneeensä aikansa herättää minua elämään, mutta nyt
uupuneensa kokonaan, eikä tunne mitään tunteita.

Hän sanoo kaipaavansa sitä hoikkaa, huoliteltua, iloista asioihin positiivisesti suhtautuvaa naista jollainen olin
ensimmäiset 20 vuotta.

Tuo kaikki ylläoleva purkauksessa esilletulevat asiat ovat kyllä totta, mikäli niitä katsoo sivulaput silmillä, eli ei näe omaa osuuttaan. Ymmärrän ettei mieheni myöskään työnsä puolesta tulevassa äärimmäisessä väsynystilassa pysty näkemään omaa osallisuuttaan enkä ole siitä hänelle huomautellut vaan pysynyt rauhallisena ja kuunnellut häntä.
Murrosikäinen hankala poikamme on sinnikkyyteni ansiosta päässyt ylioppilaaksi, saanut jatko-opiskelupaikan ja on
puolustusvoimissa upseerioppilaana, mikä on ihana asia ja
tarkoittaa sitä että ""pesämme"" on lapsista tyhjä .

Tällä hetkellä olen hoikka, jokseenkin huoliteltu ja helposti
voisin olla iloinen mikäli aihetta löytyisi. Ilman että tuntisin millään tavalla oikeuksiani poljettavan en koe yhtäkään tavaraa kodissamme itselleni niin tärkeäksi etten voisi siitä luopua mikäli näin halutaan.

Näen että mieheni tuntee itsensä niin loukatuksi ja torjutuksi ja niinkuin hän itse sanoo- loppuunammennetuksi ja katkeroituneeksi - ettei hän pysty palaamaan inhoamaansa kotiin eikä lähestymään enää minua eikä näkemään enää kuin kahden viimeisen vuoden aikana esiintulleen mustan puoleni.

Tunteeni tietenkin ailahtelevat kokoajan laidasta laitaan ja
haen pieniä toivonkipinoitä pienimmästäkin eleestä, sanasta
tai katseesta jonka huomaan miehessäni.

 
Hei Pirstale ja kaikki muutkin naiset!


Tämä saattaa kuulostaa julmalta ja kyyniseltä, mutta minä olen ainakin onnellisempi yksin. Onneksi tajusin erota.

Tässä muutamia negatiivisia seikkoja miehistä, joista noin yleisesti pidän, mutta en AVIOMIEHINÄ (se on jo vanhanaikaista)
- Olen huomannut viime aikoina, että minua todella kadehditaan. Pienten lasten äidit kadehtivat, kun ehdin urheilla. Käyn myös ulkona, mutta en niinkään nauti siitä.
- Naimisissa olevat naiset kadehtivat.
On montakin, jotka tänä armon vuonna 2005 eivät voi liikahtaa mihinkään, ilman, että olisi mies älähtämässä perään, ei edes puhelimessa saa puhua, saati lähteä lenkille - johan mies on saamassa sydänkohtausta (seuratkaapa hyvät sinkkunaiset avioliitossa olevia ystäviänne. Miten mies käyttäytyy, kun olette läsnä...)

Niin - mikähän yhteinen salajuoni noilla miehillä oikein on?

Meilläkin on nuori isä töissä ja avoimesti flirttailee kanssani. Jopa kehtaa kysellä muista miehistä. Vaimo kotona odottaa kolmatta lasta ja laittelee ruokaa tälle kiltille työssäkäyvälle miehelle. Joka kehtaa töissä kehua, että taas on ruoka valmiina ja itse ei edes osaisikaan laittaa ruokaa...Hoh hoijaa.
- Ehkäpä on mukavaa olla naimisissa, kun pyykit pestään ja ruuat laitetaan.

En tiedä mikä noissa nykymiehissä ärsyttää - mutta en suinkaan inhoa miehiä, päinvastoin. Eivätkä hekään minua.

Antaisin Sinulle hyvä Pirstale lopuksi neuvon, ja usko tai älä tämä tepsii:
Käy ulkona, lenkillä, huolehdi itsestäsi.
Jos sinulla on varaa, käy kosmetologilla ja kampaajalla.
Osta uusia vaatteita. Näytä exällesi, että olet haluttava nainen. Näytä se myös itsellesi.

Nauti sitten työsi tuloksista - ja muiden miesten seurasta. Lisäbonuksena saat entisenkin juoksemaan perässäsi.

