Nyt olisi tarve hyviin neuvoihin...
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa melkein kolme vuotta ja meilla on vuoden vanha lapsi, maailman ihanin
Jo raskaana ollessani olen miettinyt pitäisikö meidän erota, ja nyt lapsen syntymän jälkeen asia on vain vahvisunut päässäni. Mutta siltin tunnen tekeväni väärin lastamme kohtaan jos eroan ja hänellä ei ole enää "ehjää" perhettä.
Miehelleni olen monta kertaa asiasta sanonut ja hän on aina valmis yrittämään, ja ehdottaa, että ollaan vielä hetki ja katsotaan mitä tulee. Huomaan kyllä, että mieheni on parantanut tapojaan, mutta siltin tulee vähän väliä iskuja vasten kasvoja. (viimeisin oli kun näin hänen työntävän lastenrattaita jossa pikkuisemme oli ja juovan olutta, keskellä kaupunkia viikonloppuna yhdeksän aikaan)
Tunnen, etten ole onnellinen. Itse en jaksa enää yrittää, ja sen vuoksi tunnen että toimin väärin kun mies yrittää ja minua ei enää kiinnosta. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, jos eroan ja vien lapsen hänen jokapäiväisestä elämästään pois, hän rakastaa suuresti lapstamme.
Erimielisyyksiä lapsen kasvatukseen liittyen on harvemmin, riidat johtuu pääsääntöisesti miehen alkoholin käytöstä, hänen kontrolloinnistaan minua kohtaan ja siisteydestä. (minä käyn töissä ja kotiin tullessani alan siivoamaan mieheni jälkiä, ja tuo siivousaika on pois minun ja lapseni väliltä) ...alkoholi ja kontrolloimis asiat ovat sellaisia, jotka molemmat meidän vanhempamme ovat huomanneet ja ovat huolissaan... Myös ystäväni ovat huolissaan jaksamisestani...
Olen huono keskustelemaan ja tuntuu, että mies saa aina käännettyä pääni ja tekemään minusta syyllisen, vaikka hänkin myöntää virheensä...
Kaiken lisäksi tämä perhe elämä on tehnyt minusta äitini kaltaisen ihmisen (valittaa siisteydestä ja alkoholin käytöstä), enkä pidä siitä millainen minusta on tullut...
Pyydän mieliiteitä asian tiimoilta, kuvittelenko vain, että asiat on huonosti, vai onko ne oikeasti niin..
Ja myös jos nyt päätän erota miehestäni, niin miten minun pitäisi toimia (emme ole naimisissa), toiminko väärin miestäni kohtaan jos muutan hetkeelisesti vanhempieni luo ja otan lapsen mukaani? (samalla paikkakunnalla kuitenkin pysyttäisiin)
kiitoksia jo etukäteen!!!
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa melkein kolme vuotta ja meilla on vuoden vanha lapsi, maailman ihanin
Jo raskaana ollessani olen miettinyt pitäisikö meidän erota, ja nyt lapsen syntymän jälkeen asia on vain vahvisunut päässäni. Mutta siltin tunnen tekeväni väärin lastamme kohtaan jos eroan ja hänellä ei ole enää "ehjää" perhettä.
Miehelleni olen monta kertaa asiasta sanonut ja hän on aina valmis yrittämään, ja ehdottaa, että ollaan vielä hetki ja katsotaan mitä tulee. Huomaan kyllä, että mieheni on parantanut tapojaan, mutta siltin tulee vähän väliä iskuja vasten kasvoja. (viimeisin oli kun näin hänen työntävän lastenrattaita jossa pikkuisemme oli ja juovan olutta, keskellä kaupunkia viikonloppuna yhdeksän aikaan)
Tunnen, etten ole onnellinen. Itse en jaksa enää yrittää, ja sen vuoksi tunnen että toimin väärin kun mies yrittää ja minua ei enää kiinnosta. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, jos eroan ja vien lapsen hänen jokapäiväisestä elämästään pois, hän rakastaa suuresti lapstamme.
Erimielisyyksiä lapsen kasvatukseen liittyen on harvemmin, riidat johtuu pääsääntöisesti miehen alkoholin käytöstä, hänen kontrolloinnistaan minua kohtaan ja siisteydestä. (minä käyn töissä ja kotiin tullessani alan siivoamaan mieheni jälkiä, ja tuo siivousaika on pois minun ja lapseni väliltä) ...alkoholi ja kontrolloimis asiat ovat sellaisia, jotka molemmat meidän vanhempamme ovat huomanneet ja ovat huolissaan... Myös ystäväni ovat huolissaan jaksamisestani...
Olen huono keskustelemaan ja tuntuu, että mies saa aina käännettyä pääni ja tekemään minusta syyllisen, vaikka hänkin myöntää virheensä...
Kaiken lisäksi tämä perhe elämä on tehnyt minusta äitini kaltaisen ihmisen (valittaa siisteydestä ja alkoholin käytöstä), enkä pidä siitä millainen minusta on tullut...
Pyydän mieliiteitä asian tiimoilta, kuvittelenko vain, että asiat on huonosti, vai onko ne oikeasti niin..
Ja myös jos nyt päätän erota miehestäni, niin miten minun pitäisi toimia (emme ole naimisissa), toiminko väärin miestäni kohtaan jos muutan hetkeelisesti vanhempieni luo ja otan lapsen mukaani? (samalla paikkakunnalla kuitenkin pysyttäisiin)
kiitoksia jo etukäteen!!!