Eroamassa, talous ahdistaa

Olen jo vuosia miettinyt eroa. Nyt se tuli. Olen turta, ehkä lähinnä helpottunut. Liitto on ollut huono jo vuosia.

Samaan aikaan olen jäämässä työttömäksi. Koetan toki saada uutta paikkaa, mutta luultavasti syksyllä se vasta onnistuu.

Ansiosidonnaista saan noin 1450 e. Lisäksi kai yh-lapsilisän, elarit. Asumistukea 384 e, mitä katselin. Anoin viereisestä talosta pienempää asuntoa, vuokra 975 e. Asumme siis pääkaupunkiseudulla. Tuo on kaksio tältä alueelta, että koulu ja kaveripiiri pysyisi ennallaan.

Lapsi on siis koulussa, menee kolmannelle.

Onko mulla mitään mahdollisuutta pärjätä??

 

Öö, joo? Meillä tulot hyvällä tuurilla 2200/kk ja meitä on neljä. Helsingissä asutaan, ja ollaan pärjätty.

 

markka-aikaan mulle jäi vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen vajaa 500 markkaa eli alle 100 e., pankissa oli tosin hätävarana muutama tonni, kyllä mä pärjäsin yhden lapsen kanssa, lapsi oli päiväkoti-ikäinen. Kyllähän siinä rahaa niukalla oli, myönnän.

 

Öö, joo? Meillä tulot hyvällä tuurilla 2200/kk ja meitä on neljä. Helsingissä asutaan, ja ollaan pärjätty.

Niinpä, kun yhteiskunta sponssaa tavalla tai toisella?

 

Tämä palsta suorastaan kuhisee naisia joiden ehkä merkittävin hyöty parisuhteestaan ja/tai lapsistaan on taloudellinen koska lasten tekemisestä ja niiden elättämisestä on viime vuosikymmenillä tullut laiskalle ja/tai kunnolliseen itsenäiseen tulonhankintaan kykenemättömälle naiselle todella potentiaalinen ja usein jopa ainoa elinkeino. Ilman miehen tarjoamaa taloudellista tukea ja/tai tilanteesta riippuen yhteiskunnan tukia ja/tai elatusmaksuja olisi tällä palstalla pyörivästä porukasta isolla osalla TODELLA iso hätä. Ja se hätähän tulee monelle usein sitten kun se kävelevä lompakko eli puoliso häipyy viereltä.

 

Tämä palsta suorastaan kuhisee naisia joiden ehkä merkittävin hyöty parisuhteestaan ja/tai lapsistaan on taloudellinen koska lasten tekemisestä ja niiden elättämisestä on viime vuosikymmenillä tullut laiskalle ja/tai kunnolliseen itsenäiseen tulonhankintaan kykenemättömälle naiselle todella potentiaalinen ja usein jopa ainoa elinkeino. Ilman miehen tarjoamaa taloudellista tukea ja/tai tilanteesta riippuen yhteiskunnan tukia ja/tai elatusmaksuja olisi tällä palstalla pyörivästä porukasta isolla osalla TODELLA iso hätä. Ja se hätähän tulee monelle usein sitten kun se kävelevä lompakko eli puoliso häipyy viereltä.

Mitähän iloa aloittajalle oli tästä kommentista?

Palstalla on paljon myös meitä naisia jotka tienaamme enemmän kuin puolisomme.

AP:n tilanne on jatkossa tiukka mutta tuollakin rahalla pärjää. Asumiskuluissa jos pystyisi vieläkin säästämään olisi hyvä. Nyt asumiseen menee hyvin suuri osa tuloista.

 

Melko usein käy niin, että ero heikentää taloudellista tilannetta ainakin pienituloisemman osalta. Itse tienaan vähemmän kuin mieheni. On aivan selvää, että eron tullessa joutuisin taloudellisesti kiristämään vyötä. Kyllä sitä vähemmälläkin pärjää, pitää vain tinkiä jostakin, joka ei ole niin välttämätöntä esim. Heräteostokset, kauneudenhoitomenot, jotkut harrastukset ym.

 

Mies tienaa enemmän. Mutta ei tienannut kun tavattiin. Mulla on ollut huonoa onnea eli yksi firma meni alta ja olin työttömänä. Nyt olin 2,5 v äitiysloman sijainen.