Silloin voit valita, mitä teet elämälläsi - voit neuvoa muita samassa tilanteessa olevia.

t. Cecilia



 
No ei todellakaan ero ole ainoa vaihtoetho. Älä anna periksi.
Meilläkin oli kriisi, ja viel oli mun paras ystävä mieheni lämmittäjänä.. hirveetä.. mutta kyllä kun luin kirjotustasi, paistoi läpi, että te selviätte. miehelläsi on kriisi.. silti susta välittää, kun kehuu yms. mitä kirjoitit.. Mulla oli sama juttu,, kaikki mitä vähäsestä puheesta oli positiivista ongin itselleni jaksamiseksi, enkä luovuttanut.. siitä on mieheni kiittänyt, ja sanonut muillekkin, että jollen olisi ollut vahva, ei oltaisi yhdessä.. joten.. vaikka ei vahvalta olo tunnukkaan, älä anna periksi.. ole nainen, ole oma itsesi.. oma hurmaava itsesi, johon miehesi rakastui joskus.......... ei se rakkaus katoa........tsemppiä..t. T
 
Toivon minäkin puolestani, että Pirstale saisi asiansa kuntoon. Sympatiseeraaminen on hienoa, mutta en malta olla huomauttamatta, että asiassa on aina kaksi puolta.

Ajatelkaapas asiaa toisinpäin. Entä jos nainen olisi herätellyt miestään jo aiemmin liiton epäkohdista, muttei olisi tullut noteeratuksi. Mies vain eläisi arkea uskotellen itselleen, että kaikki on hyvin. Lopulta naisen rakkaus loppuisi. Miehen uteluihin nainen kertoisi alistamisen, naisen mielipiteiden mitätöinnin, läheisyyden puutteen.

Kuinka moni teistä, arvon Ellit, edelleen toivottaisi miehelle jaksamista ja loisivat uskoa naisen paluuseen. Että nainen ei viihtyisikään yksikseen vaan haluaisi palata takaisin jo vuosia keskusteluista huolimatta kylmänä jatkuneeseen liittoon? Jos ette, niin miksi uskotte tämän kuvion neuvoillanne ratkeavan?
 
Kiitokset kannanotoista ja kannustuksesta.
Tilanne on pysynyt samanlaisena. Mies haluaa laittaa päätään kuntoon kaikesta stressistä.

Ymmärrän kyllä, että hän tarvitsee aikaa. Mietin vain
omaa jaksamistani tämän kaiken keskellä. En oikein osaa
suunnitella enkä tehdä mitään. Päällimmäisenä on tietenkin
toive jatkaa suhdetta saman katon alla...

Aikaa siis on , mutta voimaa ei nimeksikään
 
Nyt alkaa miehen työstressi helpottamaan, hyväntuulisena
ajattelee lomailua, mikä hänen kohdallaan tarkoittaa väljenpää työtahtia ja ehkä muutamaa kokonaista vapaapäivää.

Suhteestamme sanoo että harkinta-aikaa eletään. Ei tunne
mitään tunteita mitään asioita kohtaan. Ei tule yhteiseen
kotiimme. Käyttää sanamuotoja silloin kun asuimme kimpassa, silloin kun olimme naimisissa...

Kun kysyin onko hän jättänyt minut vasrasi ettei ole vielä.
Kun kysyin kannattaako minun vielä odottaa häntä kotiimme
sanoi että kannattaa...

Kyselee asioistani malliin olenko käynyt kuntosalilla, uimassa
etc. Sanoo että olen hoikassa kunnossa eli kiinnittää
huomiota ulkoiseen olemukseeni.

Ja toisaalta sanoo ottaneensa etäisyyttä pääsemättä mihinkään tulokseen ja tuntevansa katkeruutta jota ei tällä
hetkellä pysty antamaan anteeksi.

Bourn outista ja väsymyksestä toipuminen on tosin alkanut vasta nyt.

Itse olen aikamoisen väsynyt tähän tilanteeseen, yritän jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. Ajatukset ovat melko
sekavat, koska katson saavani kokoajan kahdensuuntaisia viestejä.

Te paljon kokeneet Ellit neuvoisitteko pyörällä päästään olevaa sisarta ?
 
Oliskohan miehelläsi viidenkympin kriisi. Ala hyvä ihminen rakentamaan myös omaa elämääsi, muuten uuvut kokonaan. Ja anna ajan kulua asioilla on taipumus järjestyä.

Jotenkin tuntuisi, että miehesi pitää sinua jotenkin kuin jemmassa. Haluatko todellakin elää niin. Mieti tarkkaan mitä juuri sinä haluat elämältäsi ja toimi sen mukaan.

