Eroamisesta asiaa

Ollaan eroamassa mieheni kanssa, syynä hänen peliongelmansa,-velkansa sekä katoamistemput. Kun suuttuu jostain niin lähtee ovet paukkuen. Tietoa mihin menee tai koska tulee ei ole. Velkaakin ehtinyt kertyä jo usempi kymmenentuhatta. Tässä vähän taustatietoja.

Kysymys kuuluukin: haluisin muuttaa toiselle puolelle suomea, lapsuuden kaupunkiin jossa minulla on paljon ystäviä sekä omat vanhempani. Olemme asuneet nyt uudella paikkakunnalla mieheni kanssa josta en ole saanut ystäviä, jään todella yksin kun eroamme. Luonnollisestikaan mieheni ei halua että muutamme, eihän hän tulisi näkemään lastamme kuin muutaman kerran vuodessa. voiko hän estää muuttomme? meillä on yhteishuoltajuus.

Olisin kiitollinen vastauksista.

 

ei voi estää mikäli vaan Suomessa pysytte.

 

ei voi estää. jokaisella on oikeus päättää missä asuu.

 

ei voi kotimaan rajojen sisäpuolella.

 

Niin että sun pitäs jäädä ja homehtua sinne missä nyt asutte vain sen takia että miehesi näkisi lastaansa useammin kuin jos muutat kauemmas.

Kuule kyllä se on miehen vastuulla että hän pitää itse huolen siitä että näkee lastansa, en tiedä voiko estää muuttonne.
Olet onnellisessa asemassa jos oikeesti haluut muuttaa vanhempiesi lähelle

 

Voi estää jos oikein hankalaksi haluaa,yksinhuoltajuudessa ei taas tätäkään ongelmaa ja tapaamisoikeus pysyy silti etällä

 

Aika jännä, toinen voi asua Pohjois-Lapissa ja toinen Helsingissä, mutta jos toinen asuis Torniossa ja toinen heti Ruotsin rajan toisella puolen, asia oliskin eri.

 

Miksi vain muutaman kerran vuodessa, jos kerran Suomessa pysytte? Lapsen kannalta ei ideaalitilanne, että toinen vanhempi jää lähestulkoon pois elämästä. Vai onko mies tähänkään asti ollut kiinnostunut lapsesta, osaako lapsi kaivata isää?

 

Sano miehellesi, että hänen autossaan on kumipyörät.

 

Mieheni ex-vaimo aikoinaan muutti lastensa kanssa 400km päähän. Tietysti miestäni se harmitti, lasten näkeminen hieman vaikeutui ja tuli pitkä välimatka. Mieheni ei voinut työnsä takia millään muuttaa lähemmäksi..ja täytyy itsekkäästi myöntää etten siihen olisi myös suostunut (vaikka oikeastaan minulla siihen oikeutta olisi mitään sanoakaan). Asia kuitenkin järjestettiin niin, että lapset haettiin aina vuoro viikonloppuisin meille. Näkivät siis pari kertaa kuussa. Lapset kyllä kärsivät siitä, koska kaipasivat isäänsä paljon. Siinä siis molemmat kuitenkin sitoutuivat siihen ja homma toimi. Se siis ihan vanhemmista kiinni.

 

Meille välimatkaa tulee n.800km sekä mies tekee useampaa työtä joten ei kovinkaan usein ole koko viikonloppua vapaalla. Yhden tai kaden päivän takia en lasta haluaisi autoon 20 tunniksi istuttaa.

 

Musta tuntuu että sun kannattaa hakea yksinhuoltajuutta, muutenkin tuossa tilanteessa ku miehesi on "tommonen". Sitten ei ainakaan voi estää, varaa aika sossuun sinne lastenvalvojalle niin ne auttaa.

 

Millainen rumba toi yksinhuoltajuuden hakeminen on? "lupasi" tehdä elämästämme hankalaa jos aijomme muuttaa ja jos haluan yksinhuoltajuuden.
Mies on todella hyvä hyvä puhumaan, saa aina kaikki asiat tuntumaan minusta siltä että no minähän se tässä se syyllinen olinkin. Melkein eilen jo sai minut puhuttua ympäri että yritetään vielä. Nyt pitää äkkiä saada asiat rullaamaan etten enää vaihda mielipidettä. Asiaa olen jo useamman kuukauden miettinyt joten mistään hetken mielijohteesta ei ole kysymys.