Voimia sinulle, koska niitä sinä tarvitset ja pidä huolta itsestäsi.
 
Kerttuli olet kaikin tavoin oikeassa. ""Viidenkympin kriisi"",
""tyhjän pesän syndrooma"", ""poika on kasvanut isänsä ohi"",
""vaikeudet omassa yrityksessä"", ""urheilu-urasta luopuminen"", ""vaimon uupumus"", oma uupumus"". Niin, tässäpä listaa kerrakseen.

Ajattelen että mies ei oikein raaskisi luopuakaan yhteisestä
elämästämme ja haluaa siksi pitää minua , niinkuin sanoit jemmassa.

Eromme sinänsä olisi aikamoinen operaatio, menisi työpaikat
yritykset etc. etc.

Kuinkahan kauan ja minkä verran tilaa ja rauhaa pitää antaa puolison keski-iän kriisille ?

Kuinka osaisin olla tarpeeksi viisas että pysyisimme molemmat hengissä.



 
Ei miehellä kriisiä ole, hän on tullut omille rajoilleen ja järkiinsä.

Et kerro, miksi torjuit miehen yritykset...aikanaan...silloin kun sinulla oli mahdollisuuksia. Olitko hänestä liian varma?

Mitä vaihtoehtoja sinulla nyt on kuin odottaa? Et voi enää pakottaa häntä. Painostamalla et voita mitään, hyvällä ehkä, mutta älä hyvä ystävä ahdistele äläkä jankuta.
Yrityksen ja muuton vaikeudenko vuoksi olisit valmis palaamaan takaisin? Mieti tarkkaan, mikä NYT vetää miehen luokse. Mitä annettavaa sinulla on?Eei kai tuollainen tilanne synny siitä, että linjoissa on pientä vikaa, kysymys on paljon enemmästä.
 
Minunkin mielestä Sinun kannattaisi keskittyä omaan elämääsi, olet nyt liian helppo... tarkoitan siis, että miehesikin voisi ymmärtää mitä menettää jos olisi vaarassa menettää sinut. Sano miehelle, että sinäkin alat elämään omaa elämääsi et jaksa tilannetta näin ettet teidä enää haluatko jatkaa jos miehelle olet noin yhdentekevä ihminen. Sen jälkeen alat elämään omaa elämääsi ja käyt ulkona, panostat ulkonäköösi ja alat urheilemaan. Jutuistasi päätellen Teillä saattasi olla mahdollisuus, mies ei selvästikään halua sinusta irtautua...
Toiselle naiselle: kun pitkä parisuhde on takana niin väistämättä arki astuu kuvioihin, mutta ei se sitä meinaa, etteikö mies naista rakastaisi...
Itsellä on kokemus sellainen, että toinen nainen astui kuvioihin ja oli erittäin aktiivinen, ensin ruikututin miehen perään, mutta sitten sanoin miehelle, että senkus menet toisen naisen matkaan en välitä ja mies siitä säikähti ja alkoi piirittämään minua takaisin, joten kannattaa olla kovana muuten tilanne jatkuu ikuisuuden noin...
Miehelläsi on varmaan viidenkympin kriisi ja miettii ehkä josko jostain löytyisi parempi nainen ja jos annat hänen jatkaa tuohon malliin ja varmaan ennenpitkään löytyykin ja lisäksi hänellä on vielä mahdolisuus pitää sinut siinä etsikkoaikana ohessa!
Tsemppiä ja tuntuu siltä, että sinun menettäminen on suurempi tappio miehelle kuin sinulle!
 
Ajattelen samansuuntaista toimintaa kuin sinä Sanna ehdotat.

Olen jo panostanut ulkonäkööni, linjat ovat kunnossa, urheilu ja liikunta aloitettu. Piilolasit hankittu. Huomaan miehen kiinnittävän näihin kaikkiin asioihin huomiota.

Enpä soittele perään, työasioissa on välillä pakko. En pyydä
kotiimme, enkä ruikuta. Ajattelin antaa hänen olla rauhassa ja katsella tuleeko ikävä minua. Tiukkaa kyllä tekee !
 
Yrittäisit vielä saada miehelle jotenklin sanottua, että alat elämään niin, että miehellekin tulee selväksi se, ettet ruikuta hänen peräänsä, mutta tee se hienovaraisesti;)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

A
(ei otsikkoa)
Viestiä
2
Luettu
340
Perhe-elämä
Joka vanhoja muistaa...
J

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa